Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun elämän arvot muuttuu ihan erilaisiksi kuin aviopuolison?
03.04.2022 |
Ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta, lapsiakin on. Ennen naimisiinmenoa tuntui että meillä on aika samanlainen arvomaailma. Mutta sittemmin ollaan molemmat muututtu. Päinvastaisiin suuntiin. Minua ei nykyään enää kiinnosta raha eikä materia, haluan vähentää töitä, elää pienemmällä palkalla ja matalammalla elintasolla, pieni koti kelpaa, en haaveile mistään mökeistä tai kalliista ulkomaanmatkoista. Aviopuoliso taas on nykyään kovin materialistisen tuntuinen ja rahan perään, haluaa että tekisimme molemnat paljon töitä, jotta olisi varaa ostaa hienompi koti, ehkä mökkikin. Hän usein valittaa, jos joutuu tekemään matalamman elintason valintoja. Ja on vihainen kun minä haluan downshiftata. Minua taas ei enää yhtään kiinnosta raha eikä hankinnat.
Miten tässä nyt näin kävi? Erotakko pitää, jotta saisi elää vähemmillä töillä ja vähemmällä rahalla?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä erilaisten arvojen kanssa voi elää, jos antaa toisen ollasellainen kuin on. Hyväksyminen on kaiken a ja o. Ja kyllä sieltä löytyyaina puoliväli, jossa voi tavata.
Tässähän se. Minä hyväksyn mieheni tavan haaveilla rahasta ja tehdä pitkää päivää. Hän ei hyväksy minun tapaa haluta elää matalaa elintasoa mutta panostaa lapsiin läsnäololla (koska silloin hän ei saa mitä haluaa kun hänen rahat ei yksin riitä). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit pitää miettiä haluaako jatkaa sellaisen ihmisen kanssa ja odottaa josko sen arvot muuttuis vaiko erota.
Vaikka tämä joidenkin mielestä tuntuu pinnalliselta ja pieneltä asialta, on tässä kuitenkin aikamoinen arvoristiriita. Jos miettii se kannalta että olisitte nyt tavanneet, ette varmaan pahemmin kiinnostuisi toisistanne koska niin eri maailmat...ymmärrän kyllä ap:n tarpeen yksinkertaistaa elämää ja sille polulle kun on päätynyt menetysten ja herätysten kautta, alkaa kaikki yltiömaterialismi ällöttää. Mitään täältä ei mukaan saa ja lapset ottaa varmaan mieluummin kivat lapsuusmuistot yhdessä tekemisestä vaikka hieman vaatimattomammin kuin jokavuotiset uudet puhelimet ja thaikkumatkat, sillä hinnalla ettei vanhempia juurikaan kotona näy. Eli jos esim. terapiassa ei tule keskitietä löytymään, lienee fiksumpaa erota, muuten alatte halveksimaan toisianne. Terapiassa voisi ehkä aueta sekin miksi miestä viehättää järjetön materia( eli minkä puutetta piilottaa/mitä tunnetta ei uskalla sanoittaa).
Hienoista kulisseista haaveilevat ihmiset pyrkivät kompensoimaan jotain, itse lähtisin miettimään, että miksi mies oikeasti haluaa näitä pinnallisia asioita.
Jos miehesi ei pysty keskustelemaan ja anasoimaan mistä nämä pinnalliset haaveensa johtuvat, niin silloin en näe asiassa hyvää lopputulosta.
Toiseksi laskisin ihan näiden unelmien hinnan auki, ja mitä se oikeasti tarkoittaa esim. suhteen.
Yrittäisin avoimesta ja syyttämättä keskustella asiasta vielä.
Mistä tiedät? Meillä kouluaikana oltiin kateellisia niille, joiden äidit olivat iltavuorossa.