Mistä voi johtua: meidän kahdella lapsella on sama liikuntanumero todistuksessa vaikka

Liikunnassa arviointia ei tehdä toisiin oppilaisiin vaan itseensä. Kömpelömpikin voi saada hyvän numeron jos osoittaa liikunnantunnilla kehittymistä.

Toisaalta liikunnallinen joka yrittää päästä tunneilla helpolla voi saada huononkin numeron.

Niin, ei 8 ole huono numero, mutta en usko että tuo harrastava yrittää päästä helpolla, koska liikunta on yksi lempiaineistaan. Toisaalta mukava tietysti, että tuota vähän pullukkaakin kannustetaan eikä automaattisesti anneta huonosti numeroa. Kaksipiippuinen juttu. Ap.

No on se vähän outoa. Mutta mielestäni liikunnasta ei tarvitsisi antaa mitään numeroita.

Jospa heillä on eroa asenteessa. Ehkä ylipanoinen yrittää parhaansa ja kannustaa muita, urheilullinen haluaa olla kaikessa paras ja kiusaa niitä jotka eivät osaa yhtä hyvin kuin hän? Esimerkki tuli mieleen omalta peruskouluajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunnassa arviointia ei tehdä toisiin oppilaisiin vaan itseensä. Kömpelömpikin voi saada hyvän numeron jos osoittaa liikunnantunnilla kehittymistä.

Toisaalta liikunnallinen joka yrittää päästä tunneilla helpolla voi saada huononkin numeron.

Ihme jos todella on noin. Kyllä liikunnassa pitäisi olla samat, objektiiviset kriteerit kuin muissakin aineissa.

Meidän maajoukkeurheilija ei ikinä saanut 9 parempaa liikunnasta, varmasti on ollut kasejakin. Juuri tuossa asenteessa syytä, ainakin meidän tapauksessa. Omaa lajiaan olisi vain halunnut tehdä, muut eivät juuri kiinnostaneet.

Yhtä outoa kuin lukion musiikin kurssi.

Arvosana tuli nuottien osaamisen ja laulukokeen perusteella, vaikkei kumpaakaan taitoa kurssilla opetettu.

Oletus oli, että kaikki osaavat ne jo.

Liikunnan arviointi muuttui joitain vuosia sitten. Kasin saa kun yrittää aina parhaansa.

Ukko39 kirjoitti:

Yhtä outoa kuin lukion musiikin kurssi.

Arvosana tuli nuottien osaamisen ja laulukokeen perusteella, vaikkei kumpaakaan taitoa kurssilla opetettu.

Oletus oli, että kaikki osaavat ne jo.

Nuotinluku opetetaan alakoulussa.

Ostakaa, makkaraa... Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnassa arviointia ei tehdä toisiin oppilaisiin vaan itseensä. Kömpelömpikin voi saada hyvän numeron jos osoittaa liikunnantunnilla kehittymistä.

Toisaalta liikunnallinen joka yrittää päästä tunneilla helpolla voi saada huononkin numeron.

Ihme jos todella on noin. Kyllä liikunnassa pitäisi olla samat, objektiiviset kriteerit kuin muissakin aineissa.

Arviointi on aina subjektiivista. Miksi ei esim tkk tuomarit päädy samoihin pisteisiin?

Paljolti kyse siitä kuinka hyvin tulee juttuun liikkamaikan kanssa ja vielä enempi tekemistä sillä miltä asiat näyttävät - ei siltä miten ne todellisuudessa ovat...

Opettaja ei välttämättä tunne nimeltä kaikkia oppilaita. Voi olla myös epähuomiossa annettu numero. Jotkut ryhmät ovat parempia kuin muut ryhmät, joten hyvää numeroa voi olla vaikeampi saada, erityisesti jos opettaja on kokematon. Mikset kysy opelta?

Kurkkaa liikunnan päättöarvioinnin kriteerejä. Ne paljastavat sinulle syyn heti. Varsinaiset kyvyt tuottavat liikunnan numeroon hyvin pienen osan.

Vierailija kirjoitti:

Jospa heillä on eroa asenteessa. Ehkä ylipanoinen yrittää parhaansa ja kannustaa muita, urheilullinen haluaa olla kaikessa paras ja kiusaa niitä jotka eivät osaa yhtä hyvin kuin hän? Esimerkki tuli mieleen omalta peruskouluajalta. 

Tämä on muuten totta. Aktiiviurheilijat on usein ylimielisiä huonompia kohtaan. Eivät syötä palloa, kannusta jne. Liikunnan numerosta osa tulee asenteesta muita kohtaan. "Reilu joukkuehenki"

0/5.

Liian vähättelevä tapa, jolla vanhempi puhuu toisesta lapsestaan.  "Mitään harrastamaton", "ylipainoinen", "tuota vähän pullukkaakin kannustetaan". 

Lue opetussuunnitelmasta liikunnan hyvän arvosanan kriteerit. Ei siellä keskeistä ole vatsarutistusten määrät.

Alakoulun ja yläkoulun liikunnan numeroissa oli eroa. Yläkoulussa liikunnanopettajaksi tuli aineopettaja ja suorituksia mitattiin ihan jatkuvasti, liikunnanilo katosi.

Vierailija kirjoitti:

Jospa heillä on eroa asenteessa. Ehkä ylipanoinen yrittää parhaansa ja kannustaa muita, urheilullinen haluaa olla kaikessa paras ja kiusaa niitä jotka eivät osaa yhtä hyvin kuin hän? Esimerkki tuli mieleen omalta peruskouluajalta. 

En valitettavasti usko tähänkään. Harrastavan lapsen luokalla melkein kaikki harrastavat jotain, eikä hän suinkaan ole mitenkään ylivertainen. Eikä kyllä ole luonteeltaan yhtään kiusaajatyyppiä eikä ole tällaista tullut esiin. Mutta ehkä luokalla vain on niin kova taso niin siksi ei kaikille voi antaa hyviä numeroita. (Mikä kyllä tarkottaisi sitä, että vertaillaan sittenkin muihin).

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Yhtä outoa kuin lukion musiikin kurssi.

Arvosana tuli nuottien osaamisen ja laulukokeen perusteella, vaikkei kumpaakaan taitoa kurssilla opetettu.

Oletus oli, että kaikki osaavat ne jo.

Nuotinluku opetetaan alakoulussa.

Ostakaa, makkaraa... Jne.

Ei meillä.

Tosin meidän aikaan se oli ala-aste, eikä alakoulu.

Ööö... Mikset kysy liikunnanopettajilta perusteluja arvosanoihin? Miksi vastaus löytyisi av-palstalta?

Vierailija kirjoitti:

0/5.

Liian vähättelevä tapa, jolla vanhempi puhuu toisesta lapsestaan.  "Mitään harrastamaton", "ylipainoinen", "tuota vähän pullukkaakin kannustetaan". 

Lue opetussuunnitelmasta liikunnan hyvän arvosanan kriteerit. Ei siellä keskeistä ole vatsarutistusten määrät.

No en minä sille lapselle sentään noin puhu. Ja kannustan tietenkin molempia yhtä lailla. Mutta kyllähän sitä näkee selvästi erot mielessään lapsissaan, niin tuli mieleen tällaistakin asiaa ihmetellä, kun itsekin ihmettelevät.