Hs selvitti mitä syömme jos suomi jäisi saarroksiin

Nyt kun raha tulee seinästä, ruoka kaupasta, ei vielä todellista nälkää. Muuttuu kun kauppojen ovilla lappu, suljettu toistaiseksi ja pankkiautomaatissa häiriö. Ruokaa pitää kunnioittaa niin kauan kun sitä on. Nälkä on enempi kuin egologinen ruuan vähättely.

Ei mitenkään. Meillä varasto + 6 kk. Sen jälkeen katsotaan miten käy.

Se mielikuvituskuva ruokakaapista saarroksen aikaan oli kuin ruokakaappi 1970-luvulta. Hengissä sillä pysyttiin hyvin. Ylipainoisia ei kyllä silloin ollut niin paljon kuin nykyisin.

Ihan ok olisi tuo supistettu valikoimakin. Perusruokaa. En juo kahvia, joten sen puuttuminen ei haittaa. Ja teestä on helppo luopua, vaikka sitä melko usein nykyään juonkin.

Meillä on aina ollut isot varastot kaikkea mikä säilyy ja riistalihaa, kalaa, marjoja saa kun lähtee takapihalta eteenpäin, samoin kananmunat tulee omasta kanalasta, ankkoja kasvaa koko ajan lisää joita syödään.

Kun katsoo katukuvaa, niin muutaman vuoden niukistelu ja porkkanoiden ja silakan popsiminen tekisi oikein hyvää kansa vyötärönleveydelle. Ollaan meinaan melkoisen pyylevää sakkia. Hyi. 

Ei todellakaan jäädä saarroksiin. Nyt kaivetaan vaikka tunnelit, sillat, kulkuneuvot, veneet, ratsastus hevosella ja mitä tahansa! Naapurivaltion armoille ei jäädä.

Joutuisin lisäämään härkäpavun ja herneiden käyttöä ruuanlaitossa, nyt käytän niiden rinnalla paljon linssejä, kikherneitä ja papuja. Riisi pitäisi korvata ehkä ohralla, koska perheessä on kaura-allergikko. Se ei olisi kuitenkaan suuri ongelma, jos perunaa ja kotimaista pastaa olisi saatavilla. Tuo osuus ei sinänsä olisi kuitenkaan mikään mahdoton temppu, koska aika paljon olen yrittänyt siirtyä kotimaisiin näiden osalta. Myös kvinoaa saa kotimaisena, ja tietenkin voisi sitten harjoitella hampun käyttöä ihan proteiinilähteenä.

Hedelmien osalta sitrusten puuttuminen näkyisi kyllä etenkin näin talvella, meillä syödään paljon mandariineja. Sitruuna on meillä enemmän mauste, ja sen voi helposti korvata sitruunatimjamilla (tosi hyvä!) ja sitruunamelissalla. Banaanien puuttuminen olisi osalle meistä ongelmallista, mutta banaaniallergikko ei huomaisi mitään. Oliiviöljyn puute aiheuttaisi loven kyllä kuiva-ainekaappiin, meillä käytetään sitä puhtaasti maun vuoksi. No, sitten sitä ei olisi.

Mausteiden kanssa voisi alkaa olla tylsää, koska käytän paljon ihan peruspippuria sekä inkivääriä (jota en ole saanut kasvamaan itse). Ehkä pitäisi panostaa ja laittaa inkivääriä ja kurkumaa kasvamaan, kai ne saisi onnistumaan kasvihuonekasvatuksessa ja talvehdittaisi sitten viileällä verannalla? Ehkä? Voisihan sitä yrittää myös sitrushedelmien kasvatusta kotosalla, pitäisi ne kasvit vaan pienikokoisina bonsai-puina ja raahaisi edes takaisin vuodenaikojen mukaan. Yrttien kanssa pitäisi sitten olla koko ajan huolellinen, koska ei voi tietää, koska niiden saatavuus loppuisi. Curry-yrtti oli ihan positiivinen uusi tuttavuus, joten se pitäisi saada pidettyä hengissä. Valkosipulin osalta olenkin omavarainen, joten ihan mautonta ruokaa ei kyllä olisi. Jostain olisi kuitenkin saatava suolaa!

Yksi kasvi, jonka saatavuuden ongelmat näkyisivät meillä pian, on maissi. Lapset syövät popkornia hurjia määriä.

Ihan yleissivistyksenä ap.

Ja aina jaksan ihmetellä, mitä ihmeellistä nyt vegaani tai kasvisruuassa on?

Viherpiipertäjiä on ollut kautta Suomen historian, kasvisruokaravintolat oli jo 60-luvulla Helsingissä ja tuonti vapautui vasta silloin ja tofua ja soijaa tuli kauppoihin joskus vasta 80-90-luvulla ja silti viherpiipertäjät pärjäsi oikein hyvin.

Vanhempani ovat vegaaneja jo 60-luvulta alkaen.

Tuossakin artikkelissa kerrottiin veret seisauttavasti, että 80% Suomen viljellystä pinta-alasta tuottaa rehua eläimille, kun nurmi lasketaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yleissivistyksenä ap.

Ja aina jaksan ihmetellä, mitä ihmeellistä nyt vegaani tai kasvisruuassa on?

Viherpiipertäjiä on ollut kautta Suomen historian, kasvisruokaravintolat oli jo 60-luvulla Helsingissä ja tuonti vapautui vasta silloin ja tofua ja soijaa tuli kauppoihin joskus vasta 80-90-luvulla ja silti viherpiipertäjät pärjäsi oikein hyvin.

Vanhempani ovat vegaaneja jo 60-luvulta alkaen.

Vai ”vegaaneja”? Vaikea uskoa, että olivat vegaaneja, jotka eivät syöneet mitään eläinperäistä edes kylässä tms.

Voisikohan joku kehittää kelluvat tai sukeltavat kapselit ruualle ym. tarvikkeille, esim. meren kautta kuljetukseen poikkeusoloissa. Mutta toisaalta joku voisi sabotoida nekin, kuten dronet. Evakuointi olisi tärkeää osata ja autokuljetukset, vaihtoehtoisetkin muodot sille.

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin artikkelissa kerrottiin veret seisauttavasti, että 80% Suomen viljellystä pinta-alasta tuottaa rehua eläimille, kun nurmi lasketaan mukaan.

Ymmärrätkö yhtään, miksi?

Leipäviljojen tuotanto rajoittuu suomessa ihan ilmastollisista syistä jyväskylän alapuolelle.

Sen ylempänä saa kyllä rehuviljaa tuotettua, ja sitä käytetäänkin nurmelle suojaviljana kasvun aikana.

Esimerkiksi oulun korkeudella -jossa kuitenkin asuu paljon ihmisiä- ei kasva enää monikaan lajike teollisessa mittakaavassa. Peruna toki, ja sitten ne nurmet, josta nauta tuottaa ihmisille ravinnoksi maitoa ja lihaa.

Jos suomessa tuotettaisiin pelloilla vain ihmisille ruokaa, tuotanto keskittyisi muutenkin tiheämmin asuttuun eteläiseen suomeen. Peltopinta-alaa pitäisi myös lisätä.

Viljelykierron takiakin nurmi on tärkeää, etenkin tilanteessa, jossa teollisia lannotteita ei olisi. Tällöin myös karjanlanta on suorastaan korvaamatonta.

Tätä samaa on koetettu selittää monet kerrat, mutta ihmiset vain eivät tunnu haluavan ymmärtää.

Suosittelen perehtymään esimerkiksi viljelykiertoon ja hiilensidontaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yleissivistyksenä ap.

Ja aina jaksan ihmetellä, mitä ihmeellistä nyt vegaani tai kasvisruuassa on?

Viherpiipertäjiä on ollut kautta Suomen historian, kasvisruokaravintolat oli jo 60-luvulla Helsingissä ja tuonti vapautui vasta silloin ja tofua ja soijaa tuli kauppoihin joskus vasta 80-90-luvulla ja silti viherpiipertäjät pärjäsi oikein hyvin.

Vanhempani ovat vegaaneja jo 60-luvulta alkaen.

Vai ”vegaaneja”? Vaikea uskoa, että olivat vegaaneja, jotka eivät syöneet mitään eläinperäistä edes kylässä tms.

Mun käsittääkseni vegaaneja oli jo sodan aikana, ja siihen vähän kannustettiinkin. Ei kylläkään olleet vegaani-nimellä, vaan ihan kasvissyöjiä. Sen verran eroa kuitenkin nykyvegaaneihin, etteivät ainakaan kovin yleisesti kieltäytyneet kaikkien eläinperäisten tuotteiden käytöstä, kuten villasukat ja nahkakengät (no, nahka oli aika ylellisyyttä silloin, että ei varmaan tarttenut edes miettiä).

Ehkä se on ollut erilaista kaupungeissa, mutta maaseudulla ainakin oli ihan normaalia, että oli noita kylähulluja/eksentrikkoja. Jos joku sanoi, että ei syö kuin kasviksia, niin ei sitten. Saattoi siitä joku vinoilla, mutta ei se nyt kenenkään maata kaatanut. Tuntuu, että nykyään - individualismin aikakautena - kaikkia normista poikkeavia pidetään erityisen omituisina. En ymmärrä.

Itse muistan lapsuudesta perheitä ja yksittäisiä ihmisiä, jotka olivat olleet pitkään kasvissyöjiä. Muistan, kuinka mummoni mietti, että mitenhän sille "Irenelle" voisi tehdä pullaa, että maistuisi hyvälle (no, eiköhän se sokeri makealle maistu, mummo totesi ja leipoi muistaakseni rusinakeksejä kookosrasvalla ja kookoskeksejä). Kertaakaan mummo ei miettinyt, että miksi pitää olla syömättä eläinperäisiä tuotteita - ja mummolle oli itsestäänselvää, että niin maito, kananmunat kuin liivatekin olivat eläinperäisiä. Ei siinä tarvinnut vegaaniliittoa kertomaan itsestäänselviä asioita. Ja toisaalta kenenkään ei tullut mieleen ihan piruuttaan laittaa maitoa kasvissyöjän leipätaikinaan.