Voiko omaa persoonallisuutta muuttaa?

Jonkin verran voi muuttaa persoonallisuutta mutta ei sitä voi uudelleen luoda. Itsetunto on sellainen mitä voi kasvattaa. Toisille siihen auttaa vaikka uudet vaatteet ja meikkaaminen, joku mielekäs harrastus...

Voit muuttaa tapojasi ja ajatuksiasi. Ei kannata ainakaan tehdä sitä virhettä, että erehtyisi luulemaan tähänastisia tapojaan ajatella tai toimia joksikin identiteetiksi. Voit aloittaa uudenlaisen elämän jo huomenna. Se vaatii rohkaistumista siihen, että valitset. Yritä! Minäkin olen sillä tiellä ja aina välillä jopa onnistun.

Terapiaa monesti käytetään silloin kun luonteen vuoksi on ongelmia, mulla on ollut paljon impulsiivisuuden takia vaikeuksia ja oon niitä myös työstänyt paljon sen jälkeen kun sain lapsia, jolloin näillä ongelmilla alkoi olla paljon merkitystä elämässä...

Kyllä voi. Esim. avarakatseisuutta voi opetella, ja sitä, ettei ajattele muista pahaa. Nykyään jos huomaan että ajattelen ikävästi jostain toisesta ihmisestä, hätkähdän ja muistan että tuollainen ajattelu vain myrkyttää minun mieleni.

Kiitos vastauksista.

Miten muut ovat onnistuneet oman minänsä remontissa ja kuinka se siis käytännössä toimi?

Joskus tuntuu, että ns. "vanha on jo niin rikki, ettei sitä voi korjata ja on aika hommata uusi". Tsemppiä kuitenkin muillekin.

Introvertti-ekstrovertti janaa ei voi muuttaa muu saattaa muuttua ajan myötä. Parasta olisi että alkaisit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Kukaan ei ole täydellinen, omat huonot puolet voi hyväksyä ja keskittyä hyvään.

Se oma persoonallisuushan on ainut persoonallisuus, mitä kannattaa edes yrittää muuttaa.

Itse olen kokenut, että itsetunnon kohentamiseen hyvä konsti on se, että luo itselleen roolin, missä itsetunto on hyvä. Tällä roolilla menee esim. uuteen työpaikkaan yms. missä tapaa ihmisiä, jotka eivät tunne sinua entuudestaan.

Jonkin aikaa tätä roolia esitettyäsi pystyt esittämään tutuillekin ihmisille, että sinulla on hyvä itsetunto. Vähitellen alat uskoa siihen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Esim. avarakatseisuutta voi opetella, ja sitä, ettei ajattele muista pahaa. Nykyään jos huomaan että ajattelen ikävästi jostain toisesta ihmisestä, hätkähdän ja muistan että tuollainen ajattelu vain myrkyttää minun mieleni.

Avarakatseisuus on yleispätevä sana. Avarakatseinen voi olla vaikka kaikkea ei sen nimissä hyväksykään.

Sinun on ihan ensiksi hyvä tehdä selväksi, mikä on persoonaasi, ja mikä on opittu tapa tai asenne. Opitut tavat ja asenteet ovat niitä, joita sinun on huomattavasti helpompi muuttaa kuin varsinaista persoonaasi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Miten muut ovat onnistuneet oman minänsä remontissa ja kuinka se siis käytännössä toimi?

Joskus tuntuu, että ns. "vanha on jo niin rikki, ettei sitä voi korjata ja on aika hommata uusi". Tsemppiä kuitenkin muillekin.

Itse olen ainakin hylännyt ajatukset siitä, että muilla olisi oikeutta kertoa, kuinka elämä tulisi elää tai oikeus tuomita minut kelvottomaksi. Minä elän tämän elämän ja olen tämän elämän paras asiantuntija. Tiedän, mikä minulle tekee hyvää ja mikä minulle on hyvä elämä.

En saastuta elämääni negatiivisilla ihmisillä, joutavilla uutisilla tai väsyttävillä elintavoilla. Sen sijaan kävelen paljon, meditoin, kudon, maalaan, luen ja soitan huiluani. Ja syön, nukun ja juon alkoholia (viiniä) juuri sellaiset määrät kuin elämässäni hyvältä tuntuu, jotta pysyn vahvana.

Vierailija kirjoitti:

Se oma persoonallisuushan on ainut persoonallisuus, mitä kannattaa edes yrittää muuttaa.

Itse olen kokenut, että itsetunnon kohentamiseen hyvä konsti on se, että luo itselleen roolin, missä itsetunto on hyvä. Tällä roolilla menee esim. uuteen työpaikkaan yms. missä tapaa ihmisiä, jotka eivät tunne sinua entuudestaan.

Jonkin aikaa tätä roolia esitettyäsi pystyt esittämään tutuillekin ihmisille, että sinulla on hyvä itsetunto. Vähitellen alat uskoa siihen itsekin.

Vähän vastaavaa olen itsekin joskus harkinnut, mutta sillä erolla, ettei uusi rooli rajoitu vain itsetuntoon. Kuitenkin jotenkin aina lipsun tästä. Mutta vinkki on mielestäni hyvä. 👍

Minkähän ikäinen olet?

Jos olet alle 30, voit muuttua vielä persoonana, tutustua itseesi vielä paljonkin. Jopa silloin, kun on vaikeita pakko-oireita, kuten minulla oli.

Mutta ilman ulkopuolista apua tai hyviä ystävyyssuhteita se voi olla vaikeaa. Tarvitset muita ihmisiä avuksesi. Eikä pelkästään puhumaan ns järkeviä, vaan työstämään tunteita heidän kauttaan.

Kokonaan toiseksi ei voi muuttua, koska temperamentti, koska perintötekijät. Mutta ajatteluaan ja arvojaan voi muuttaa paljonkin. Voi opetella armollisuutta ja itsemyötätuntoa, jos vihaa itseään. Voi miettiä, millaisia odotuksia oma lapsuudenkoti on harteille laskenut, ja haluaako niitä toteuttaa. Voi miettiä sitäkin, ovatko omat vanhemmat oikeasti hyviä, ehjiä ihmisiä, joista voi ottaa mallia (minulla ei ollut).

Elämä voi muuttua huimasti paremmaksi, mutta usein se vaatii sekä aikaa että työtä. Kärsivälisyyttä. Ja sitä, ettei ajattelee elämää jonain ulkoisena suorituksena, vaan sisäisenä matkana ja etsintänä. Jatkuvana kysymystenesittämisenä. Sillion ei tule tylsää.Eikä ole myöskään riippuvainen ulkoisesta seurasta/huomiosta. Yksinviihtyminen on tärkeä elämäntaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Miten muut ovat onnistuneet oman minänsä remontissa ja kuinka se siis käytännössä toimi?

Joskus tuntuu, että ns. "vanha on jo niin rikki, ettei sitä voi korjata ja on aika hommata uusi". Tsemppiä kuitenkin muillekin.

Itse olen ainakin hylännyt ajatukset siitä, että muilla olisi oikeutta kertoa, kuinka elämä tulisi elää tai oikeus tuomita minut kelvottomaksi. Minä elän tämän elämän ja olen tämän elämän paras asiantuntija. Tiedän, mikä minulle tekee hyvää ja mikä minulle on hyvä elämä.

En saastuta elämääni negatiivisilla ihmisillä, joutavilla uutisilla tai väsyttävillä elintavoilla. Sen sijaan kävelen paljon, meditoin, kudon, maalaan, luen ja soitan huiluani. Ja syön, nukun ja juon alkoholia (viiniä) juuri sellaiset määrät kuin elämässäni hyvältä tuntuu, jotta pysyn vahvana.

Kuulostaa siltä, että keskityt terveessä määrin itseesi. :) Suorittamispaineiden hylkääminen voisi olla kyllä yksi hyvä lisä minulle ja monelle muullekin.

Toistaiseksi en itse pidä sen vertaa itsestäni, että haluaisin varsinaisesti "olla itseni kanssa". Myös tämä täytyy ratkaista.

Ei kannata liikaa vertailla itseään muihin. Se on ikääntymisessä parasta, että alkaa tykätä omasta tiestään. Media luo vaikutelmaa, että kaikki matkivat toisiaan, mutta AIKUISET eivät matki toisiaan. Aikuiset eivät toisaalta välitä myöskään pitää mölyä sisustuksistaan ja ulkomaanmatkoistaan. Mutta tietysti aikuisia voisi olla enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Minkähän ikäinen olet?

Jos olet alle 30, voit muuttua vielä persoonana, tutustua itseesi vielä paljonkin. Jopa silloin, kun on vaikeita pakko-oireita, kuten minulla oli.

Mutta ilman ulkopuolista apua tai hyviä ystävyyssuhteita se voi olla vaikeaa. Tarvitset muita ihmisiä avuksesi. Eikä pelkästään puhumaan ns järkeviä, vaan työstämään tunteita heidän kauttaan.

Kokonaan toiseksi ei voi muuttua, koska temperamentti, koska perintötekijät. Mutta ajatteluaan ja arvojaan voi muuttaa paljonkin. Voi opetella armollisuutta ja itsemyötätuntoa, jos vihaa itseään. Voi miettiä, millaisia odotuksia oma lapsuudenkoti on harteille laskenut, ja haluaako niitä toteuttaa. Voi miettiä sitäkin, ovatko omat vanhemmat oikeasti hyviä, ehjiä ihmisiä, joista voi ottaa mallia (minulla ei ollut).

Elämä voi muuttua huimasti paremmaksi, mutta usein se vaatii sekä aikaa että työtä. Kärsivälisyyttä. Ja sitä, ettei ajattelee elämää jonain ulkoisena suorituksena, vaan sisäisenä matkana ja etsintänä. Jatkuvana kysymystenesittämisenä. Sillion ei tule tylsää.Eikä ole myöskään riippuvainen ulkoisesta seurasta/huomiosta. Yksinviihtyminen on tärkeä elämäntaito.

Muutaman vuoden alle 30, diagnosoituna vaikea masennus ja sos.tilanteiden pelko. Pelkään enemmän kavereitani kuin tuntemattomia ihmisiä, "töissä" yritän todistaa olevani hyödyllinen - huonolla menestyksellä. Siksi kai roikun palstalla yömyöhään.

Kommentin perusteella olet varmaan käynyt syvissä vesissä ja toivottavasti nyt menee paremmin. Voisin koittaa miettiä samalta kantilta asiaa. Kiitos paljon.