Haluan Helsingistä tavallisen köyhän duunariystävän, jonka kanssa voidaan käydä retkellä vaikka Tokmannilla ja vaikka puistossa termarikahvilla eikå missään teattereissa

Mulla on sama haave, paikkakunta vaan eri. En jaksa enää tutustua ihmisiin, joiden kanssa tuttavuus ei koskaan etene kotiinkutsumisasteelle. Pitäisi käydä lounailla, kylpyläreissuilla, shoppailemassa naapurikaupungissa... Kaipaan nuoruudenystäviä, joiden luokse saattoi koska tahansa mennä kahville tai pyytää puistonpenkille istumaan ja rupattelemaan. Mikä naisia vaivaa nykyään?

Varmaan joku emansipoitumisjuttu. Pitää koko ajan kantaa lippua, että me voidaan, meillä on oikeus shoppailla ja jutella sijoittamisesta kahvilassa ja olla niiiin naisia.

Duunari Tokmanniretkeilijät on naiseuden myyriå ja pettureita

Tuollaista olen Helsingissä kaivannut. Olisi mukava käydä saaristossa, katsomassa paikkoja ihan vaan näkemisen ja kokemisen ilosta.