Vapaaehtoisesti lapseton - miksi et halua lapsia?
Niin kertokaas. Edellinen ketju poistettii!.en kyllä ymmärrä että miksi. :(
Kommentit (62)
En jaksaisi niitä. Hyvä kun jaksan itseni esim. ruokkia, en haluaisi ottaa vastuulleni toisesta huolehtimista. Mikään lapsiin liittyvä ei myöskään kiinnosta, en jaksaisi olla viemässä heitä leikkipuistoon, kuunnella höpinöitä, viedä päiväkotiin... Haluan tehdä, mitä milloinkin haluan tehdä, ilman lasta siinä tiellä.
Henkilökohtainen asia.Ei kuulu sinulle eikä muillekaan,vaikka en teitä tunne.
Haluan töiden jälkeen lukea, katsoa telkkaria tai youtubea ja levätä. Ja tietty palstailla. Ja yöni tahdon nukkua rauhassa.
Siis minäkin olen liian mukavuudenhaluinen äidiksi, kuten joku jo tuossa poistetussa keskustelussa totesi.
En ole ikinä halunnut olla äiti. Vaikea selittää mistä se johtuu.
Asiaa on varmasti myös sellaisen ihmisen vaikea ymmärtää, joka on vauvakuumeillut tai aina tiennyt haluavansa lapsia.
Joo minä siinä edellisessä ketjussa myös sanoin että ei houkuttele yhtään sellainen arki missä pitää viedä lapsia sinne tänne tuonne, tarvitsen paljon omaa aikaa, tulisin varmaan hulluksi?
Ap
Liikaa vastuuta, huono maailmantilanne, enkä edes pidä lapsista. Mitä sillä on väliä miksen halua? Ei minua voi ylipuhua.
Pelkään, että lapsistani tulisi samanlaisia kuin minä olen.
Minusta lapsi ansaitsee hyvät vanhemmat. Minä en olisi hyvä äiti. Siksi päätin olla tekemättä lapsia.
En halunnut jatkaa perheemme tunne-elämän sairautta, koska en kokenut olevani tasapainossa ns. 'lapsientekoiässä'. Onneksi en ryhtynyt perhettä perustamaan painostuksista huolimatta.
Onko naisen ainoa tehtävä maailmassa lisääntyä?
Tosin toki kuulen olevani, joskus, ja luulen olevani joskus, outo, koska ei perhettä, en voi muka elämää ymmärtää...
Mutta tiedän, ettei se perhe- ja parisuhde-elämä niin auvoista aina ole. Moni elää kulisseissa, totuus elämästä on tai voi olla kuitenkin aivan muuta kuin mitä esitetään.
Ei ole muuta syytä kuin se etten halua. En lasta, enkä lapsiperhe-elämää. En koskaan, en minkään ikäisiä.
Olen itse suuresta perheestä (7) lasta. Vanhempani vihasivat toisiaan ja päivittäin oli jatkuvaa riitaa ja huutoa. Olen lapsesta asti ollut sitä mieltä, että minä en lapsia, enkä miestä hanki. Lapsena haaveilin aina omasta kissasta. Nyt olen 24-vuotias, kissa löytyy, miestä ja lapsia ei onneksi :D
Musta on jotenkin helpottavaa lukea näitä viestejä. Siis että ihmiset jättää lapset hankkimatta omasta aidosto halustaan. Eikä siksi että nyt nuoruuden naiviudessaan ajattelet liikakansoittumista ym poliittista, jota erittäin todennäköisesti tulisi vanhempana katumaan. Mutta jos ei vain ole halua hankkia lapsia,silloin on parasta pysyä lapsettomana.
Olin lapsentekoiässä lastensuojelussa töissä ja käsitin etten voisi koskaan suojella lastani täysin, näin pahaan maailmaan en enää omaa lasta halunnut, rakastin ns. liikaa syntymätöntä lastani.
Rakastan lapsia, mutta en halua omia, koska en yksinkertaisesti jaksaisi lapsiperhearkea. Lapset ansaitsevat vanhemmat, joilla riittää voimavaroja touhuiluun yhdessä.
En ole koskaan kokenut minkäänlaista halua tai tarvetta kokea äitiyttä. Sterilisaation yhteydessä kävi ilmi että kohdusta ei löydy ollenkaan väylää toiseen munajohtimeen, eli mahdollisuus tulla biologisesti raskaaksi olisi ollut 50%. Lisäksi kohtu on selkeästi herttamainen, joten alkanut raskaus ei erittäin suurella todennäköisyydellä olisi pysynyt sisällä loppuun asti. Pääni on siis ilmeisesti aina jollain tapaa tiennyt jo ennen biologisten seikkojenkin selviämistä että äitiys ei ole minun juttuni.
En vaan tajua jatkuvaa mielenkiintoa muiden ihmisten lapsettomuuteen. Jatkuvaa kyselyä muilta ihmisiltä. Eikö vapaassa maassa saa elää juuri niinkuin haluaa?
En vaan halua olla äiti, ei ole minkäänlaista mielenkiintoa siihen.