Jos olisit miestäsi suurempituloinen, antaisitko omastasi miehelle?
Tuntuisiko luontevalta jakaa omastaan myös miehelle vai haluaisitko pitää kaiken itselläsi.
Kommentit (24)
Olen miestäni suurituloisempi, mutta ei mieheni tarvitse minulta rahaa. Hänellä on itselläänkin ihan hyvät tulot.
Tottakai, olen tehnytkin. Vuosikymmenien varrella molemmat ovat välillä tienanneet enemmän. Ja aina on kaikki ollut yhteistä. Näin toimitaan, kun oikeasti toista rakastetaan.
Jos olisin suurempituloinen kuin mieheni, niin maksaisin kyllä suuremman osan yhteisistä menoista. En kyllä varmaan antais rahaa muutoin miehelleni. Olen siis nainen ja puolisoni on myös nainen ja meillä minä maksan enemmistön yhteisistä menoistamme, sillä tuloni ovat niin paljon suuremmat.
Tietenkin avioliitossa on yhteiset rahat.
Entä jos mies on pitkäaikaistyötön? Annatko kalja ja tupakkirahaa?
Miksi pitäisi? Voisin minä sillä yhteisiä hankintoja ja menoja kustantaa ehkä vähän suuremmalla osuudella, jos tuloero olisi suuri, mutta miehelle itselleen en todellakaan antaisi pennin pyörylää. Mies ostaisi sillä kuitenkin jotain typerää. Lisää urheilusuoratoistopalveluita, viihde-elektroniikkaa, kallista olutta yms turhaa roskaa.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Olen tehnyt valintoja ja töitä oman ansiotason eteen, ja mies myös. Jos tienaisin miestä enemmän ja mies haluaisi enemmän rahaa, se olisi miehen järjestettävä itse.
Muista kuitenkin, että kaikki ei ole kiinni itsestä ja uraankin vaikuttaa paljolti ihan sattumat. Teet varmasti ahkerasti töitä, mutta kaikki ahkerat eivät silti saa paljoa palkkaa.
Toivottavasti ette kuitenkaan sitten elä eri elintasoilla, eikä toinen joudu kituuttelemaan pienistä tuloistaan sinun tähtesi, kun sinä et ole valmis antamaan omastasi rakkaimmallesi.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, olen tehnytkin. Vuosikymmenien varrella molemmat ovat välillä tienanneet enemmän. Ja aina on kaikki ollut yhteistä. Näin toimitaan, kun oikeasti toista rakastetaan.
Mua ärsyttää tällainen rakkauselitismi. Se, että avo- tai avioliitossa on kummallakin omat rahat ei tarkoita etteikö oikeasti rakastettaisi. Miksi rakkauden pitää edellyttää omaisuuden siirtämistä tai jakamista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi? Voisin minä sillä yhteisiä hankintoja ja menoja kustantaa ehkä vähän suuremmalla osuudella, jos tuloero olisi suuri, mutta miehelle itselleen en todellakaan antaisi pennin pyörylää. Mies ostaisi sillä kuitenkin jotain typerää. Lisää urheilusuoratoistopalveluita, viihde-elektroniikkaa, kallista olutta yms turhaa roskaa.
Minä en voisi ikinä olla parisuhteessa typerän miehen kanssa. Joten tämä ei olisi ongelma.
Totta kai, jos on tarvis. Joskus tuli makseltuu muutama kymppitonni jotain sen laskuja, kun sillä sattu oleen taloudellisesti vähän huonompi kausi. Nykyisin ei oo kyllä tarvinnu.
Maksaisin lomamatkoja ja ostelisin kalliimpia lahoja tms, mutta tuskin suoraa rahaa antaisin.
Tällä hetkellä olen varakkaampi perinnön takia. Siitä en jaa. Se raha kuuluu korkeintaan lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, olen tehnytkin. Vuosikymmenien varrella molemmat ovat välillä tienanneet enemmän. Ja aina on kaikki ollut yhteistä. Näin toimitaan, kun oikeasti toista rakastetaan.
Mua ärsyttää tällainen rakkauselitismi. Se, että avo- tai avioliitossa on kummallakin omat rahat ei tarkoita etteikö oikeasti rakastettaisi. Miksi rakkauden pitää edellyttää omaisuuden siirtämistä tai jakamista?
Koska yhdessä on aika vaikea elää arkea ja kasvattaa lapsia, jos kaikki pitää olla omaa. Meillä on lähipiirissä tällainen omat rahat perhe, ja on kyllä surullista kuultavaa, kun mietitään, kumpi (ihan ok palkkaa saava) maksaa lapsen lääkärimaksun lomamatkalla. Meillä ei näitä keskustella, kun rahat ovat yhteiset. Samoin ulkomaankomennukset ja muut kivat jutut ovat tulleet mahdollisiksi, kun ei tarvitse surra tulonmenetyksiä.
Aika monet naiset maksaa miehen matkoja lomia ja ruokkii myös muiden tekemiä lapsia ja antaa rahaa niillekin näistä ei vaan puhuta. Myös monet naiset ostaa lahjoja miehille ja miehet naisille ja molemmat tykkää.Huijaukset puolin ja toisin on eri asia kuin tasavertaisesti. On miehiä jotka ei huijaa ja hoitaa auto asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi? Voisin minä sillä yhteisiä hankintoja ja menoja kustantaa ehkä vähän suuremmalla osuudella, jos tuloero olisi suuri, mutta miehelle itselleen en todellakaan antaisi pennin pyörylää. Mies ostaisi sillä kuitenkin jotain typerää. Lisää urheilusuoratoistopalveluita, viihde-elektroniikkaa, kallista olutta yms turhaa roskaa.
Minä en voisi ikinä olla parisuhteessa typerän miehen kanssa. Joten tämä ei olisi ongelma.
Ei minunkaan mies ole typerä, mutta osa asioista mistä se tykkää ei kiinnosta minua lainkaan. Joten saa rahoittaa ne ihan omilla rahoillaan.
Mulla niin surkea palkka, että tulen niukin naukin itse toimeen itse. Eli ei tästä riitä jaettavaksi miehelle. Voisin seurustella persaukisen miehen kanssa, mutta ei meidän kannattaisi muuttaa yhteen.
Kyllä. Ja olisin valinnut "se oikean" miehen. Mutta se ei ratkaisisi silti muiden ihmisten tuloasioita, jolloin keskustelua pitäisi käydä etteivät köyhät kärsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, olen tehnytkin. Vuosikymmenien varrella molemmat ovat välillä tienanneet enemmän. Ja aina on kaikki ollut yhteistä. Näin toimitaan, kun oikeasti toista rakastetaan.
Mua ärsyttää tällainen rakkauselitismi. Se, että avo- tai avioliitossa on kummallakin omat rahat ei tarkoita etteikö oikeasti rakastettaisi. Miksi rakkauden pitää edellyttää omaisuuden siirtämistä tai jakamista?
Koska yhdessä on aika vaikea elää arkea ja kasvattaa lapsia, jos kaikki pitää olla omaa. Meillä on lähipiirissä tällainen omat rahat perhe, ja on kyllä surullista kuultavaa, kun mietitään, kumpi (ihan ok palkkaa saava) maksaa lapsen lääkärimaksun lomamatkalla. Meillä ei näitä keskustella, kun rahat ovat yhteiset. Samoin ulkomaankomennukset ja muut kivat jutut ovat tulleet mahdollisiksi, kun ei tarvitse surra tulonmenetyksiä.
Se että onko se _vaikeaa_ ei liity mitenkään siihen, että onko se merkki siitä rakastaako oikeasti. Väite oli, että jos oikeasti rakastaa, silloin kaikki on yhteistä. Ja mistä sä noi lapset siihen revit, ei sekään ole edellytys tosirakkaudelle että perustetaan perhe.
Sitä paitsi, miksi ajattelutapasi on noin mustavalkoinen? Joko kaikki on yhteistä, tai kaikki on omaa? Miksei voi olla molemmilla omat tilit, mutta sitten yhteinen tili jolta maksetaan ruuat, laskut, matkat, lasten jutut jne? Talo on yhteinen, molemmilla silti omat rahat ja jotain muutakin omaisuutta? Ei ole yhtään vaikeaa.
Jos miehellä olisi oikeasti pienet tulot ja minulla isot, voisin maksaa enemmän. Minulla ei tosin nyt ole miestä ja mitään elämäntapatyötöntä en katsoisi. Mutta jos ja kun tulotasoni nousee, voisin silti ottaa pienempi tuloisen miehen. Kunhan nyt suunnilleen omat kulunsa ja ruokansa maksaa, asunto on minun ja siitä en vuokraa perisi.
En tietenkään. Olen tehnyt valintoja ja töitä oman ansiotason eteen, ja mies myös. Jos tienaisin miestä enemmän ja mies haluaisi enemmän rahaa, se olisi miehen järjestettävä itse.