Lue keskustelun säännöt.
Oksentaminen on mun suurin pelko näin emetofobikkona, mutta lasten myötä ajatukseni muuttui
29.03.2022 |
Kun pojat oli ihan pieniä ja heille tuli oksennustauti niin mies jäi hoitamaan lapset kotiin, siivosi oksennukset, rauhoitteli lapsia ja oli vieressä kun lapset oksensivat...
Nyt kun lapset ovat jo isompia ja osaavat itse käydä oksentamassa ja pestä ämpärit, niin olen huomannut, että mun ajatus ei ehkä enää ole niin pakkomielteinen. Aiemmin en siis voinut edes koskea omaan lapseeni, kun tällä oli oksennustauti. Nyt olin koko aamun poikani seurana (paitsi silloin kun hänen piti oksentaa). Enää en pelkää. Jos lapseni ovat siitä selvinneet niin selviän minäkin. En tosin ole yli kahteenkymmeneen vuoteen oksentanut ja toivon ettei niin enää koskaan edes käy.
Onko muiden emetofobia muuttunut jotenkin lasten myötä?
Kommentit (15)
Siis mitä vattua? Miksi ihmeessä sä lähdet pois kun lapsesi oksentaa? Silloinhan se tarvii sun tukea ja turvaa kaikista eniten. Minkälaisia arvoja sä sun lapsille tuolla tavalla toimien välität? Miltä lapsestasi tuntuu kun hän on sairas ja äiti välttelee häntä kuin ruttotautista? Ei voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja minun pelko. Entä se kipeä lapsi? Oikeasti et voinut edes ottaa syliin kun pieni lapsesi oli sairas? Sääliksi käy lastasi.
Oletpa omituinen ap, no hyvähän se keksiä joku oireyhtymä ettei tarvi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä vattua? Miksi ihmeessä sä lähdet pois kun lapsesi oksentaa? Silloinhan se tarvii sun tukea ja turvaa kaikista eniten. Minkälaisia arvoja sä sun lapsille tuolla tavalla toimien välität? Miltä lapsestasi tuntuu kun hän on sairas ja äiti välttelee häntä kuin ruttotautista? Ei voi ymmärtää.
Mulla on vaikea fobia, joka pakottaa mut toimimaan noin. Kaikki oksentamisen liittyvä ahdistaa mua todella paljon (ääni, haju, oksennuksen näkeminen, oksentavan ihmisen näkeminen). En voi sille mitään. Menen jotenkin paniikkiin. Haluaisin voida jäädä lapseni viereen silloinkin mutta en voi. ap
Emetofobia on ihan todellinen pelko, ei sitä ymmärrä nämäkään kommentoijat. Se on vähän sama kuin korkean paikan kammoiselle saarnaisi että mikset sä kiipeä lipputankoon, kun sun lapses kaipaa sitä.
AP:n lapsilla kuitenkin oli toinen vanhempi, joka heitä hoiti ja lohdutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla sun asenne on muuttunut? Edelleen pelkäät...
Mulla sama, jotenkin vaan pakotin itseni toimimaan. Olin lasten lähellä, pidin hiuksia tarvittaessa ja siivosin oksennukset milloin mistäkin, pesin pyykit ja pehmolelut. Pelkäsin silti, toumin kuin unessa. Mies osallistui myös ja sain hänestä lohtua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sun asenne on muuttunut? Edelleen pelkäät...
En enää pelkää olla sairaan lapsen lähellä. ap
Tässä taas yksi syy miksi en halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäät vaikka et ole edes oksentanut?
Vierailija kirjoitti:
Pelkäät vaikka et ole edes oksentanut?
Pelkään. Tätä voi ehkä olla vaikea ymmärtää jos tästä ei itse kärsi.
Koen kuitenkin, että siinä mielessä mun fobia on helpottunut, että en enää niin paljoa pelkää, että sairastun itse (aiemmin pelkäsin, enkä siksi uskaltanut ottaa lasta lähelleni. Tietysti minua säälitti sairaan lapsen puolesta, mutta en voinut mitään). Edelleen pelkään kuitenkin oksentamista ja kaikkea siihen liittyvää enkä mä siksi pysty olemaan mun lapsen luona silloin kun hän oksentaa. Olen lapsillekin tästä avoimesti kertonut, mutta sillä tavalla etten siirtäisi tätä omaa pelkoani heihin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkäät vaikka et ole edes oksentanut?
Senhän tietää etukäteen vai? Että parin päivän päästä laatta lentää?
Wau. Siis sanon: WAU.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäät vaikka et ole edes oksentanut?
Kärsin samasta fobiasta ja kyllä, pelkään oksentamista vaikkei tautia edes ole meillä. Jo pelkkä tieto siitä, että noro jyllää tällä hetkellä jossain päin kotikaupunkiani, ahdistaa.
Sinänsä fobia on helpottanut iän myötä,että tiedän mikä auttaa itseä ja miten lapsi sairastumiseen suhtautuu (rennosti, hallelujaa!). Mies ei jostain syystä oksenna ikinä, joten tiedän hänestä olevan paljon apua.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap! Siitä se lähtee! Pienin askelin... :)
Mulla katosi kokonaan lasten myötä. Enää ei ahdista ja pelota. Hoivavietti omaa sairasta lasta kohtaan on ainakin minulla suurempi kuin oma pelkoni. Pari kertaa olen myös itse sairastunut. En pelkää enää.