Manipuloivat ihmiset ? Mitä mieltä?

Äärimmäisen raskaitahan ne ovat, koko ajan pitää olla varuillaan. 

Noh, jos olet saanut useammalta ihmiseltä palautetta, että lähestymistapasi on manipuloiva, niin voit olla aika varma, ettei kysymys ole silloin vakuuttavuudesta. Töissä stressaat aivan suotta siitä, että olisit liian vakuuttava kommunikoinnissasi. Sen sijaan sinun kannattaisi ehkä haastatella niitä läheisiä ihmisiäsi ja kysyä minkä he tarkalleen ottaen kokevat manipuloivana. Kysymys ei ole vakuuttamisesta jos esim pyydät kaveria ulos saatesanoin; "tuskinpa sinä taaskaan mun kanssa haluat lähteä, mutta kysynpä nyt silti.." tai ratkot ristiriidat kumppanin kanssa tyyliin; "en missään nimessä halua sinua painostaa, jokainen tekee lopulta omat valintansa...Mutta, miksi minulle aina käy näin, ettei kukaan välitä minun tunteistani"

Tuo ei ole vakuuttavuutta, vaan vain yksi esimerkki miljoonista tavoista manipuloida ihmissuhteissa.

Tämäkin on asia, joka voi olla hyväksi tai vahingoittaa. Hyvää manipulointia on sellainen, joka saa toisen muuttamaan itseään paremmaksi, esim. terveemmäksi. Vahingollinen taas saa toisen huonontamaan elämäänsä.

Mutta miten manipulaatio sitten määritellään? Jotkut määrittelevät sen vain vahingollisena vaikuttamisena. Jotkut julistavat eri mieltä olevan, joka osaa perustella kantansa, manipuloivaksi ihmiseksi. Itselle kaikki, horoskoopeista psykoterapiaan on manipulointia, sillä ne tähtäävät henkilön ajatusten muuttamiseen. Koska nyt kerroin oman mielipiteeni, yritän manipuloida lukijaa miettimään omaa mielipidettään.

Olisi mielenkiintoista tavata sinut ap. Ihan uteliaisuuttani, oletko vain pohdiskelija ja asioiden pyörittelijä, jonka pyöritystä läheisesi eivät kestä muutosvastarintansa takia. Olisimme suunnilleen saman ikäisiäkin.

Alan olla jo myöhässä, palaan iltapäivän aikana katsomaan onko keskustelu lähtenyt mihin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos olet saanut useammalta ihmiseltä palautetta, että lähestymistapasi on manipuloiva, niin voit olla aika varma, ettei kysymys ole silloin vakuuttavuudesta. Töissä stressaat aivan suotta siitä, että olisit liian vakuuttava kommunikoinnissasi. Sen sijaan sinun kannattaisi ehkä haastatella niitä läheisiä ihmisiäsi ja kysyä minkä he tarkalleen ottaen kokevat manipuloivana. Kysymys ei ole vakuuttamisesta jos esim pyydät kaveria ulos saatesanoin; "tuskinpa sinä taaskaan mun kanssa haluat lähteä, mutta kysynpä nyt silti.." tai ratkot ristiriidat kumppanin kanssa tyyliin; "en missään nimessä halua sinua painostaa, jokainen tekee lopulta omat valintansa...Mutta, miksi minulle aina käy näin, ettei kukaan välitä minun tunteistani"

Tuo ei ole vakuuttavuutta, vaan vain yksi esimerkki miljoonista tavoista manipuloida ihmissuhteissa.

Kiitos asiallisesta kommentista! Ja etenkin tästä työpuolesta. Juuri sain työssä esihenkilöltä palautetta että minun ei pitäisi olla niin varovainen ja varjoissa kulkeva . Esihenkilöni siis ehkä huomannut että olen joitain tilanteita väistelevä siis.

Tuota käytän aika paljon että ”jokainen voi valita itse mutta mielipiteeni on X”. Tätä saatan käyttää lapsiinkin. Tai jos lapsi ei halua lähteä jonnekin ja haluaa jäädä kotiin , saatan sanoa noin mutta kuvata sitten että ”olet kotona sitten ihan yksin ja me ollaan monta tuntia poissa” . Kun lasta ehkä vähän pelottaa se yksinolo niin käytän sitä keinoa.

Puoliso sanoi viimeisimmästä että manipuloin kun pyysin että voisiko hän hoitaa asian Y tänään, koska minulla oli niin vaikea ja raskas päivä töissä ja selitin päivästä. Puoliso tiesi että ko.raskas päivä oli tulossa jo aiemmin, ja kun vetosin siihen ja pyysin suoraan voiko tehdä asian Y hän sanoi että manipuloin.

Hän aina sanoo että manipuloin ja olen alkanut häntä uskoa koska olen erittäin hyvä väittelijä ja vakuuttava.. se kuuluu osin työhöni olla.

Mutta jos pyydän suoraan asiaa Y ja kerron syynkin suoraan että minä en jaksa koska työpäivä, voiko tämä suora kommunikaatio olla manipulointia? Mieheni mukaan äänensävyni on manipuloiva myös.

Puolison mukaan vetoan aina tunteisiin ja se on manipuloivaa. Vaikka sanoisin suoraan. Monesti suoraan sanomisen puoliso sanoo olevan syyllistävää ja aina kyllä käyttää manipuloida -sanaa.

Ap

Olen manipuloiva "tarvittaessa" - tai siis huomaan käyttäväni manipulointitekniikoita menestyksekkäästi ihan luonnostaan, kun haluan välttämättä saada tahtoni läpi. Vaimo usein huomauttaa tästä, ja myönnän sen kyllä itsekin.

En kuitenkaan tietoisesti pyri manipuloimaan, ellei manipuloinniksi lasketa minua hyödyttävään sosiaaliseen rooliin solahtamista esim. työnhaussa. 

Vaikka siis pärjäänkin "sosiaalisissa peleissä" mukautumis- ja manipuolointikykyni vuoksi, koen kaikenlaisen kilpailun ja vehkeilyn stressaavana. Ihmissuhteiden valtapelit ovat minusta enimmäkseen lapsellista ajantuhlausta. Haluaisin lähinnä olla yksin.

Ai mitä mieltä? En pidä heistä ja välttelen heidän seuraansa. Olen ollut menneisyydessäni aivan liikaa tekemisissä manipuloivien ihmisten kanssa ja siksi tunnistan tuon käytöksen todella herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos olet saanut useammalta ihmiseltä palautetta, että lähestymistapasi on manipuloiva, niin voit olla aika varma, ettei kysymys ole silloin vakuuttavuudesta. Töissä stressaat aivan suotta siitä, että olisit liian vakuuttava kommunikoinnissasi. Sen sijaan sinun kannattaisi ehkä haastatella niitä läheisiä ihmisiäsi ja kysyä minkä he tarkalleen ottaen kokevat manipuloivana. Kysymys ei ole vakuuttamisesta jos esim pyydät kaveria ulos saatesanoin; "tuskinpa sinä taaskaan mun kanssa haluat lähteä, mutta kysynpä nyt silti.." tai ratkot ristiriidat kumppanin kanssa tyyliin; "en missään nimessä halua sinua painostaa, jokainen tekee lopulta omat valintansa...Mutta, miksi minulle aina käy näin, ettei kukaan välitä minun tunteistani"

Tuo ei ole vakuuttavuutta, vaan vain yksi esimerkki miljoonista tavoista manipuloida ihmissuhteissa.

Kiitos asiallisesta kommentista! Ja etenkin tästä työpuolesta. Juuri sain työssä esihenkilöltä palautetta että minun ei pitäisi olla niin varovainen ja varjoissa kulkeva . Esihenkilöni siis ehkä huomannut että olen joitain tilanteita väistelevä siis.

Tuota käytän aika paljon että ”jokainen voi valita itse mutta mielipiteeni on X”. Tätä saatan käyttää lapsiinkin. Tai jos lapsi ei halua lähteä jonnekin ja haluaa jäädä kotiin , saatan sanoa noin mutta kuvata sitten että ”olet kotona sitten ihan yksin ja me ollaan monta tuntia poissa” . Kun lasta ehkä vähän pelottaa se yksinolo niin käytän sitä keinoa.

Puoliso sanoi viimeisimmästä että manipuloin kun pyysin että voisiko hän hoitaa asian Y tänään, koska minulla oli niin vaikea ja raskas päivä töissä ja selitin päivästä. Puoliso tiesi että ko.raskas päivä oli tulossa jo aiemmin, ja kun vetosin siihen ja pyysin suoraan voiko tehdä asian Y hän sanoi että manipuloin.

Hän aina sanoo että manipuloin ja olen alkanut häntä uskoa koska olen erittäin hyvä väittelijä ja vakuuttava.. se kuuluu osin työhöni olla.

Mutta jos pyydän suoraan asiaa Y ja kerron syynkin suoraan että minä en jaksa koska työpäivä, voiko tämä suora kommunikaatio olla manipulointia? Mieheni mukaan äänensävyni on manipuloiva myös.

Puolison mukaan vetoan aina tunteisiin ja se on manipuloivaa. Vaikka sanoisin suoraan. Monesti suoraan sanomisen puoliso sanoo olevan syyllistävää ja aina kyllä käyttää manipuloida -sanaa.

Ap

Jos lapselle, joka ei kypsymättömyyttään osaa ennakoida päätöstensä seurauksia, kertoo, että jos et lähde mukaan, olet sitten monta tuntia yksin, se ei ole manipulointia. Se on huolto -ja kasvatustyötä. Sen sijaan jos kumppanisi tietää ennalta, että ellei hän tee pyytämääsi asiaa kun kerrot olevasi työpäivästä väsynyt, siitä seuraa jotain ikävää, se on manipulointia. Vaikket edes ääneen sanoisi, että kieltäytymisellä on ikävät seuraukset. Silloin se, että kerrot olevasi työpäivästä väsynyt, toimii jo ennakkovaroituksena siitä ikävästä joka on tiedossa jos ei kumppani tottele. Sori nyt stereotypia, mutta meillä naisilla saattaa olla usein tapana toimia niin, että pyydämme mieheltä jotain asiaa ja jos hän ei x ajan sisällä tartu toimeen, teemme sen itse ja sitten kiukuttelemme marttyyrina. Itse koen sen vähän alentavana; ei riitä se, että mies tekee pyytämämme tehtävän, vaan  haluamme kontrolloida kuinka ja koska.

Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.

Minulle ei kyllä selvinnyt lainkaan mitä ap tarkoitat manipuloinnilla. Esimerkit olivat aivan muuta eli tuli mielikuva ihmisestä, jota yritetään syyllistää eri asioista, joka ottaa herkästi syyllisen roolin, jolloin omista haluista ja ajatuksista sekä mielipiteistä kertominen koetetaan tehdä peitellymmin. 

Ongelma on siis aivan päinvastainen kuin manipuloinnissa eli se, että omista tunteista, haluista ja mielipiteistä koetaan syyllisyyttä, jolloin keskustelussa on paljon kaksoisviestintää ja marttyyrin rooliin asettumista. 

Manipuloija ei koe syyllisyyttä mielipiteistään ja teoistaan, kun taas ap:n koko teksti on syyllisyyden läpitunkemaa. Vaikuttaa siltä, että lapsuudenympäristö on ollut sellainen, missä aivan normaalit tunteet ja konfliktit ovat peittyneet erilaisiin peleihin. Tämä tuottaa pelkoja ja vääristynyttä vuorovaikutusta, kun asioista ei osata puhua eikä niihin osata suhtautua osana normaalia elämää. Kaikessa nähdään salattuja tarkoitusperiä jne. Esimerkiksi se, että on työstä väsynyt, on ihan normaali ilmoitusasia puolisolle ja häneltä voi pyytää sen vuoksi erilaisia palveluja. Tai kuten mainittua, on lapsen kasvatusta ohjata häntä. Ei noista kumpikaan ole manipulointia.

Olin provosoiva jo lapsena, kun minua ärsytti aikuisten ihmisten suhtautuminen ei asioihin. Provosoin ongelmakohdat esiin, koska se oli mielenkiintoista. Ajattelin, että ihminen ei työstä ongelmiaan, jos ei opi tunnistamaan niitä. Tahdoin siis auttaa raaalla tavalla.

Esim. uskovaiselle luin hänen raamattuaan kuin "piru raamattua", maalaten uhkakuvia vielä pahemmiksi.

Hän oli jo valmiiksi maailmanlopun pelossa ja minä provosoin pelkoa lisää, sillä tarvittiin ajattelulle käännepiste. Sen jälkeen, kun olin lietsonut lisää, kyseenalaistin hänen pelkonsa. Kysyin, että jos lapsi selviää, niin miksi ei aikuinen? Miksi hakea raaamatusta ohjeita kuin jostain ennustekirjasta ja mennä mukaan lapsen lietsomaan? Missä ovat todelliset ongelmasi?

Jatkoin tätä jonkin verran myös aikuisena. Sitten yksinkertaisesti vain sain tarpeekseni. En jaksa olla niin kärkäs, manipuloiva, provosoiva edes hyvin tausta-ajatuksin.  Miksi minun täytyisi vastata toisten ihmisten kehittymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.

Tätä mieltä olen itsekin ollut aiemmin. Mutta puolisoni ottaa usein esille sen, että manipuloin . Tästä syystä muistin ne aiemmat kerrat, kun minulle on sanottu että manipuloin. Ja koska asia tulee puolison kanssa niin usein esiin, hän ainakin kokee minut manipuloivana. Esimerkiksi tämä pyyntö voisiko hoitaa asian Y koska minulla oli rankka päivä. Ei minulla ollut mitään varsinaista syytä pyytää häneltä palvelusta , kuin että en itse jaksanut ja olin väsynyt. Mitään rangaistusta ei seuraa jos puoliso ei tee palvelusta minulle, mitä edes voisi seurata. Puoliso kuitenkin sanoi minun manipuloineen hänet tekemään asian Y, joka on aivan arkinen asia ja tulisi hoitaa joka tapauksessa jomman kumman , yhteinen vastuu siis. Mutta puolisoni mielestä oli manipulointia kun vetosin siihen että minulla oli ollut poikkeuksellisen raskas päivä.

Puolisoni ei olisi siis jaksanut itsekään ja oletti minun hoitavan asian Y.

Hän syytti minua manipuloinnista ja ensin loukkaannuin mutta vanhat kommentit manipuloivasta tyylistäni palasi mieleen. Ja koska puolisoni usein kokee että yritän manipuloida häntä tekemään asioita ihan vain koska en itse jaksa, aloin jälleen pohtimaan asiaa. Ja tulin tulokseen että olen manipulatiivinen ihminen myös huomaamattani, koska minulla on manipuloinnin taito.

Tuntuu että välillä kun kaikki on hyvin, rentoudun ja unohdan kontrolloida tätä piirrettä . Ja sitten taas sama keskustelu puolison kanssa siitä miten manipulatiivinen olen. En jaksa käydä enää sitä keskustelua koska vuosien varrella se on käyty moneen kertaan. Minulle tulee olo niinkuin olisin joku pakonomainen valehtelija tai huijari tms joka ”retkahtaa taas” kun näitä tilanteita tapahtuu. Että olen luvannut olla manipuloimatta, itselleni ja puolisolleni ja taas toimin näin.

Ja tiesin jo ennen kuin kysyin asiasta Y, että se menee kategoriaan josta yleensäkin riidellään usein joten miksi ihmeessä pyysin palvelusta asiassa josta tulee riita usein? Puolisoni mielestä manipuloin ja tahallaan valitsin sen aiheen mistä pyysin apua. Vaikka itse olin vain väsynyt mutta jos tahattomasti manipuloin joka tapauksessa, ehkä tiedostamatta valitsin aiheen Y pyytää apua vaikka tiesin sen olevan vaikea aihe 🤷‍♀️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olin provosoiva jo lapsena, kun minua ärsytti aikuisten ihmisten suhtautuminen ei asioihin. Provosoin ongelmakohdat esiin, koska se oli mielenkiintoista. Ajattelin, että ihminen ei työstä ongelmiaan, jos ei opi tunnistamaan niitä. Tahdoin siis auttaa raaalla tavalla.

Esim. uskovaiselle luin hänen raamattuaan kuin "piru raamattua", maalaten uhkakuvia vielä pahemmiksi.

Hän oli jo valmiiksi maailmanlopun pelossa ja minä provosoin pelkoa lisää, sillä tarvittiin ajattelulle käännepiste. Sen jälkeen, kun olin lietsonut lisää, kyseenalaistin hänen pelkonsa. Kysyin, että jos lapsi selviää, niin miksi ei aikuinen? Miksi hakea raaamatusta ohjeita kuin jostain ennustekirjasta ja mennä mukaan lapsen lietsomaan? Missä ovat todelliset ongelmasi?

Jatkoin tätä jonkin verran myös aikuisena. Sitten yksinkertaisesti vain sain tarpeekseni. En jaksa olla niin kärkäs, manipuloiva, provosoiva edes hyvin tausta-ajatuksin.  Miksi minun täytyisi vastata toisten ihmisten kehittymisestä?

Tämän piirteen tunnistan itsessäni myös. Jos joku väittää minulle esimerkiksi jotain puuta heinää teeskentelen uskovani jotta ihminen jatkaa keskustelua ja ehkä itse ymmärtää olevansa väärässä. Tai kysyn kysymyksiä jotka johdattaa tavallaan kohti sitä oivallusta. Jos lapsi esim valehtelee niin olen uskovani ensin valheen ja lapsi sitten itse myöntää valehtelevansa kun koko tarina menee mahdottomasti jossain vaiheessa yleensä. Joskus siis toimin näin. Ja olen joutunut opettelemaan paljon suoraan sanomista ja suoraa kommunikaatiota juuri syistä mitä joku täällä analysoi syyllisyydestä ja omista tarpeista. Mutta lapsuudessa manipulointi on ollut läsnä vahvasti myös ja sieltä kai se tyyli itsellenikin tulee. Vain todella vihaisena, loukattuna tai uhattuna manipuloin pahat mielessä, ja erittäin harvoin näin, mikä lienee luonnollista osin myös ihmiselle. Ap

Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.

Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.

Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.

Mummini,  joka koki sodan lähellä rintamalinjoja sanoi, että vaikeinta oli opettaa lapset pitämään suunsa silloin kun se oli tarpeen. Koskaan ei tiennyt, että missä oli ne korvat, joiden ei soisi kuulevan. Myös manipulointi oli tärkeässä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.

Tätä mieltä olen itsekin ollut aiemmin. Mutta puolisoni ottaa usein esille sen, että manipuloin . Tästä syystä muistin ne aiemmat kerrat, kun minulle on sanottu että manipuloin. Ja koska asia tulee puolison kanssa niin usein esiin, hän ainakin kokee minut manipuloivana. Esimerkiksi tämä pyyntö voisiko hoitaa asian Y koska minulla oli rankka päivä. Ei minulla ollut mitään varsinaista syytä pyytää häneltä palvelusta , kuin että en itse jaksanut ja olin väsynyt. Mitään rangaistusta ei seuraa jos puoliso ei tee palvelusta minulle, mitä edes voisi seurata. Puoliso kuitenkin sanoi minun manipuloineen hänet tekemään asian Y, joka on aivan arkinen asia ja tulisi hoitaa joka tapauksessa jomman kumman , yhteinen vastuu siis. Mutta puolisoni mielestä oli manipulointia kun vetosin siihen että minulla oli ollut poikkeuksellisen raskas päivä.

Puolisoni ei olisi siis jaksanut itsekään ja oletti minun hoitavan asian Y.

Hän syytti minua manipuloinnista ja ensin loukkaannuin mutta vanhat kommentit manipuloivasta tyylistäni palasi mieleen. Ja koska puolisoni usein kokee että yritän manipuloida häntä tekemään asioita ihan vain koska en itse jaksa, aloin jälleen pohtimaan asiaa. Ja tulin tulokseen että olen manipulatiivinen ihminen myös huomaamattani, koska minulla on manipuloinnin taito.

Tuntuu että välillä kun kaikki on hyvin, rentoudun ja unohdan kontrolloida tätä piirrettä . Ja sitten taas sama keskustelu puolison kanssa siitä miten manipulatiivinen olen. En jaksa käydä enää sitä keskustelua koska vuosien varrella se on käyty moneen kertaan. Minulle tulee olo niinkuin olisin joku pakonomainen valehtelija tai huijari tms joka ”retkahtaa taas” kun näitä tilanteita tapahtuu. Että olen luvannut olla manipuloimatta, itselleni ja puolisolleni ja taas toimin näin.

Ja tiesin jo ennen kuin kysyin asiasta Y, että se menee kategoriaan josta yleensäkin riidellään usein joten miksi ihmeessä pyysin palvelusta asiassa josta tulee riita usein? Puolisoni mielestä manipuloin ja tahallaan valitsin sen aiheen mistä pyysin apua. Vaikka itse olin vain väsynyt mutta jos tahattomasti manipuloin joka tapauksessa, ehkä tiedostamatta valitsin aiheen Y pyytää apua vaikka tiesin sen olevan vaikea aihe 🤷‍♀️

Ap

Aiemmin esittämäni ajatus saa tässä voimakkaasti tukea eli vaikuttaisi siltä, että olet valinnut alitajuisesti puolison, jonka kanssa olet vastaavanlaisessa asetelmassa kuin lapsuudenperheessäsi eli sinua syyllistetään voimakkaasti normaaleista asioista ja otat syytökset sisääsi eli kyseessä on introjektio. Puolisosi käyttää sinua projektioidensa kohteena eli teillä molemmilla on heikot egon rajat.

Kannattaisi hakeutua pariterapiaan, missä nuo roolitukset puretaan. On hyvin raskasta elää syyllisen roolissa kuten näytät tekevän asiassa kuin asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.

Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.

Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.

Voisiko ystävällinen tervehtiminen olla vain opittu kyllä, mutta hyvä tapa?

Lapsiakin opetetaan jo koulussa tervehtimään.

Olen itse käsittänyt ja moni muukin ihminen ehkä niin kokee että loukkaavaa on juuri se jos ei tervehditä.

Mutta tämä yksi syy miksi tällä luokittelulla olen manipuloija koska tervehdin ihmisiä ystävällisesti . Toisaalta olen työssä missä ei voi muulla tavoin tehdä. Ja meille on ihan opetettu erikseen miten ihmiset tulee kohdata.. ja olen myyntialalla joten sehän on manipulointia suurimmaksi osaksi. Sille ei kai mitään voi että joku minusta tällaisen näin ikävän kuvan saa sen vuoksi. Minulla on kuitenkin herkkä omatunto mutta ei se manipulointia estä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.

Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.

Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.

Omat pelkosi vaikuttavat sinun käytökseesi ja tulkintaasi niin paljon, että voidaan puhua realiteeteista irtautumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.

Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.

Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.

Voisiko ystävällinen tervehtiminen olla vain opittu kyllä, mutta hyvä tapa?

Lapsiakin opetetaan jo koulussa tervehtimään.

Olen itse käsittänyt ja moni muukin ihminen ehkä niin kokee että loukkaavaa on juuri se jos ei tervehditä.

Mutta tämä yksi syy miksi tällä luokittelulla olen manipuloija koska tervehdin ihmisiä ystävällisesti . Toisaalta olen työssä missä ei voi muulla tavoin tehdä. Ja meille on ihan opetettu erikseen miten ihmiset tulee kohdata.. ja olen myyntialalla joten sehän on manipulointia suurimmaksi osaksi. Sille ei kai mitään voi että joku minusta tällaisen näin ikävän kuvan saa sen vuoksi. Minulla on kuitenkin herkkä omatunto mutta ei se manipulointia estä. Ap

Sinusta saa aivan päinvastaisen kuvan viestiesi perusteella eli että olet ylikiltti, herkästi syyllistyvä, nujerrettu ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.

Tätä mieltä olen itsekin ollut aiemmin. Mutta puolisoni ottaa usein esille sen, että manipuloin . Tästä syystä muistin ne aiemmat kerrat, kun minulle on sanottu että manipuloin. Ja koska asia tulee puolison kanssa niin usein esiin, hän ainakin kokee minut manipuloivana. Esimerkiksi tämä pyyntö voisiko hoitaa asian Y koska minulla oli rankka päivä. Ei minulla ollut mitään varsinaista syytä pyytää häneltä palvelusta , kuin että en itse jaksanut ja olin väsynyt. Mitään rangaistusta ei seuraa jos puoliso ei tee palvelusta minulle, mitä edes voisi seurata. Puoliso kuitenkin sanoi minun manipuloineen hänet tekemään asian Y, joka on aivan arkinen asia ja tulisi hoitaa joka tapauksessa jomman kumman , yhteinen vastuu siis. Mutta puolisoni mielestä oli manipulointia kun vetosin siihen että minulla oli ollut poikkeuksellisen raskas päivä.

Puolisoni ei olisi siis jaksanut itsekään ja oletti minun hoitavan asian Y.

Hän syytti minua manipuloinnista ja ensin loukkaannuin mutta vanhat kommentit manipuloivasta tyylistäni palasi mieleen. Ja koska puolisoni usein kokee että yritän manipuloida häntä tekemään asioita ihan vain koska en itse jaksa, aloin jälleen pohtimaan asiaa. Ja tulin tulokseen että olen manipulatiivinen ihminen myös huomaamattani, koska minulla on manipuloinnin taito.

Tuntuu että välillä kun kaikki on hyvin, rentoudun ja unohdan kontrolloida tätä piirrettä . Ja sitten taas sama keskustelu puolison kanssa siitä miten manipulatiivinen olen. En jaksa käydä enää sitä keskustelua koska vuosien varrella se on käyty moneen kertaan. Minulle tulee olo niinkuin olisin joku pakonomainen valehtelija tai huijari tms joka ”retkahtaa taas” kun näitä tilanteita tapahtuu. Että olen luvannut olla manipuloimatta, itselleni ja puolisolleni ja taas toimin näin.

Ja tiesin jo ennen kuin kysyin asiasta Y, että se menee kategoriaan josta yleensäkin riidellään usein joten miksi ihmeessä pyysin palvelusta asiassa josta tulee riita usein? Puolisoni mielestä manipuloin ja tahallaan valitsin sen aiheen mistä pyysin apua. Vaikka itse olin vain väsynyt mutta jos tahattomasti manipuloin joka tapauksessa, ehkä tiedostamatta valitsin aiheen Y pyytää apua vaikka tiesin sen olevan vaikea aihe 🤷‍♀️

Ap

Aiemmin esittämäni ajatus saa tässä voimakkaasti tukea eli vaikuttaisi siltä, että olet valinnut alitajuisesti puolison, jonka kanssa olet vastaavanlaisessa asetelmassa kuin lapsuudenperheessäsi eli sinua syyllistetään voimakkaasti normaaleista asioista ja otat syytökset sisääsi eli kyseessä on introjektio. Puolisosi käyttää sinua projektioidensa kohteena eli teillä molemmilla on heikot egon rajat.

Kannattaisi hakeutua pariterapiaan, missä nuo roolitukset puretaan. On hyvin raskasta elää syyllisen roolissa kuten näytät tekevän asiassa kuin asiassa. 

Kiitos ! Enkä halua elää syyllisen roolissa, on vain todella vaikea tietää mikä on minun syytäni ja mikä ei. Näitä persoonani ongelmia selvitettiin jo terapiassa osaltani ja osaa kai ei vaan voi kovin hyvin korjata - siis jos toinen ihminen tulee sanomaan minulle että olen hänen kokemuksen mukaan syyllinen johonkin hänelle tapahtuneeseen asiaan, vaikka faktojen pohjalta ymmärtäisin etten ole, ymmärrys faktoista ei auta vaan on kuin aivoni/psyykeeni uskoo ensisijaisesti tätä toista henkilöä, hänhän sanoo minun olevan syyllinen , mitä muuta voin olla? Lapsuudessani ja vielä aikuisenakin joskus perheessäni pidettiin minua syyllisenä erään läheisen käytökseen, koska en hyväksynyt käytöstä ja vastustin sitä.. minä sain rangaistuksen . Eli malli on iskostunut todella syvälle. Terapiassa suurimmat asiat sai ratkottua mutta ei nämä asiat omasta persoonasta välttämättä lähde koskaan pois vaikka miten yrittäisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.

Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.

Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.

PS. Vankilassa kohtasin joitain pahasti todellisuudesta irronneita sosiopaatteja joiden sosiaalinen kanssakäyminen aina väistämättä nopeasti eteni aivan mielisairaaseen väkivaltaan. Hienoin tapaus oli tyyppi joka käveli vankilan käytävillä ja tahtoi kätellä kaikkia vastaantulijoita. Ei kannattanut kätellä häntä. Koska jos häntä kätteli niin hän alkoikin kätellessään välittömästi kaikin voimin murskata toisen kättä, ei päästänyt irti, piti vain kiinni ja murskasi ja murskasi. Häneen ei saanut kiinnittää mitään huomiota, piti vain pysyä kaukana, ei mikään diplomatiakaan ollut mahdollista, mikään ei ollut hänen kanssaan mahdollista.

Joku sanoisi että tuo kättelymurskaus on nopein tapa "edetä ystävällisyydestä väkivaltaan":

1. Ystävällisyydenosoitus eli tarjoaa kättään kättelyyn.

2. Ystävällisyyden sijaan tekeekin siinä kättelyssä väkivaltaa.

Mutta ei. Ei tuo ole ystävällisyydestä väkivaltaan etenemistä, ei tuossa ole kahta askelta. Siinä on vain yksi askel, vain väkivaltaa. Koska jo käden tarjoaminen kättelyyn on väkivaltaa. Käden tarjoaminen kättelyyn on esittämistä, keinotekoista käyttäytymistä jolla pyritään saamaan aikaan vaikutus toisessa ihmisessä, tunnemanipuloimista jolla pyritään painamaan toisen ihmisen nappuloita eli pyritään saamaan aikaan "ystävällinen vaikutus" toiseen ihmiseen. Toisen ihmisen nappuloiden painaminen on väkivaltaa. Ei ole olemassakaan mitään ystävällistä toisen nappuloiden painamista, mitään positiivista tunnemanipulaatiota, vaan pelkästään negatiivista, väkivaltaista, sillä voidaan saada aikaan pelkästään vahinkoa. Loppujen lopuksi jokainen ihminen joka lähestyy toista kättelyaikeissa on niinkuin vankilan mielenvikainen sosiopaatti. Eri sosiopaateilla se väkivalta vain etenee eri tahtia. Vankilassa "ihmissuhde" sosiopaatin kanssa saattoi kestää sekunnin ennen kuin väkivalta koveni todella pahasti. Keskivertosuomalaisen kanssa kestää useimmiten ainakin joitain viikkoja ennen kuin toista aletaan oikein pahasti satuttaa. Mutta suunta niissä ihmissuhteissa vankilan sosiopaattien ja keskivertosuomalaisten kanssa on aina sama, koska perimmiltään nuo ihmiset ovat tasan samanlaisia: mitä pidempään se suhde kestää sitä pahemmaksi se väkivalta menee.

Jos joku painaa minun ainuttakaan nappulaa, tahallaan käyttäytymisellään yrittää saada minussa aikaan jonkin tunnevaikutuksen, niin se on siinä, pistän välit poikki, en altista itseäni väkivallalle. Minulla on oikeus elää turvassa.