Lue keskustelun säännöt.
Vaikeista lapsuuden olosuhteista ponnistava, oletko oppinut vahvistamaan resilienssiäsi?
28.03.2022 |
Useimmat, ellei kaikki ratkaisukeskeiset, psykologiset ja henkiset "elämänoppaat" ovat hyvän lapsuuden ja paljon lapsuudessa tukea saaneiden ihmisten kirjoittamia.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia aikuisilta, jotka ovat itse joutuneet kasvattamaan arjen vastoinkäymisten sietokykyä ja onnistuneet siinä. Onko heitä?
Itse kamppailen (todella kamppailen) lähes joka arkipäivä ihan tavallisten ongelmien kanssa, kuten kiire ja teinin huonotuulisuus. Joskus menetän toivoni ihan naurettavan pienistä asioista. Kuinka kasvattaa omaa sietokykyä? Haluaisin vastauksia ihmisiltä, joilla ei ole ollut lapsuuden perheen tukea juurikaan. Tiedän jo vastaukset ns. normaalin hyvän kasvatuksen saaneilta, heillä on perusluottamus kasvanut ihmisiin ja maailmaan jo lapsuudessa, vaikka kohtaisivat isojakin kriisejä niin todennäköisesti niistä pääsevät yli ja jopa entistä vahvempana. Ehkä kysymykseni voisi myös olla, että miten kasvattaa itselleen perusluottamus, joka ei lapsuudessa koskaan kasvanut?
Kommentit (8)
Minä kävin terapiassa. Eniten on kyllä auttanut se, että mulla on omia lapsia. Omien lasten kanssa on saanut kokea sen, miltä se tuntuu kun joku rakastaa ehdoitta. Lapset eivät ole tietenkään mun terapeutteja, vaan ihan se normaali ja tavallinen lapsen&vanhemman välinen suhde ja vuorovaikutus on olleet mulle ihan mullistavia asioita. Että miten huikeaa se onkaan, että voi olla tällainen suhde, jossa luotetaan ja rakastetaan ihan luonnostaan. Aina kun alkaa ahistaa mietin, että jos en muuten olekaan mikään onnistuja, niin mulla on kaksi onnistuneesti kasvatettua lasta (vaikka ne onkin toki vähän äreitä teinejä nykyään), joiden kanssa mulla on hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joko voi luovuttaa tai ei.
Se mitä kannattaa tehdä on poistaa elämästään kaikki ne lapsuutensa paskapäät.
Samoja pohdintoja kuin ap. Turvattoman lapsuuden jälkeen resilienssi heikko ja vaikea luottaa omaan pärjäämiseen ja siihen, että elämä kantaa. Vastoinkäymisistä vaikea selvitä eteenpäin, vaikka takana vuosien terapia.
Asiaan ei tietenkään ole yksinkertaista vastausta. Mutta kiitos vastanneille. Ehkä olen vain liian kuormittunut tällä hetkellä.
Kyllä, vahvat reisilihakset löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaan ei tietenkään ole yksinkertaista vastausta. Mutta kiitos vastanneille. Ehkä olen vain liian kuormittunut tällä hetkellä.
Onko sulla ollut lapsena joku aikuinen, joka ois ollut hyväksyvä ja turvallinen? Minä yritän aina keskittyä niihin muistoihin, jotka on positiivisia, vaikka ne olis miten pieniä. Esim. muistan yhden kodinhoitajan, joka joskus kehuin miten nätiltä ja tyylikkäältä näytin aurinkolasit päässä :) ihan tavallaan tyhmä muisto, yksi tapahtuma, mutta se on ainoita muistoja lapsuudesta että joku on sanonut mun näyttäneen hyvältä.
Ryhdyin nuukuriksi lapsuudessa.
Siten alkoi yhteiskunnallinen luokkanousu talouden kukoistumisen myötä vaisusta lapsuudesta ja nuoruudesta ja varsinaisen työelämän jäätyä lyhyeksi.
Minulla ei ole ollut säänn. tuloja yli vuosikymmeneen.
Niillä korteilla pelataan mitkä on saanut