Onko täällä muita, joilla on helposti hermostuva kumppani/ puoliso- Miten pärjäätte?

Meillä on molemmat aika lyhyt pinnaisia ja se toimii kyllä ihmeen hyvin, on semmoinen tietty kauhun tasapaino :D

Joka kerta kun se alkaa huutamaan, sanot sille, että et SINÄ ole sen tavaroita hukannut tai estänyt hoitamasta asioitaan. Että ei pidä sulle huutaa.

Sanot vain tämän, sanot sen ihan rauhassa etkä kuuntele hänen huutoaan. Et mene mukaan huutamiseen, et asetu sitä kuuntelemaan, et ota sitä vastaan. Vastuuta mies omista tekemisistään ja tavaroistaan.

Poistu paikalta. Huutakoon yksinään.

Sano, että sinä et sitä enää kuuntele.

Pitää olla itse äärimmäisen rauhallinen. Ei saa mennä mukaan miehen huutoon ja hermojen menetykseen, riitelyyn tai mitä se milloinkin on, vaan oltava itse tilanteen yläpuolella. Voi olla että mies pikkuhiljaa rauhoittuu, kun oppii huomaamaan että tilanteessa ei olekaan mitään hermostumisen aihetta, ei olekaan mitään hätää. Itselläni on hieman saman tyylistä kokemusta, mutta oma mieheni on rauhoittunut todella paljon ja hermo menee enää harvoin niin että pitää korottaa ääntä, ja tiedän että omalla lempeän rauhallisella läsnäololla on tähän iso vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla itse äärimmäisen rauhallinen. Ei saa mennä mukaan miehen huutoon ja hermojen menetykseen, riitelyyn tai mitä se milloinkin on, vaan oltava itse tilanteen yläpuolella. Voi olla että mies pikkuhiljaa rauhoittuu, kun oppii huomaamaan että tilanteessa ei olekaan mitään hermostumisen aihetta, ei olekaan mitään hätää. Itselläni on hieman saman tyylistä kokemusta, mutta oma mieheni on rauhoittunut todella paljon ja hermo menee enää harvoin niin että pitää korottaa ääntä, ja tiedän että omalla lempeän rauhallisella läsnäololla on tähän iso vaikutus.

Esimerkillä toimiminen on muuten hidasta.

Isäni oli tällainen hermostuja, ja äidilläni oli lehmän hermot. Isä rauhoittui vasta 40 oppivuoden jälkeen.

Exäni oli syyllistäjä. Minä aina ajattelin, että kun en itse koskaan sitä tee, niin hän oppii myös. Ei oppinut 20 vuodessa.

Kääntäisin tyynesti selkäni ja lähtisin johonkin muualle, en jäisi kuuntelemaan mitään räyhäämistä. Jos olisi pienintäkään väkivallan uhkaa, niin lähtisin heti, ei ole sellaista syytä mikä estäisi minua eroamasta. En kyllä kuuntelisi omassa liitossani huutamista ja raivoamista muutenkaan, sekin riittäisi eroon oikein hyvin minulle.

Sanot itsellesi päässäsi: Valitsen rauhan. Ja poistut johonkin missä sinun ei tarvitse kuunnella sitä. Tai laitat kuulokkeet päähäsi.

Kerrot, että olet määritellyt rajaksesi huutamisen; en sitä kestä kuunnella, enkä varsinkaan lähteä mukaan. PISTE.

Jatkuva varpaillaan olo toisen mahdollisesta hermostumisesta aiheuttaa stressiä. Itselle oli suunnaton helpotus päästä pois tuollaisesta suhteesta.

Olen kokeillut mainitsemianne vinkkejä. Lähtenyt pois, en reagoi huutoon, pysyn rauhallisena jne. Ei auta. Jatkaa huutamista kunnes saa taas uuden huutamisen aiheen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva varpaillaan olo toisen mahdollisesta hermostumisesta aiheuttaa stressiä. Itselle oli suunnaton helpotus päästä pois tuollaisesta suhteesta.

Tiedän, että ero olisi paras ratkaisu, mutta se ei ole mahdollista tällä hetkellä.

Ap

Jos ero ei ole vaihtoehto asian kanssa pitää vaan elää. Toista ei voi muuttaa, eikä ihminen muutu vaan se oma sisin vaan korotus ajan myötä. Sitä niittää mitä kylvää.

Ero on aina mahdollinen, jos haluaa. Itse en minulle huutamista kuuntelisi hetkeäkään enkä haluaisi olla jännityksessä milloin taas pimahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva varpaillaan olo toisen mahdollisesta hermostumisesta aiheuttaa stressiä. Itselle oli suunnaton helpotus päästä pois tuollaisesta suhteesta.

Tiedän, että ero olisi paras ratkaisu, mutta se ei ole mahdollista tällä hetkellä.

Ap

Miksi ei muka ole?

Tollanen puoliso olis ihan kamala. Mä en siedä yhtään huutamista.

Minä olen juurikin tuollainen jolla hermo menee milloin mistäkin ja helposti ja nopeasti. Töissä tullut aivovamma vissiin suurin syyllinen eikä ikääntyminen tuota ainakaan vähennä.

Saa nähdä kauanko vaimo kestää.

Lakkaat yksinkertaisesti välittämästä. Ajattelet, ettei tuo ihminen merkitse sinulle mitään etkä rakasta häntä, eikä hänen käytöksensä vaikuta sinuun mitenkään, odottelet vain sopivaa tilaisuutta erota.

Miksi ero ei ole vaihtoehto? Lasten vai rahan takia?

Saahan huutaja huutaa, mutta kenenkään ei tarvitse kuunnella.

Ymmärtääkö huutaja, ettei kenenkään tarvitse kuunnella? Jos, niin sitten voisi yrittää tehdä sopimus, että kun alkaa huudatuttaa, niin menee pihalle huutamaan.

Jos ei ymmärrä, niin sitten viittaa pershäiriöön.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun se alkaa huutamaan, sanot sille, että et SINÄ ole sen tavaroita hukannut tai estänyt hoitamasta asioitaan. Että ei pidä sulle huutaa.

Sanot vain tämän, sanot sen ihan rauhassa etkä kuuntele hänen huutoaan. Et mene mukaan huutamiseen, et asetu sitä kuuntelemaan, et ota sitä vastaan. Vastuuta mies omista tekemisistään ja tavaroistaan.

Missähän kohtaa kerrotaan että kyseessä on mies?