Masennus ja opiskelu
Taas se paheni, masennus siis. Olen koulussa tällä hetkellä muutaman kuukauden työkkärin kautta ja tuli otettua tämä päivä vapaaksi. Mietin että saa jäädä poissaolot tähän.
Hirveän syyllinen olo poissaolosta ja mieheni sanoi, että olen masentunut joten se on normaalia. Nyt vain mietin miten jaksan kaikki päivät mennä kouluun ja motivoitua itseäni. Tuntuu että motivaatio hajoaa aina käsiin.
Olen joskus kokenut koulussa kiusaamista ja pelkään että se alkaa taas vaikka mitään sen suuntaista ei ole ollut näkyvissäkään. Pelkään kuitenkin, että se alkaa taas ja romahdan. Kestän nälvimisen netissä mutten pientäkään viistoa katsetta.
Kommentit (21)
Tuntuu että pitäisi jotenkin väkisin yrittää. Aina käy näin...odotan melkein että koulu olisi ohi niin voisin jäädä kotiin neljän seinän sisään.
AP
Ei se elämä niin mene, että voisi vaan maata kotona. Melkein jokaista vi..uttaa lähteä aamulla kouluun tai töihin. Mutta niin se vaan on mentävä. Sinulle tarjotaan edes ilman mitään erityistä ponnistelua vaativaa opiskelupaikkaa, etkä sitäkään halua suorittaa. Pistää vähän vihaksi tuollainen käytös.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia soitat lääkäriin?
Tarvitsen todistuksen tältä päivältä kouluun.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ei se elämä niin mene, että voisi vaan maata kotona. Melkein jokaista vi..uttaa lähteä aamulla kouluun tai töihin. Mutta niin se vaan on mentävä. Sinulle tarjotaan edes ilman mitään erityistä ponnistelua vaativaa opiskelupaikkaa, etkä sitäkään halua suorittaa. Pistää vähän vihaksi tuollainen käytös.
Minulla on työuraa ja koulutusta hankittuna reippaasti muttei se poista mt-ongelmia. Nyt puhutaan eri kertaluokan asioista kuin v..utuksesta. Jos opiskelu tai työ ei tunnu raskaalta ponnistukselta ei silloin ole masentunut.
Kevyt ärtymys on aivan eri tunne! On minulla sitäkin ollut. Puolisoni onneksi ymmärtää kun on hänkin kärsinyt masennuksesta. En muutenkaan ymmärrä tuollaista syyllistämistä kun voisihan joku viisas jakaa täällä vinkkejä miten selvitä elämästä masennuksen kanssa.
AP
Ei täältä mitään apuja saa. Soita lääkäriin.
Ei jaksanut trolleja kiinnostaakaan enempää nälviä kun en ollutkaan tarpeeksi nolo siihen hommaan.
AP
Ymmärrän. Itse taistelen saman asian kanssa. Ei kyse ole mistään "ei hitsi kyllä jaksais aamulla nousta" vaan miten motivoitua opiskelemaan, jos tulevaisuus on pelkkää mustaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei se elämä niin mene, että voisi vaan maata kotona. Melkein jokaista vi..uttaa lähteä aamulla kouluun tai töihin. Mutta niin se vaan on mentävä. Sinulle tarjotaan edes ilman mitään erityistä ponnistelua vaativaa opiskelupaikkaa, etkä sitäkään halua suorittaa. Pistää vähän vihaksi tuollainen käytös.
TYH-MÄ.
Miltä tuntuu olla noin I-DI-OOT-TI .
Otan osaa että äitisi ja isäsi ei parempaan pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse taistelen saman asian kanssa. Ei kyse ole mistään "ei hitsi kyllä jaksais aamulla nousta" vaan miten motivoitua opiskelemaan, jos tulevaisuus on pelkkää mustaa?
Ajattelin kokeilla jos se auttaisi, että huomenaamulla pakotan itseni ylös ja kahvikupin kautta kouluun. Siis en ajattele mitään sinne lähtiessä vaan vain lähden.
Jotkut eivät sitäkään tajua, että sillä ihmisellä voi olla muita kuormittavia asioita taustalla. Joku terapiakin on hirveän kallista ja siellä olisi käytävä koulun lisäksi. Tai kun on taas työelämässä. Olin vielä kuntakokeilussa niin sain olla useaan eri tahoon yhteydessä.
Kyllä tässä kaikki sodat ja koronatkin painavat, eivät ne katoa mihinkään vaikka miten päätään sovittaisi pensaaseen. Liikaa kaikkea...
AP
Sekin ahdistaa miten ennen väli lokakuu-tammikuu oli ahdistava ja masentava, mutta nyt jo kevätpuolikin on kamalaa aikaa. Siis on käytännössä aina paha olla, joskus asteikolla 4-10 tasoa 6, joskus 9 ja itsetuhoiset ajatukset ovat läsnä 😔
AP
Noh, nyt on iltapäivästä aika sinne lääkäriin.
AP
Mietin myös sitä mitä elämä tulee olemaan: käyn töissä, tulen kotiin, raadan kotona, käyn lenkillä ja toistan, vuosikymmeniä. Aina hamaan h##vettiin.
AP
Tsemppiä ap! En osaa sinulle sanoa yhtään lohdutuksen sanaa. Voin vain todeta olevani kohtalotoverisi. Minullakin mt-ongelmia, epätoivoinen ja itsetuhoinen olo. On parempia kausia, mutta ei niitäkään voi hyviksi sanoa. Silloin on vähemmän paha olla, ja siksi olen toimintakykyisempi. Mutta on vaikea elää niin, että tulevaisuudessakaan ei ole tietoa parantumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! En osaa sinulle sanoa yhtään lohdutuksen sanaa. Voin vain todeta olevani kohtalotoverisi. Minullakin mt-ongelmia, epätoivoinen ja itsetuhoinen olo. On parempia kausia, mutta ei niitäkään voi hyviksi sanoa. Silloin on vähemmän paha olla, ja siksi olen toimintakykyisempi. Mutta on vaikea elää niin, että tulevaisuudessakaan ei ole tietoa parantumisesta.
Kiitos ♥️
AP
Tänään matkalla kouluun, pari lääkettä otettu eli Essitalopraamia tähän mennessä eli eilen ja tänään. Yhtä hirveä olo kuin eilenkin. Heräsin vielä jo kahdelta yöllä :(
AP
Nyt koulussa, kohta alkaa. Ahdistaa kyllä jo...
AP
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat ruikutuksen! Miten sun mies ilkeää katella tuollaista laiskaa ämmää? Varmaan oot vaihtoon menossa anyway
Oletko koskaan ruvennut ihan kunnolla miettimään ja kirjoittamaan päiväkirjaan mikä siinä oikein ahdistaa?
Joskus ihmisillä on taipumus sabotoida omaa elämäänsä ja on hyvä, jos kykenee itse tunnistamaan nämä asiat itsessään. Esimerkiksi saattaa tehdä koulunkäynnistä paljon suuremman ongelman kuin mitä se oikeasti on. Tällä pyritään estämään mitään muutosta omassa elämässä, koska onhan se helpompi olla neljän seinän sisällä 24/7 kun opiskella ja mennä ulos.
Ja kirjoitan tämän henkilönä, jota kiusattiin raa'asti nuorempana ja joka kävi saman ahdistumisen lävitse. Itse vaan tunnistin sen oman elämän sabotoimisen ja aloin vihdoin ja viimein parantua siitä. Myös syyt ahdistukseen kannattaa löytää ja ymmärtää mistä ne johtuvat. Lääkkeet voivat lievittää oireita, mutta eivät ne poista ahdistusta kokonaan.
No joo, täytyy ainakin lääkäriin soittaa. Ehkä kestän paremmin jos otan yhden päivän kerrallaan.
AP