Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö joku olemaan oma itsensä vanhempiensa seurassa?
26.03.2022 |
Siis avoimesti ja jännittämättä? Onko se edes mahdollista? Tarkoitan nyt siis kaiken ikäisiä aikuisia, vanhempiensa luota muuttaneita ihmisiä. Itse en osaa kuvitellakaan ja olen niin onnellinen, että huomenna pääsen taas omaan kotiin.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Olen aikuinen ihminen ja ei minun ole tarvinnut koskaan näytellä mitään vanhempieni kanssa. Omat aikuiset lapsenikin näyttävät olevan hyvin rennosti kanssani. Sama juttu miehelläni. Emme ole jääneet keskenkasvuisiksi.
Ainakin jonkinlainen sensuroitu versio omasta itsestä.
En kovin rennosti pysty olemaan mutta luulisi että suurin osa ihmisistä pystyy olemaan ihan normaalisti vanhempien seurassa.
Joo, varmaan siksi, että aina on ollut tosi hyvät välit.
Ole 43 nyt. Myös oman aikuisen lapseni seurassa on hyvin mutkattomat välit ja toivon, että hän kokee myös helpoksi olla seurassani. Ainakin paljon vietämme aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aihe. En todellakaan. Se on sellaista kunnon pojan roolin esittämistä ja säästä puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Olen aikuinen ihminen ja ei minun ole tarvinnut koskaan näytellä mitään vanhempieni kanssa. Omat aikuiset lapsenikin näyttävät olevan hyvin rennosti kanssani. Sama juttu miehelläni. Emme ole jääneet keskenkasvuisiksi.
Onnittelut. Ilmeisesti vanhempannekin ovat älykkäitä aikuisia. Kaikkien vanhemmat eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on ärjy, isä ei, mutta kyllä pystyn suhteellisen vapaasti ja rennosti olemaan, ihan kaikkea en heille kerro. Olen 60 vuotias. 9 139
En pysty olemaan 100% oma itseni, kyllä vähän täytyy filtteröidä puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puhettakaan. Kaikki mitä sanot, käännellään ja analysoidaan muiden sisarusten kanssa ja voidaan vuosienkin päästä käyttää sinua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sillä "omalla itsellä" tarkoitetaan. En esim. ole heidän seurassaan yhtä avoin kuin ystävieni kanssa, koska tiedän heidän suhtautumisensa asioihin. Suojaan itseäni, mutta tietoisesti. Oma itseni siis on vanhempien seurassa varautunut.
Pystyn, enemmän kuin vaikkapa nuorisoporukoissa.
Tietyt jutut jätän kyllä elämästäni pois heidän seurassaan (ovat lestadiolaisia), mutta persoonana voin olla täysin oma itseni ja vapaa nimenomaan perheen/suvun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täysin. Välit ovat näennäisen hyvät, mutta monet vanhat asiat (teiniaikojen yhteenotot, isän raivokohtaukset, äidin kireys ja välinpitämättömyys jne.) pyörivät joskus mielessä. Toisinaan vanhempien luona käydessäni olen ahdistunut ja haluan nopeasti pois. Olen jo yli 40.
Tämä kuulostaa hyvin ikävältä: Koen, että minulla ei ole kovin vahvaa sidettä vanhempiini. Jos en näkisi heitä enää koskaan, en kaipaisi heitä kovin paljoa. En ikinä sanoisi tätä ääneen.
En kyllä ihan voi, johtuen siitä että he ovat kovia arvostelemaan kaikkea. Joten pidän itselläni paljon omia ajatuksia ja harrastuksia. Mutta ei tätä ehkä päällisin puolin huomaa. Ja toisen kanssa on rennompaa kuin toisen, vaikka sama pätee molempiin, kovia arvostelemaan.
Pystyn, isä on kuollut ja äidillä on vaikea dementia. Sanon mitä tahansa, ei hän kuitenkaan ymmärrä.
Pystyn. Ei tosin käy mielessäkään viettää päiväkausia heidän seurassaan.
Minä uskon että tämä liittyy seksuaalisuuteen eli ihmisen syvimpään elämän eliksiiriin. Vanhempien seurassa joutuu kätkemään tuon. Ei voi olla elävin, aidoin versio itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Ei tosin käy mielessäkään viettää päiväkausia heidän seurassaan.
Lainatun tekstin mahtava rehellinen vastaus!Voisin jopa lulla on 49 vuotian poikani? Tyttäreni 46v.vastaisi en ikinä.
Isän seurassa pystyin, äidin seurassa en.