Miksi ihmiset pettävät, kun perheessä asiat ovat kohdillaan?

Hän voi ehkä olla sitä mieltä, että kaikki on kunnossa, mutta mies ei välttämättä.

että puolisot eivät todella tiedä onko kaikki kunnossa. Jos toinen sanoo, meillä on kaikki kunnossa, niin ei voi tietää onko toinenkin sitä mieltä..

hautautuneet noiden univelkojen yms. pikku kriisien alle ja tulleet miehen mielestä esiin nyt, kun tilanne on helpottanut. Mies varmaan kokee ymmärtäneensä loputtomasti vaimon väsymystä, kiukkuisuutta, seksin puutetta ja on ehkä odottanut, että palkinnoksi loputtomasta ymmärtämisestään saa erityisen upean parisuhteen, eikä vain sitä tasaista arkea.

Eikä asiat ole niin hyvin kuin päällepäin näyttää.

mutta pettäjällä on jokuoma ongelma minkä takia pettää (seksiaddikti, huono itsetunto, jotain muuta...)

tarjoutunut tilaisuus.

Mutta toisaalta eikö puolison kanssa pitäisi voida keskustella kaikista omista ongelmistaakin? Eli kaikki ei ole hyvin toisella puolisolla, jos näin on.. Tietysti tällaisessa tapauksessa on enemmänkin kyse yksittäisen ihmisen ongelmista, kuin parisuhteen. Toisaalta taas jos jommalla kummalla puolisoista on ongelmia, niin kyllä se ongelmat heijastuu suhteeseenkin..





¤ mutta pettäjällä on jokuoma ongelma minkä takia pettää (seksiaddikti, huono itsetunto, jotain muuta...) ¤



taisin olla 3

syrjähypyistä, jotka ovat hetken huvia, ei niihin mitään ihme tunteita liity, vaihtelu virkistää, kun on haluttava kohde.

ei se niin vakavaa ole, aikaakaan ei yleensä ole paljon. Miksi ihmeessä pitäs olla vaan yhden kanssa? Ei sitä kukaan pitemmän päälle jaksa.

hautautuneet noiden univelkojen yms. pikku kriisien alle ja tulleet miehen mielestä esiin nyt, kun tilanne on helpottanut. Mies varmaan kokee ymmärtäneensä loputtomasti vaimon väsymystä, kiukkuisuutta, seksin puutetta ja on ehkä odottanut, että palkinnoksi loputtomasta ymmärtämisestään saa erityisen upean parisuhteen, eikä vain sitä tasaista arkea.

Mitä parisuhde pitää sisällään niin, että se upea? Heillä kyllä seksi toimii, ei ole kyse sen puutteesta. Ovat olleet kahdestaan matkoillakin varsinkin huoltamassa sitä puolta pikkulapsiajan jälkeen.

Tasainen arkihan on sitä, mitä me kaikki ihmiset yleensä elämme, eikö? Huippukohtia siihen tasaiseen arkeen luovat matkat, irtiotot, lapset, yhdessä hankitut elämän omaisuus jne.

Heillä ei lapsien vauva-aikana ollut kriittistä väsymystä, kiitos molempien isovanhempien ja muiden sukulaisten. Turvaverkkoa löytyi ja löytyy edelleen niin, että tilanteet eivät pääse ylitsepääsemättömiksi. Heillä oli siinä mielessä hyvä säkä, etteivät olleet muuttaneet satojen kilometrien päähän suvuistaan.

Joku kommentoi, etten voi tietää miten heillä oikeasti ovat asiat. Tiedän vain sen, minkä molemmat ovat kertoneet. Ja tuo, että perhe-elämä oli ihan kohdillaan tuli nimenomaan sen miehen suusta. Eli sen, joka lähti pettämään.

Hän purkasi itseään, kun ei voinut itsekään käsittää miksi teki kuten teki. Haluaisi takaisin perheeseen, tilanne kesken, joten en tiedä mihin ratkaisuun aikovat päätyä.

Perheen nainen on lapsuudenystäväni ja mies on tullut heidän liittonsa myötä myös meidän ystäväksi. Tottakai tuen ystävääni ja olemme jonkinverran syyllistyneet myös "miesten yleiseen haukkumiseen", mutta emme ole oman mieheni kanssa mitenkään sulkeneet oviamme ystäväni mieheltä emmekä puuttuneet heidän väliseen välienselvittelyyn antamalla neuvoja tms. Heidän lapset ovat viettäneet meillä nyt aikaansa jonkin verran enemmän, jotta saavat rauhassa puida asioitaan. Molemmat onneksi rakastavat lapsiaan yli kaiken, eivätkä riitele heidän nähtensä.

Olen vain tässä itsekseni miettinyt, että voiko se olla niin, että jännityksen tarve on vain miehelle niin suuri, että se ajaa tuohon? Kun ei hän järkevää selitystä tuohon pystynyt sanomaan itsekään. Se oli vain niin jännää, oli ainoa syy. Sitä kesti melkein 2kk, kunnes se jännä vissiin haihtui ja tilalle tuli inhotus -näin hän itse kertoi.

Enhän tietenkään voi tietää valehteliko meille ja valehteliko ystäväni minulle. Vaikea sitäki on uskoa, sen verran vilpittömän oloisesti ovat asiaa puineet kuitenkin.

Uskon kyllä "tilaisuus tekee varkaan" syyhynkin, mutta olisi kivempi uskotella itselleen, että aina on joku syvempi syy ts. minun mieheni ei ikinä tekisi sitä..



Todellisuus on kuitenkin se, että pienessä humalassa baarissa, jossa panoseuraa on tyrkyllä mielinmäärin saattaa yksinkertaisesti jännitys ja vaihtelu viedä mukanaan lähes kenet tahansa.. On tullut nähtyä sitä sellaisten ihmisten taholta, joista ei ikinä uskoisi :(



Sille kuka kommentoi, kuka jaksaa olla yhden kanssa, sanoisin, että parisuhde on sopimus. Ja jos on sovittu uskollisuudesta, niin siitä täytyy pitää kiinni.. Miten se kaikilla onnistuu, onkin täysin toinen asia.

3 ja 11

Itselläni ei ole kokemusta pettämisestä eikä petetyksi tulemisesta, mutta olen tuntenut läheisesti ihmisen josta sittemin tuli pettäjä. Hänellä löytyy korvien välistä kosolti työsarkaa psykiatrille (tai moukarille) eikä näytä ikäkään tuoneen mitään myönteistä kehitystä.

Uskon kyllä "tilaisuus tekee varkaan" syyhynkin, mutta olisi kivempi uskotella itselleen, että aina on joku syvempi syy ts. minun mieheni ei ikinä tekisi sitä.. Todellisuus on kuitenkin se, että pienessä humalassa baarissa, jossa panoseuraa on tyrkyllä mielinmäärin saattaa yksinkertaisesti jännitys ja vaihtelu viedä mukanaan lähes kenet tahansa.. On tullut nähtyä sitä sellaisten ihmisten taholta, joista ei ikinä uskoisi :( Sille kuka kommentoi, kuka jaksaa olla yhden kanssa, sanoisin, että parisuhde on sopimus. Ja jos on sovittu uskollisuudesta, niin siitä täytyy pitää kiinni.. Miten se kaikilla onnistuu, onkin täysin toinen asia. 3 ja 11

Nyt kun aikaa on hieman kulunut ja isoin kiukku ystävän puolesta on hieman laantunut, itsekin aloin tosiaan mittiä tuota jännityksen halua. Ehkä järkytys on osittain sitä, että tajuaa myös sen, että se voisi ihan hyvin sattua omallekin kohdalle! Ystäväni mies nimittäin edustaa juuri sitä "ei kyllä ikinä uskoisi" tyyppiä ja siksi se olikin jotenkin hirvee järkytys aluksi.

Silti sekin fakta, kuten sanoit, että parisuhde on tietynlainen sopimus myös! Uskollisuuttahan pidetään itsestään selvyytenä. Ja näkee sen nyt toki miehestäkin, että on itsekin jotenkin "järkyttynyt".

Miten ihmeessä tuollaisen jälkeen voisi koskaan enää luottaa?

Ap

Ystäväni mies nimittäin edustaa juuri sitä "ei kyllä ikinä uskoisi" tyyppiä ja siksi se olikin jotenkin hirvee järkytys aluksi.

Minulla on vaikutelma, että liian helposti luokitellaan ihmisiä sellaisiksi joista "ei ikinä uskoisi". Tietämäni pettäjäkin on jonkun mielestä tällainen, minä taas en ole yllättynyt hänen teoistaan. Eivät ne persoonan kaikki ulottuuvudet välttämättä tule esiin kaikille tutuille, ja tällaiset ulottuvuudethan toki halutaankin piilottaa. Tottakai jokainen yrittää mahdollisimman pitkälle esiintyä luotettavana ja rehellisenä ihmisenä.

pettaa jossain vaiheessa liittoa eli yli puolet.

Itse kuulun naihin joista on sanottu, etta olen sellainen ylirehellinen ihminen joka ei ikina pettaisi.

Vuosi sitten kuitenkin petin ja siihen kertaan jai.

En kuitenkaan voi sanoa, etta loppuelamaa taysin uskollisena elelisin...Kaipaan itsekin juuri sita jannitysta elamaan...

tilaisuus tekee varkaan ja hetken huumassa sattuu kaikenlaista.



Toisaalta tuo tilanne, jossa kaikki on nyt tässä, valmista ja hyvin, voi olla aika ahdistava. Olet kolmi-nelikymppinen, naimisissa, lapset tehty, talo ja työelämä. Ja sitten tulee se tunne, että tässäkö tämä nyt oli. Tätä sitten loppuelämä. Voi tuntua, että oma minä on hautautunut sinne jonnekin roolien ja odotusten alle ja on ihan jumissa. Vähemmästäkin voi paniikki iskeä.



Pakko myöntää, että itsellekin hyvin tuttu tunne. Meillä tosin avoin liitto, joten syrjähyppykään ei ratkaise tuota "multa loppuu happi"-olotilaa. Ihan äskettäin puhuttiin miehen kanssa siitä, että molemmilla käy välillä mielessä, että olisi houkuttelevaa lähteä kioskille ostamaan iltapäivälehtä ja kadota sen siliän tien. Ja meilläkin siis kaikki on hyvin. On vain vaikea tunnetasolla hyväksyä, että tähän olemme nyt asettuneet ja tätä tämä nyt on.



Eli minä tarjoan selitykseksi eksistentiaalista kriisiä. Jos ilkeä haluaisi olla, niin voisi todeta, että me tarvitsisimme sodan, nälänhädän tai muun ihan oikean kriisin ratkaistaksemme tämän kermaperseiden ihka oman ongelman.

Komppaan tilaisuus tekee varkaan -selitystä ja ihmettelen erityisesti sitä, miksi pettämisestä puhutaan aina kontekstissa, jossa mies on pettäjä ja nainen petetty. Tuskin ne miehet keskenään pettävät(?), joten naisten osuus asiaan taitaa myös olla aika huomattava.