Mistä ihmiset saavat jotain "haluamisia"?

Ja ovatko halulliset ihmiset onnekkaampia kuin haluttomat ihmiset?

Onko haluaminen jonkin arvoista?

ap

Masentuneena en halua mitään, vähemmän masentuneena haluan monia asioita. Eli kyllä eri juttujen haluaminen kuuluu minusta terveen ihmisen aivotoimintaan.

Ja haluun vaaditaan sitä, että asiat ylipäätään tuntuvat joltain. Masennuksessa harva asia saattaa herättää itsellä tunteita, joten miksipä mitään haluaisin. Ja sitten pitää uskoa, että sen halutun asian saaminen parantaa omaa oloa jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ja haluun vaaditaan sitä, että asiat ylipäätään tuntuvat joltain. Masennuksessa harva asia saattaa herättää itsellä tunteita, joten miksipä mitään haluaisin. Ja sitten pitää uskoa, että sen halutun asian saaminen parantaa omaa oloa jotenkin.

Jaa. Eli ensin pitäisi hankkia vaikkapa "terveyttä" ja "tunteita" ja "huonoa oloa" ja "hyvää oloa". Sitten kun jotain tuollaista on hankkinut, niin sitten kenties haluaminen alkaa tapahtua ihan itsestään. Eli haluamista ei voi suoraan hankkia, vaan pitää hankkia tuollaiset peruasiat, pitää hankkia tuollainen perusta jonka päälle sitä haluamista sitten muodostuu.

Nuo perusasiat pitäisi siis hankkia jostain. Tuollainen terve perusta pitäisi rakentaa jotenkin. Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja haluun vaaditaan sitä, että asiat ylipäätään tuntuvat joltain. Masennuksessa harva asia saattaa herättää itsellä tunteita, joten miksipä mitään haluaisin. Ja sitten pitää uskoa, että sen halutun asian saaminen parantaa omaa oloa jotenkin.

Jaa. Eli ensin pitäisi hankkia vaikkapa "terveyttä" ja "tunteita" ja "huonoa oloa" ja "hyvää oloa". Sitten kun jotain tuollaista on hankkinut, niin sitten kenties haluaminen alkaa tapahtua ihan itsestään. Eli haluamista ei voi suoraan hankkia, vaan pitää hankkia tuollaiset peruasiat, pitää hankkia tuollainen perusta jonka päälle sitä haluamista sitten muodostuu.

Nuo perusasiat pitäisi siis hankkia jostain. Tuollainen terve perusta pitäisi rakentaa jotenkin. Mielenkiintoista.

Kuulostaa siltä, että haluaisit ainakin haluta jotakin? Onhan sekin haluamista. Eli tavallaan haluaisit paremman olon.

Entä jos haluamattomuus onkin se ihmisyyden korkein taso? Eli ihminen etenee tasolta toiselle kunnes vapautuu ja on lopulta vapaa ”kiusauksista” ? Onko masentuneet sittenkin vain guruja

Vierailija kirjoitti:

Entä jos haluamattomuus onkin se ihmisyyden korkein taso? Eli ihminen etenee tasolta toiselle kunnes vapautuu ja on lopulta vapaa ”kiusauksista” ? Onko masentuneet sittenkin vain guruja

Niin. Masentuneet ovat valaistuneita. Muut ihmiset ovat vain kateellisia masentuneille, siksi masentuneista puhutaan pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos haluamattomuus onkin se ihmisyyden korkein taso? Eli ihminen etenee tasolta toiselle kunnes vapautuu ja on lopulta vapaa ”kiusauksista” ? Onko masentuneet sittenkin vain guruja

Ei ole. Emmekä ole. Jos ei halua mitään niin mikään ei tunnukaan miltään.

Dopamiini muistaakseni. Se on koukuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos haluamattomuus onkin se ihmisyyden korkein taso? Eli ihminen etenee tasolta toiselle kunnes vapautuu ja on lopulta vapaa ”kiusauksista” ? Onko masentuneet sittenkin vain guruja

Ei ole. Emmekä ole. Jos ei halua mitään niin mikään ei tunnukaan miltään.

Miksi asioiden pitäisi tuntua joltakin? Tunteet johtaa vain paheisiin.

Ei tarvitse olla masentunut vaikka ei juuri mitään haluaisikaan. Eikä ehkä sentään valaistunutkaan.

Ihmisen haluaminen johtaa kuluttamiseen ja on juurisyy pallomme kamalalle tilalle. Halusta kuluttaa voi päästä eroon, kunhan ymmärtää, että halujen jatkuva tyydyttäminen johtaa vain hetkelliseen nautintoon ja uusiin haluihin. Tämähän on buddhalaisuuden ydinoppi.

Ja vielä, joku viisas joskus määritteli: halu päästä eroon omista haluistaan on erityinen ja poikkeuksellinen halu, jonka tuntemisesta oivallus alkaa.

Buddhalaisuuden mukaan käsittääkseni ihminen on valaistunut, kun hän lakkaa haluamasta.

Jopa elämänhalu on pahasta, koska elämä on kärsimystä.

En kyllä allekirjoita, vaikka elämä päähän potkiikin.

Kiitos folosofisesta aloituksesta!

Minä halusin aamulla silitellä vaimoani, sitten halusin kahvia.

Toteutin molemmat haluni.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla masentunut vaikka ei juuri mitään haluaisikaan. Eikä ehkä sentään valaistunutkaan.

Ihmisen haluaminen johtaa kuluttamiseen ja on juurisyy pallomme kamalalle tilalle. Halusta kuluttaa voi päästä eroon, kunhan ymmärtää, että halujen jatkuva tyydyttäminen johtaa vain hetkelliseen nautintoon ja uusiin haluihin. Tämähän on buddhalaisuuden ydinoppi.

Ja vielä, joku viisas joskus määritteli: halu päästä eroon omista haluistaan on erityinen ja poikkeuksellinen halu, jonka tuntemisesta oivallus alkaa.

Eihän tässä puhuttu mitään halusta kuluttaa. Haluta voi vaikka onnea, iloa, rauhaa, ystäviä, ihmissuhteita, puolison...

Buddhat puhuu täyttä pskaa. Haluttomuus on oire, ei hyve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla masentunut vaikka ei juuri mitään haluaisikaan. Eikä ehkä sentään valaistunutkaan.

Ihmisen haluaminen johtaa kuluttamiseen ja on juurisyy pallomme kamalalle tilalle. Halusta kuluttaa voi päästä eroon, kunhan ymmärtää, että halujen jatkuva tyydyttäminen johtaa vain hetkelliseen nautintoon ja uusiin haluihin. Tämähän on buddhalaisuuden ydinoppi.

Ja vielä, joku viisas joskus määritteli: halu päästä eroon omista haluistaan on erityinen ja poikkeuksellinen halu, jonka tuntemisesta oivallus alkaa.

Eihän tässä puhuttu mitään halusta kuluttaa. Haluta voi vaikka onnea, iloa, rauhaa, ystäviä, ihmissuhteita, puolison...

Buddhat puhuu täyttä pskaa. Haluttomuus on oire, ei hyve.

Ei puhuttukaan. Mutta siitä osasta haluja olisi kiire päästä pitkälti eroon, koska planeettamme ei kestä kahdeksan miljardin ihmisen aineellisia haluamisia kauan.

Olen sitä mieltä, että kuluttamista voi vähentää, jalostamalla omat halunsa kohdistumaan juuri mainitsemiesi kaltaisiin aineettomiin asioihin. Niistä voimme saada iloa ja sisältöä elämäämme paljon kestävämmin kuin materiaalista.

En ole buddhalainen itsekään. Eivä he minusta silti aivan puppua puhu. Eiväthän he itseltään tunteita kiellä, kunhan eivät kovin aktiivisesti pyri saavuttamaan niitä.