Joku kysyi keskustelussa, miten Jumala käytännössä esti tekemästä itsemurhaa
Olin kirjoittanut vastauksen, mutta koko ketju oli poistettu.
Kerron siis tähän:
Eli ekan kerran kun yritin itsaria, päätin hypätä rekan alle. Olin juuri ponnistamassa ja hyppäämässä, kun tunsin miten jalkani oli liimautuneet kiinni maahan. Tänäpäivänä uskon, että Jeesus oli lähettänyt enkelit estämään tuon teon.
Toisella kerralla olin humalassa vetänyt hirveän määrän lääkkeitä, joita olin jättänyt syömättä. Muistan kun ajattelin että nyt tää elämä loppuu.
Menin sohvalle makaamaan, kuuntelin Juha Tapion silloista uutta levyä, jossa oli aika surullisia lauluja.
Jos joskus satun kuulemaan jonkun niistä, ne tuo vain mieleeni tuon hetken...
Aamulla heräsin omasta sängystä. Iski hirveä paniikki kun luulin kuolevani. Kun tajusin mitä olin tehnyt, huusin Jeesusta pelastamaan mut. Lupasin antaa elämäni Hänelle, jos Hän vain ei anna mun kuolla...
No, hengissä edelleen.
Elin rankan nuoruuden, parikymppisenä en uskonut eläväni 30 vuotiaaksi.
Nyt olen tänä vuonna 38 v.
Äitini ja pikkusiskoni ovat yrittäneet itsaria, hekin nykyään uskossa. Poikaystäväni oli tehnyt itsemurhan, en tuomitse kuitenkaan. Tiedän että hällä oli myös hyvin vaikeaa.
Mutta, jos itsemurha- ajatukset vaivaavat, kannattaa ensin kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän on voimallinen auttamaan, kääntämään elämän hyväksi. Siunausta kaikille, erityisesti murheellisille ja masentuneille.
Kommentit (2)
Kukaan meistä ihmisistä ei voi sanoa, päätyykö kadotukseen jos tekee itsemurhan, mutta, jos ei ole Jeesuksen oma, niin Taivaseen ei pääse.
Pitää syntyä uudesti ylhäältä, Jumalan lapseksi, että Taivaaseen pääsee.
Yksinkertaista, mutta niin monelle liian vaikeaa.
Monet ajattelevat, että elämä muuttuisi tylsäksi jos uskovaiseksi pitäisi alkaa, mutta se on valhetta.
Päinvastoin, silloin se elämä vasta alkaakin, kun saa henkilökohtaisesti tuntea Hänet, joka rakastaa niin äärettömän paljon ja auttaa kaikessa, tässä elämässä.
Emme voi kuitenkaan tuomita ketään kadotukseen, se on Jumalan tehtävä.
Minulle tuli rauhallinen olo tai sellainen, että Jumala uskoo minuun, että ei tarvitse.