Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei tiedä mitä haluaisi opiskella vaikka pääsisi melkein minne vain
24.03.2022 |
Meillä on nuori kipuillut tulevan yhteisvalinnan kanssa jo koko talven ja nyt pitäisi tämän kuun aikana päättää mihin hakee. On jo viettänyt yhden välivuoden lukion jälkeen "itseään etsien" mutta nyt alkaa tuntua että kyse on ollut enemmänkin vain siitä että on lykännyt päätöstä jota ei ole halunnut tehdä.
Sinällään ei olisi mitään ongelmaa koska kyseessä sellainen "6 ällän nuori" jolla pääsy suoraan papereilla melkein minne vain. Paradoksaalista vain hän ei edelleenkään yhtään tiedä mihin haluaisi. Monia asia kiinnostaa jonkin verran mutta mikään ei sillä tavalla että se jotenkin helpottaisi valintaa.
Itse ajattelin että nuori kypsyy itse siihen valintaan tässä vuoden aikan mutta nyt on alkanut iskeä paniikki niin nuorelle itselleen kuin vähän meille vanhemmillekin. Jotenkin se nuoremme itsetuntemuskin on hukassa eikä hän oikein tunnista omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan niin että siitä saisi jotain apuja valintaan.
Mitä tässä kannattaisi tehdä kun asiasta on puhuttu tunteja ja taas tunteja mutta silti ei olle yhtään lähempänä jostain ratkaisusta?
Kommentit (22)
Vaikuttaa että nuorella on aika kovat atvoitteet itselleen.
Ei se valinta ole noin vakava juttu. Pitää vaikka välivuoden ja matkustelee ja ottaa rennommin. Sit ensi keväänä miettii uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vuosi, kaksi tai kolmekaan ole mahdottoman pitkä aika opiskelujen välissä. Välissä voi työskennellä ja kerryttää säästöjä.
Mikä kiire teillä nyt sitten on? On pakko hakea johonkin, koska "niin kuuluu tehdä "? Miksi ei voisi pitää toista välivuotta? Itse menin lukion jälkeen opiskelemaan vasta 25-vuotiaana, eikä mitään katastrofia seurannut. Ihan normaalia elämää elän.
Vierailija kirjoitti:
Ei vuosi, kaksi tai kolmekaan ole mahdottoman pitkä aika opiskelujen välissä. Välissä voi työskennellä ja kerryttää säästöjä.
On jo ollut tämän viimeisen vuoden töissä ja haluaisi itsekin jo opiskelemaan. ELi halu olisi opiskella mutta kokee vain sen valinnan niin lopullisena ja siksi vaikeana.
Vaikea uskoa, ettei mikään kiinnostaisi. Kyllä kai jokaisella on vahvuuksia, varsinkin kun arvosanat ovat hyviä.
Miksi hän ei opiskele avoimessa yliopistossa? Siellä voi kokeilla eri aloja. Ammatinvalintapsykologilla kannattaa myös käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa saa ällät vielä suhteellisen helposti ja jos päätyy (vääriin) jatko-opintoihin voi pudota korkealta.
Kyllä nuorella nyt varmaankin joku haju on, että onko esimerkiksi asiakeskeinen vai ihmiskeskeinen. Hänelle kannattaa myös korostaa, että alaa saa vaihtaa ja kannattaa suorastaan varautua tekemään elämässään monta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ammatinvalintapsyko ole mikään jumala, jolla on kaikki vastaukset kaikille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vuosi, kaksi tai kolmekaan ole mahdottoman pitkä aika opiskelujen välissä. Välissä voi työskennellä ja kerryttää säästöjä.
On jo ollut tämän viimeisen vuoden töissä ja haluaisi itsekin jo opiskelemaan. ELi halu olisi opiskella mutta kokee vain sen valinnan niin lopullisena ja siksi vaikeana.
No todella moni vaihtaa alaa aikuisena. Joten valinta ei ole lopullinen.
T. Itsekin alanvaihtaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa saa ällät vielä suhteellisen helposti ja jos päätyy (vääriin) jatko-opintoihin voi pudota korkealta.
Ei ole olemassa helppoja laudatureja. Ällän saa viisi prosenttia kokelaista, ja mitä enemmän mennään todistusvalintoihin, sitä tiukemmaksi käy kilpailu.
Jatko-opinnoissa taas tarvitaan enemmän istumalihaksia. Kursseja ja tenttejä voi aina uusia.
Suurin osa yliopistokoulutuksista on generalistialan koulutuksia, eli eivät valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Hyvin monenlaisilla koulutuksilla voi tehdä samanlaista työtä.
Nyt pitää vaan valita joku, mikä kiinnostaa riittävästi. Jos tykkää luonnontieteistä, diplomi-insinööriksi. Jos on kirjatoukka ja kiinnostaa miten asioiden kuuluu mennä oikein, oikikseen. Jos kiinnostaa politiikka, valtsikkaan.
Kun on päässyt opintoihin kiinni, löytää sen oman suunnan, mikä voi lopulta olla jotain ihan muuta kuin alkujaan lähti lukemaan. Hyvät paperit mahdollistavat alanvaihdon myöhemmin - paitsi esim. oikikseen ei pääse toiskertalaisena papereilla, joten siksi ensikertalaisuutta ei pidä missään tapauksessa tuhlata esim. kieliin tai filosofiaan, mitä puolestaan pääsee hyvillä papereilla lukemaan koska vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa raakileiässä on varaa lykätä päätöstä ja tarvittaessa muuttaa suuntaa moneen krt:n ja vaihtaa alaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire teillä nyt sitten on? On pakko hakea johonkin, koska "niin kuuluu tehdä "? Miksi ei voisi pitää toista välivuotta? Itse menin lukion jälkeen opiskelemaan vasta 25-vuotiaana, eikä mitään katastrofia seurannut. Ihan normaalia elämää elän.
Sama. Nyt 50- vuotiaana olen ollut 20 vuotta työelämässä ja olen uudestaan opiskelijana yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on (korkea)koulutususkovainen, mutta valitettavasti sekään ei välttämättä takaa enää yhtään mitään.
Mitä aineita kirjoitti, ts. mihin mielenkiinto on kohdistunut lukiossa?
Jos tuon ikäisenä ei ole itsetuntemusta, niin...
Valitsee jonkin sellaisen alan, josta olisi hyötyä mahdollisimman monella muullakin alalla sitten, kun löytää mieleisensä. Onhan maailmassa paljon ammatteja, joista me emme edes aikuisina tiedä yhtään mitään.
Ennen maailmassa sitä mentiin yliopistoon ja vaihdettiin sitten oppiainetta kun alkoi ymmärtää kuka on ja mitä on tarjolla. Sitten täällä alettiin hankaloittaa asiaa ja jos se johti tuohon, ettei kannata edes aloittaa ennen kuin tietää varmaksi, niin kylläpä kannatti.
Olin valopää koulussa ja samaistun aloittajan jälkeläisen ongelmiin. Jos lahjoja riittää ja taipumukset viittaavat sosiaalitieteisiin, ei sitä vielä teini-iässä pysty itse hahmottamaan ellei jo valmiiksi tunne alaa. Menin lääketieteelliseen kun en muutakaan keksinyt, kaveri teki samoin. Hänestä tuli kroonisesti ärtynyt lääkäri, minusta filosofi. Anatomiaa minulle opetti filosofiaa pitkälle opiskellut lääkäri ja filosofian professori oli taas lukenut lääketiedettä nuorena. Kun tämä kierto halutaan estää, saadaan nuoriso ajettua tämän aloituksen kaltaisiin ongelmatilanteisiin.
En muista oliko Platon vai Aristoteles joka sanoi, että turha valtio-oppia on alle kolmikymppiselle edes opettaa. Tehoyhteiskuntamallissa tätä ei haluta tunnustaa.
Kuopuksella kävi samoin. Nyt vasta 25v opiskelee eka vuotta, ollut töissä koko aikaisena nytkin. Löytyykö mitään yleislinjausta mielestä - yhteiskunnallinen, hoitoala tai matemaattisluonnontieteellinen, mistä voisi aloittaa? Suuntausta voi vaihtaa, eikä ensimmäisenä tarvitse pohtia väitöskirjan tekoa.
Voisiko käydä esim. ammatinvalintapsykologilla?