Nuori hermostui kun tein päätöksen muuttaa hänen perässään opiskelupaikkakunnalleen
Olen siis ollut lähes aina yksinhuoltaja, ja vuosi sitten lapseni muutti opintojen perässä muualle. Olemme (minusta) olleet aina hyvin läheisiä ja toistemme ”bestikset” nyt aikuisina. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja minua ei vuokralla asuen mikään pitele tässä kaupungissa, ei ole ystäviäkään. Niinpä valmistelin asiaa huolella, ja sain kuin sainkin asunnon lapsen opiskelukaupungista - ja nyt hän ei olekaan iloinen! Suunnittelin jo niitä kaikkia ihania yhteisiä iltoja ja harrastuksia! Tuntuu pahalta!
Kommentit (8)
Porvoosta päivää. Taas. Jos ei provo ollut, niin napanuoran katkaisu, naps.
Voi hyvää päivää. Toivottavasti on provo. Joku roti läheisriippuvaisuudellakin. Tuli vähän oksua suuhun.
Huono provo.
Houkutteleva ajatus itsellekin, lapsi muutti 300km päähän yliopiston alkaessa, mutta en ikinä tekisi hälle moista temppua.
Provo. Muussa tapauksessa ap on järkyttävä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Huono provo.
Houkutteleva ajatus itsellekin, lapsi muutti 300km päähän yliopiston alkaessa, mutta en ikinä tekisi hälle moista temppua.
Miten helvetissä tuollainen insestinen ajatus voi olla houkutteleva! Mene hoitoon, oikeasti!
Näkee että tämänkin aloituksen juonta on mietitty muutama päivä, että mitähän jämerää kekkais. Ja tulos on kuiva pieru.
Olisi ollut hyvä kertoa jo heti, kun aloit suunnitella asiaa.