Onko tämä alkanut vuosikymmen paskin ikinä?
Koronaa, sotaa, ydinaseuhka, ilmastonmuutos, talousongelmat ja ollaan vasta vuodessa -22. Mitä kamalaa vielä tapahtuu tässä 8 seuraavan vuoden aikana?
Kommentit (26)
No ei ole. Meillä on kuoltu nälkää, sotaan kulkutauteihin tuhat määrin aiemmin ollut lamat jne. Elämä ei ole mitään nousukiitoa. Aina tulee välillä helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän 40-luku ollut aika rapsakka myös. Valitsen mielelläni tämän vuosikymmenen.
enkä 17- 18-lukua tai 39 kään tahtoisi kokea.
toivon ettei niin huonoa tule.
Huonoinki päivä Sipilän aikana oli parempi ku hyvä päivä Marinin aikana
tais 1920 luvun alku ja 1930 luvun alku olla aika surkeita.
Kyllä kato- ja nälkävuodet, maailmansota, ruttoaika, espanjantaudin aika on ihan eri kategoriassa. Ei nyt oo vielä pahakaan, paitsi esim. ukrainalaisille.
Mutta jos katsoo esim. dinosaurusten näkökulmasta, niin niille ei tullut mitään huonoa vuosikymmentä, niille tuli yksi paska vuosi, jonka jälkeen ei mittään.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän 40-luku ollut aika rapsakka myös. Valitsen mielelläni tämän vuosikymmenen.
Varmasti 40 luku oli pahempi. Sinä aikana kun olen elänyt tämä on huonoin vuosikymmenen alku. Olen syntynyt 1971.
Kateellinen olen tädilleni, joka eli elämänsä edellisten sotien jälkeen ja ennen korona-ajan alkamista.
Mitäköhän 1924 syntynyt sukulaiseni mahtaisi tuumata?
Vastahan tää alkoi ja joskus ihmiset asui puussa
Vierailija kirjoitti:
tais 1920 luvun alku ja 1930 luvun alku olla aika surkeita.
Vähemmän ne oli vittumaisia ku 40-luvun alku
Kyllä tosiaan paljon pahempaa on nähty. Vaikka nyt Isovihan aika 1700-luvulla, tai 1940-45 oli varmasti pahempaa, ja lisää löytyy, kun kaivelee historiaa. Vuoden 1918 tapahtumien voi ajatella pilanneen koko vuosikymmenen, kun ei se muutenkaan niin hieno ollut useimpien kannalta. Elintarvikepulaa, massatyöttömyyttä ym. Meillä on juuri nyt asiat tosi hyvin moniin muihin vuodikymmeniin verrattuna. Vaikkei tämäkään taida olla parhaimmasta päästä.
Yleismaailmallisesti tarkasteltuna ei tietenkään "paskin ikinä" mutta toistaiseksi paskin omalle kohdalle sattuneista. Jonkinlaista spekulointivaraa jää siihen, miltä lapsuus- ja nuoruusvuosien maailmantapahtumat olisivat tuntuneet, jos olisi silloin kokenut ne nykyisellä ymmärryksellään,
Henk.koht. tasolla 1990-luvun lama merkitsi muutamaa vuotta löysässä hirressä muttei lopulta sen pahempaa.
Meneillään oleva vuosikymmen on alkanut yleismaailmallisesti erittäin ikävissä merkeissä, joiden vaikutukset eivät parhaassakaan tapauksessa korjaannu pitkään aikaan. Vaikka tässä pärjäillään henk.koht., tämä on jäiden polttelemista survival-moodissa. Vaikka on vuosikymmenten aikana saanut karistaa monia illuusioita, tällaisten tapahtumien myötä tajuaa taas, että illuusioita jää aina jäljelle ja niiden karistaminen on lopunikäinen harjoitus.
T. vm. 1963
No, koti on lämmin, sähköä tulee töpselistä, tv tarjoaa vilkkuvaa kuvaa ja käsi on karkkikipossa. Mutta toki on huonoakin, en kiellä.
On sitä kurjia aikoja ennenkin eletty:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet
Äitini oli 1-vuotias kun Tamperetta pommitettiin Talvisodassa. Pommien äänet kuului 100 kilometrin päähän ja hän muistaa ne ja sen pelon tunteen edelleen.
Aika kaukana ollaan Suomessa vielä 40-luvun kauheuksista. Kun perheet pelkäsivät, koska pappi kurvaa omaan pihaan suruviestin kanssa.
Eiköhän 40-luku ollut aika rapsakka myös. Valitsen mielelläni tämän vuosikymmenen.