Kertokaa jostain onnenkantamoisesta elämässänne!

Texas Hold Em pokerissa kaksi pelaajaa jäljellä eli heads-up tilanne. Omassa kädessä A2 ja sillä all-in. Vastustaja maksoi välittömästi, hänellä kädessä AA. Riverin jälkeen minulla suora A-2-3-4-5 ja se ratkaisi turnauksen voiton.

Köyhänä opiskelijana oli supertiukka jakso, mutta pakko oli mennä kaverin kanssa opiskelijabileisiin. Ei olisi ollut varaa muuta kuin veteen ja limuun, mutta kuinka ollakaan. Löydettiin sitten maasta 500 markan seteli. Ei ketään missään näkyvillä. Ei mitään minne rahan olisi voinut viedä tai mistä kukaan olisi tunnistanut että tämä on juuri minun rahani (koska ei kukaan kirjaa ylös seteleiden numerosarjoja). Pidettiin raha, biletettiin ja ostettiin viikon sapuskat vielä. 

Alkkis-isäni kuoli, en ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Sain 100.000e perinnön, juuri sopivasti eron jälkeen.

Olin masentunut opiskelija. Matkalla Itä-Helsinkiin bussissa viereeni istui humalaiselta vaikuttava mies. Yhtäkkiä mies kaivoi kukkarossaan 50 mk setelin ja sanoi ota siitä. Otin ja tulin iloiseksi.

Kerran yhden festari- illan aikana löysin kolme kertaa maasta setelirahaa.

Rahaa en ole löytänyt, mutta löysin nykyisen mieheni.Parempaa kuin lottovoitto!

Samana vuonna, kun sain lapsen, sain yllättävän ja ennakoimattoman perinnön: 800 000 €. Minusta tuli totaaliyh., joten muuten olisin ollut pulassa. Pystyin ostamaan asunnon ja olemaan kotiäitinä pitkään.

Kompastuin portaiden yläpäässä olleeseen kokolattiamaton reunaan poistuessani elokuvateatterista.

Lensin pää edellä ilmassa jyrkkään portaikkoon. Portaita ylös kiipeävän pariskunnan mies koppasi minut ilmasta kiinni. Hän pelasti melko varmasti henkeni, varmasti olisin ainakin halvaantunut.

Jumalan kiitos, että juuri hän sattui olemaan tulossa elokuviin naisystävänsä kanssa.

Voitin kerran arpajaisista kirjan. Että silleen.

Olin hyvin masentunut ja surullinen, aloittelin opiskeluja vieraassa kaupungissa. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että menen ostamaan ässäarpoja. Oikein keskityin kuuntelemaan intuitiotani ja valitsin arvan. Voitto, nostin rahat ja ostin toisen arvan. Voitto, ostin rahoilla arvan ja taas voitto. Sitten ei enää. Omituinen flow.

Olin Linnanmäellä ja teki mieli karkkia. Menin pelaamaan jotain ammuntapeliä. Voitin varmaan neljä kertaa, neljä kierrosta. Ihan hulluna karkkia. Sitten rupesi hävettämään, kun vein lasten karkit. Lopetin.

Oli jotenkin tosi hyvä flow silloin.

Olin ostamassa marketissa tiskikonetta, mikroa, ja televisiota ekaan kämppään, olin säästänyt näihin pitkään. Oli siinä ruokaostoksetkin hihnalla. Edessä oleva mies sanoi haluavansa maksaa minun ostokset kiitin ja sanoin että tää on aika kallis kun tv ja tiskikone odottaa lastauslaiturilla et mul on vaa nää koodit täs. Mies sitten oli että noh sulla kävi tuuri ja käskytti kassaa piippaamaan ostokset ja koodit koneille ja otti korttipäätteen haltuun ja silmät pyöreinä tuijotin että ootko nyt ihan varma. Se ukko maksoi, mumisin kiitokset ja se poistui. Jäin kassan kanssa päivittelemään että mitä just tapahtui? Sanotaan ettei raha tuo onnea mutta olen edelleen iloinen tästä tapahtumasta 15 vuoden jälkeen.

Olin eksynyt Lontoossa kävellessäni majapaikkaan, asuin King’s Crossilla, joka oli huonomaineista aluetta.

Kello oli kymmenen. Liikennevaloissa pähkäillessäni viereeni tuli hupparityyppi. Päätin kysyä häneltä tietä. Hän olikin tosi mukava, vaikka näytti ensalkuun gansterilta. Oli amerikkalainen opiskelija. Hän halusi saattaa minut majapaikkaan. Suostuin ja aloimme tapailla. Hän oli hyvin varakkaasta perheestä. Kerran olimme viettämässä iltaa ja hänen seurueessaan oli todella rikas poika. Heidän perheellään oli öljy-yhtiö. Tanssimme tämän pojan kanssa, meillä oli hyvä yhteys. Mutta olin tämän ensimmäisen pojan kanssa, joten en tietysti kehdannut vaihtaa lennosta. Palasin Suomeen ja kirjoittelin tämän ensimmäisenä tapaamani pojan kanssa. Hänen kaverinsa oli vielä kysellyt kuulumisiani ja tämä ensiksi tapaamani tyyppi olisi halunnut antaa yhteystietoni. En halunnut.

Olen jälkeen päin miettinyt, mitä tälle öljy-yhtiö-pojalle kuuluu. Jotenkin tiedän, että tapaan hänet jossain vielä. Meillä oli hyvä yhteys. Tiedän, että hänkin ajattelee minua joskus. Hullu ja hauska suomalainen tyttö :) Koska oikein ihmettelimme, miten ihmeellisesti olin tavannut tämän ensimmäisen pojan.

Vierailija kirjoitti:

Olin eksynyt Lontoossa kävellessäni majapaikkaan, asuin King’s Crossilla, joka oli huonomaineista aluetta.

Kello oli kymmenen. Liikennevaloissa pähkäillessäni viereeni tuli hupparityyppi. Päätin kysyä häneltä tietä. Hän olikin tosi mukava, vaikka näytti ensalkuun gansterilta. Oli amerikkalainen opiskelija. Hän halusi saattaa minut majapaikkaan. Suostuin ja aloimme tapailla. Hän oli hyvin varakkaasta perheestä. Kerran olimme viettämässä iltaa ja hänen seurueessaan oli todella rikas poika. Heidän perheellään oli öljy-yhtiö. Tanssimme tämän pojan kanssa, meillä oli hyvä yhteys. Mutta olin tämän ensimmäisen pojan kanssa, joten en tietysti kehdannut vaihtaa lennosta. Palasin Suomeen ja kirjoittelin tämän ensimmäisenä tapaamani pojan kanssa. Hänen kaverinsa oli vielä kysellyt kuulumisiani ja tämä ensiksi tapaamani tyyppi olisi halunnut antaa yhteystietoni. En halunnut.

Olen jälkeen päin miettinyt, mitä tälle öljy-yhtiö-pojalle kuuluu. Jotenkin tiedän, että tapaan hänet jossain vielä. Meillä oli hyvä yhteys. Tiedän, että hänkin ajattelee minua joskus. Hullu ja hauska suomalainen tyttö :) Koska oikein ihmettelimme, miten ihmeellisesti olin tavannut tämän ensimmäisen pojan.

Vielä minä menen Teksasiin etsimään tämän öljy-yhtiötyypin. Harmi, että olen vanhentunut, mutta tämä mies ei vaikuttanut pinnalliselta.