Polyamorisen ihmisen hyväksikäytön seurauksista

Käytännössä se tarkoittaa sitä että hakeudut puhumaan terapiaan jossa rikkimennyttä itseäsi aletaan pikkuhiljaa eheyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä se tarkoittaa sitä että hakeudut puhumaan terapiaan jossa rikkimennyttä itseäsi aletaan pikkuhiljaa eheyttämään.

Olen jo kahdessakin terapiassa, mutta niistä ei ole ollut noiden kokemusten jälkeen apua. Lisäksi esimerkiksi seksuaaliterapeutteihin on mennyt usko ja luottamus ihan täysin noiden kokemusten seurauksena (eikä edes olisi niihin enää varaa) ja normaaleilla terapeuteilla ei tunnu olevan asiantuntemusta aihepiiristä, eli seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien kanssa työskentelystä.

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tekoihin alistuit? 

Miksi haluat tietää? En haluaisi niitä ilman kunnon syytä kertoa, koska sitä kautta minut voidaan tunnistaa ja olen kokenut jo tarpeeksi ahdistelua, pelottelua jne sen ihmisen taholta.

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä se tarkoittaa sitä että hakeudut puhumaan terapiaan jossa rikkimennyttä itseäsi aletaan pikkuhiljaa eheyttämään.

Olen jo kahdessakin terapiassa, mutta niistä ei ole ollut noiden kokemusten jälkeen apua. Lisäksi esimerkiksi seksuaaliterapeutteihin on mennyt usko ja luottamus ihan täysin noiden kokemusten seurauksena (eikä edes olisi niihin enää varaa) ja normaaleilla terapeuteilla ei tunnu olevan asiantuntemusta aihepiiristä, eli seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien kanssa työskentelystä.

Jos et koe että normiterapiasta olisi mitään apua tähän ongelmaan niin mikset vaihtaisi kokonaan seksuaaliterapiaan.

Oikean terapeutin löytäminen voi toki viedä aikaa ja sinullakin täytyisi löytyä halua päästä asiasta yli. Tekstistäsi sain käsityksen että haluaisit kyllä päästä asiasta ns yli mutta kuitenkin on vaikeaa luopua uhrin asemasta.

Itse olen kokenut monia vaikeita ja huonoja asioita seksuaalihistoriani aikana mutten ole jäänyt niihin vellomaan. Ei menneisyys ole elinkautinen.

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä se tarkoittaa sitä että hakeudut puhumaan terapiaan jossa rikkimennyttä itseäsi aletaan pikkuhiljaa eheyttämään.

Olen jo kahdessakin terapiassa, mutta niistä ei ole ollut noiden kokemusten jälkeen apua. Lisäksi esimerkiksi seksuaaliterapeutteihin on mennyt usko ja luottamus ihan täysin noiden kokemusten seurauksena (eikä edes olisi niihin enää varaa) ja normaaleilla terapeuteilla ei tunnu olevan asiantuntemusta aihepiiristä, eli seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien kanssa työskentelystä.

Jos et koe että normiterapiasta olisi mitään apua tähän ongelmaan niin mikset vaihtaisi kokonaan seksuaaliterapiaan.

Oikean terapeutin löytäminen voi toki viedä aikaa ja sinullakin täytyisi löytyä halua päästä asiasta yli. Tekstistäsi sain käsityksen että haluaisit kyllä päästä asiasta ns yli mutta kuitenkin on vaikeaa luopua uhrin asemasta.

Itse olen kokenut monia vaikeita ja huonoja asioita seksuaalihistoriani aikana mutten ole jäänyt niihin vellomaan. Ei menneisyys ole elinkautinen.

Olen päätynyt tähän tilanteeseen pitkälti seksuaaliterapeuttien neuvoja kuuntelemalla ja seuraamalla. Traumatisoivien kokemusten jälkeen en enää luota niihin yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tekoihin alistuit? 

Miksi haluat tietää? En haluaisi niitä ilman kunnon syytä kertoa, koska sitä kautta minut voidaan tunnistaa ja olen kokenut jo tarpeeksi ahdistelua, pelottelua jne sen ihmisen taholta.

uli uli joku psykonarttu uhriutuu täällä vauvapalstalla ku on saanut samanaikaisesti meisselii suuhun ja kakkoseen

Mistä päättelet että olen ”psyko”, tai erityisesti ”narttu” (en ole sukupuoltani maininnut, eikä sillä tässä yhteydessä ole mitään merkitystä). En ole myöskään sanonut mitään niistä asioista, joita alistuin tekemään.

Eipä tuossa sitten jää oikein muita vaihtoehtoja kuin koittaa löytää ratkaisu psykoterapiasta tai hyväksyä asia ja haudata se.

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä se tarkoittaa sitä että hakeudut puhumaan terapiaan jossa rikkimennyttä itseäsi aletaan pikkuhiljaa eheyttämään.

Olen jo kahdessakin terapiassa, mutta niistä ei ole ollut noiden kokemusten jälkeen apua. Lisäksi esimerkiksi seksuaaliterapeutteihin on mennyt usko ja luottamus ihan täysin noiden kokemusten seurauksena (eikä edes olisi niihin enää varaa) ja normaaleilla terapeuteilla ei tunnu olevan asiantuntemusta aihepiiristä, eli seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien kanssa työskentelystä.

Jos et koe että normiterapiasta olisi mitään apua tähän ongelmaan niin mikset vaihtaisi kokonaan seksuaaliterapiaan.

Oikean terapeutin löytäminen voi toki viedä aikaa ja sinullakin täytyisi löytyä halua päästä asiasta yli. Tekstistäsi sain käsityksen että haluaisit kyllä päästä asiasta ns yli mutta kuitenkin on vaikeaa luopua uhrin asemasta.

Itse olen kokenut monia vaikeita ja huonoja asioita seksuaalihistoriani aikana mutten ole jäänyt niihin vellomaan. Ei menneisyys ole elinkautinen.

Lisäksi kyllä tiedän ettei menneisyys ole elinkautinen, mutta ne tapahtumat eivät vaan päästä otteestaan. Jos siihen miten pääsisin eteenpäin saisin toimivia neuvoja olisin todella kiitollinen.

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tekoihin alistuit? 

Miksi haluat tietää? En haluaisi niitä ilman kunnon syytä kertoa, koska sitä kautta minut voidaan tunnistaa ja olen kokenut jo tarpeeksi ahdistelua, pelottelua jne sen ihmisen taholta.

Voithan kertoa mitä teit kertomatta kenen kanssa ja missä.

Näin voisi ymmärtää tilannettasi vähän paremmin jos nuo teot satuttavat sinua vielä nyt jälkeenpäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa sitten jää oikein muita vaihtoehtoja kuin koittaa löytää ratkaisu psykoterapiasta tai hyväksyä asia ja haudata se.

Olen jo tällä hetkellä kahdessa eri terapiassa, mutta ne eivät auta. Miten saisin asian ”haudattua”?

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tekoihin alistuit? 

Miksi haluat tietää? En haluaisi niitä ilman kunnon syytä kertoa, koska sitä kautta minut voidaan tunnistaa ja olen kokenut jo tarpeeksi ahdistelua, pelottelua jne sen ihmisen taholta.

Voithan kertoa mitä teit kertomatta kenen kanssa ja missä.

Näin voisi ymmärtää tilannettasi vähän paremmin jos nuo teot satuttavat sinua vielä nyt jälkeenpäinkin.

Tein lähinnä ryhmäseksiin verrattavia asioita ja SM-kinkyilyyn liittyviä. Minua satutettiin fyysisesti eri tavoilla ja esimerkiksi alistuin sukupuoleni rajoja rikkoviin juttuihin. Useita asioita siis, lisäksi kumppanin polyamorisuus tuli yllätyksenä. Hän ei useaan kuukauteen kertonut rakastavansa useita ihmisiä. Muutakin psyykkistä ja emotionaalista hyväksikäyttöä ja esineellistämistä esiintyi.

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tekoihin alistuit? 

Miksi haluat tietää? En haluaisi niitä ilman kunnon syytä kertoa, koska sitä kautta minut voidaan tunnistaa ja olen kokenut jo tarpeeksi ahdistelua, pelottelua jne sen ihmisen taholta.

Voithan kertoa mitä teit kertomatta kenen kanssa ja missä.

Näin voisi ymmärtää tilannettasi vähän paremmin jos nuo teot satuttavat sinua vielä nyt jälkeenpäinkin.

Tein lähinnä ryhmäseksiin verrattavia asioita ja SM-kinkyilyyn liittyviä. Minua satutettiin fyysisesti eri tavoilla ja esimerkiksi alistuin sukupuoleni rajoja rikkoviin juttuihin. Useita asioita siis, lisäksi kumppanin polyamorisuus tuli yllätyksenä. Hän ei useaan kuukauteen kertonut rakastavansa useita ihmisiä. Muutakin psyykkistä ja emotionaalista hyväksikäyttöä ja esineellistämistä esiintyi.

Yksi neuvo mikä on ehkä vaikea ymmärtää; mieti noita seksuaalisena kokemuksena/kokeiluna mitä ne myös olivatkin ja pyri siirtämään ne pois ajatuksistasi, ne kuuluvat menneisyyteen ja vain tuleva on tärkeää.

Tsemppiä!

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Haluatko siis jatkossakin olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat sinulle traumoja? Minusta tämä kuulostaa vähän joltain riippuvuussuhteelta. Eikö olisi parempi hankkiutua uusiin ympyröihin? Silloin pääsisit myös käsittelemään asioita eteenpäin helpommin.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tekoihin alistuit? 

Miksi haluat tietää? En haluaisi niitä ilman kunnon syytä kertoa, koska sitä kautta minut voidaan tunnistaa ja olen kokenut jo tarpeeksi ahdistelua, pelottelua jne sen ihmisen taholta.

Voithan kertoa mitä teit kertomatta kenen kanssa ja missä.

Näin voisi ymmärtää tilannettasi vähän paremmin jos nuo teot satuttavat sinua vielä nyt jälkeenpäinkin.

Tein lähinnä ryhmäseksiin verrattavia asioita ja SM-kinkyilyyn liittyviä. Minua satutettiin fyysisesti eri tavoilla ja esimerkiksi alistuin sukupuoleni rajoja rikkoviin juttuihin. Useita asioita siis, lisäksi kumppanin polyamorisuus tuli yllätyksenä. Hän ei useaan kuukauteen kertonut rakastavansa useita ihmisiä. Muutakin psyykkistä ja emotionaalista hyväksikäyttöä ja esineellistämistä esiintyi.

Eli testasit bdsm touhua ja jälkeenpäin kadutti? Mitkä ne jutut oli jotka mielestäsi rikkoi sukupuolesi rajoja ja millä tavalla?

Kumppani ehdotti minua niitä rikkomaan ja sitten tein käskyjensä mukaan. Rikkoi siten etten olisi niitä halunnut tehdä ja jälkeenpäin tuntui todella pahalta. En uskaltanut asiasta kertoa, koska pelkäsin hänen hylkäävän minut. Monet asiat siinä suhteessa kaduttavat ja hämmentävät nykyään, en ymmärrä miten olin niin tyhmä, että menin siihen ihmiseen luottamaan (varsinkin kun hän alki uhkailemaan, pelottelemaan, mitätöimään, haukkumaan jne) ja ennenkaikkea rakastumaan. Hän on itsekäs esineellistäjä, ei nää toiminnassaan mitään väärää, käytti minua hyväkseen ja koska uskoin hänen lupauksiinsa menin sitten tekemään useita asioita, jotka minusta tuntuivat erittäin pahalta. Kuten aloituksessa sanoin... Itsetuntoni on ihan murskana, mutta on muitakin seurauksia, en enää luota ihmisiin, en tiedä missä omat rajani menevät, minulla on pahoja ahdistustiloja, pelkään yksinäisyyttä, en tiedä mitä pitäisi tehdä saavuttakseni edes jonkinlaisen tasapainon elämässä jne.

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Haluatko siis jatkossakin olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat sinulle traumoja? Minusta tämä kuulostaa vähän joltain riippuvuussuhteelta. Eikö olisi parempi hankkiutua uusiin ympyröihin? Silloin pääsisit myös käsittelemään asioita eteenpäin helpommin.

-sama

En halua olla niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Minulle on kuitenkin todella vaikea löytää uusiakaan ihmisiä eläämäni, erityisesti nyt kun en osaa luottaa enää oikein kehenkään.

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Haluatko siis jatkossakin olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat sinulle traumoja? Minusta tämä kuulostaa vähän joltain riippuvuussuhteelta. Eikö olisi parempi hankkiutua uusiin ympyröihin? Silloin pääsisit myös käsittelemään asioita eteenpäin helpommin.

-sama

En halua olla niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Minulle on kuitenkin todella vaikea löytää uusiakaan ihmisiä eläämäni, erityisesti nyt kun en osaa luottaa enää oikein kehenkään.

Se, että pistät välit poikki ihmisiin, jotka satuttavat sinua, on askel kohti parantumista. Se on sitä itsensä arvostamista ja rajan vetoa.

Olet luultavasti läheisriippuvainen, jonka takia hylätyksi tuleminen tai yksinäisyys tuntuu niin pelottavalta. Tuollaiset ihmissuhteet kuitenkin varmasti vain huonontavat oloasi.

Rupea tekemään omia juttuja, ehkä huomaat pikkuhiljaa, että pärjäät seistä omilla jaloillasi. Et tarvitse noita ihmisiä mihinkään. Etsi muita ihmiskontakteja, ei sinun tarvitse yksin jäädä.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Haluatko siis jatkossakin olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat sinulle traumoja? Minusta tämä kuulostaa vähän joltain riippuvuussuhteelta. Eikö olisi parempi hankkiutua uusiin ympyröihin? Silloin pääsisit myös käsittelemään asioita eteenpäin helpommin.

-sama

En halua olla niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Minulle on kuitenkin todella vaikea löytää uusiakaan ihmisiä eläämäni, erityisesti nyt kun en osaa luottaa enää oikein kehenkään.

Se, että pistät välit poikki ihmisiin, jotka satuttavat sinua, on askel kohti parantumista. Se on sitä itsensä arvostamista ja rajan vetoa.

Olet luultavasti läheisriippuvainen, jonka takia hylätyksi tuleminen tai yksinäisyys tuntuu niin pelottavalta. Tuollaiset ihmissuhteet kuitenkin varmasti vain huonontavat oloasi.

Rupea tekemään omia juttuja, ehkä huomaat pikkuhiljaa, että pärjäät seistä omilla jaloillasi. Et tarvitse noita ihmisiä mihinkään. Etsi muita ihmiskontakteja, ei sinun tarvitse yksin jäädä.

-sama

Lisään vielä tähän, että ei sinun tarvitsekaan keneenkään tuntemattomaan luottaa. Tutustumisen myötä huomaa voiko johonkin henkilöön luottaa.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Haluatko siis jatkossakin olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat sinulle traumoja? Minusta tämä kuulostaa vähän joltain riippuvuussuhteelta. Eikö olisi parempi hankkiutua uusiin ympyröihin? Silloin pääsisit myös käsittelemään asioita eteenpäin helpommin.

-sama

En halua olla niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Minulle on kuitenkin todella vaikea löytää uusiakaan ihmisiä eläämäni, erityisesti nyt kun en osaa luottaa enää oikein kehenkään.

Se, että pistät välit poikki ihmisiin, jotka satuttavat sinua, on askel kohti parantumista. Se on sitä itsensä arvostamista ja rajan vetoa.

Olet luultavasti läheisriippuvainen, jonka takia hylätyksi tuleminen tai yksinäisyys tuntuu niin pelottavalta. Tuollaiset ihmissuhteet kuitenkin varmasti vain huonontavat oloasi.

Rupea tekemään omia juttuja, ehkä huomaat pikkuhiljaa, että pärjäät seistä omilla jaloillasi. Et tarvitse noita ihmisiä mihinkään. Etsi muita ihmiskontakteja, ei sinun tarvitse yksin jäädä.

-sama

Lisään vielä tähän, että ei sinun tarvitsekaan keneenkään tuntemattomaan luottaa. Tutustumisen myötä huomaa voiko johonkin henkilöön luottaa.

-sama

Kiitos vinkeistä, hyvältä kuulostaa ja antaa toivoa paremmasta. Painaa kuitenkin se miten pitkä tie tämä tuleekaan olemaan, kun vuodessa ei ole juuri edistymistä tapahtunut. Mutta ehkä päivä kerrallaan saa itseään kokoon taas. Voi olla että olen läheisriippuvainen, en osaa sanoa.