Lue keskustelun säännöt.
Mitä vastata mummolle, joka itkee sairaalassa, että täällä on kamalaa :(
23.03.2022 |
Mummo ollut pari viikkoa sairaalassa, loukannut itsensä niin, että joutuu opettelemaan uudelleen kävelemään. Hän kokee kauheana tilanteena tämän, että ei pysty edes vessassa käymään tai itseään pesemään omatoimisesti. Eikä hoitajat ehdi auttaa vessaan kuin ehkä 1-2x päivässä, suihkuun ei ole ehditty auttaa viikkoon jne
Nyt mummo pelkää, että ei kuntoudu, kun hänen kävelyharjoittelu sitoo kaksi hoitajaa eikä sitä tietenkään ehditä tehdä monta kertaa päivässä. Hän pelkää joutuvansa loppuiäkseen laitokseen. Selitti minulle itkien puhelimessa, että ymmärtää nyt, miksi hänen vanhainkotiin joutunut ystävä lopetti syömisen ja sanoi, ettei halua elää enää.
Miten valaa toivoa tässä tilanteessa?
Kommentit (34)
Kyllä siellä on fysioterapeutit. Nykyään ei pidetä ketään osastolla, jos ei ole pakko. Äkkiä ylös ja kävelemään ja ovesta ulos. Taitaa mummo olka haluton. Soita osaston fysioterapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohoitoa ei ole kuin psykiatrian puolella. Mummo on vapaa lähtemään sairaalasta koska vain.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä on fysioterapeutit. Nykyään ei pidetä ketään osastolla, jos ei ole pakko. Äkkiä ylös ja kävelemään ja ovesta ulos. Taitaa mummo olka haluton. Soita osaston fysioterapeutille.
Ei ole haluton. Hän pyysi itse fysioterapeuttia ja sai vastauksen, että ei heillä ole mitään kuntoutusta tällä osastolla, täällä vaan maataan. Mun isä soitti sitten lääkärille, niin jo tuli seuraavana päivänä fysioterapeutti paikalle. Mummo haluis kävellä enemmän, mutta kerralla ei vielä paljoa pysty ja onhan se selvä, ettei niillä ole joka hetki henkilökuntaa häntä taluttamaan 5min kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohoitoa ei ole kuin psykiatrian puolella. Mummo on vapaa lähtemään sairaalasta koska vain.
Eihän hänellä realistisesti ole tuota vaihtoehtoa, koska saa suonen sisäistä antibioottia, nesteytystä jne ja tilaa tarkkaillaan vielä, tarviiko uuden leikkauksen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä on fysioterapeutit. Nykyään ei pidetä ketään osastolla, jos ei ole pakko. Äkkiä ylös ja kävelemään ja ovesta ulos. Taitaa mummo olka haluton. Soita osaston fysioterapeutille.
Olet osittain oikeassa. Valitettavasti erikoissairaanhoidossa, jossa mummo ilmeisesti nyt on, kuntouttamista kotikuntoiseksi ei pidetä yhtä tärkeänä asiana kuin varsinaisen sairaalaan joutumisen syytä. Sen vuoksi osastolla ei ehditä kuntouttamaan, koska se ei ole kyseisen osaston tehtävä. Sairaalassa ei tosiaan pidetä sen kauempaa kuin on pakko ja se, ettei ihminen pysty kävelemään, ei tarkoita, etteikö voitaisi siirtää sairaalasta johonkin muuhun laitokseen. Mä makasin aikoinaan 3 viikkoa Meilahdessa verisuonikirurgisella osastolla ja jumppari kävi kaksi kertaa viikossa ja molemmilla kerroilla oli 15 minuuttia. Sairaanhoitajilla osastolla ei ollut aikaa kävelyttää mua ympäri osastoa. Vain auttaa vessaan sen jälkeen, kun virtsakatetri poistettiin. Kotiin pääsin kolmen viikon jälkeen, koska pystyin menemään ilman apua vessaan enkä asunut yksin.
Mun iäkkäät vanhempani ovat olleet kumpikin erikoissairaanhoidossa HUS:issa ja heidänkään kohdalla ei osastolla kuntoutettu. Sen vuoksi ehdotettiinkin, että kun akuutti sairaus oli hoidettu, olisivat siirtyneet perusterveydenhuollon laitokseen "kuntoutumaan". Tiedän, mitä se "kuntouttaminen" on ainakin Katriinan sairaalassa Vantaalla ja tosiasia on, ettei kumpikaan vanhemmistani olisi päässyt sieltäkään enää kotiin. Aloittajan huoli on ihan aiheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä on fysioterapeutit. Nykyään ei pidetä ketään osastolla, jos ei ole pakko. Äkkiä ylös ja kävelemään ja ovesta ulos. Taitaa mummo olka haluton. Soita osaston fysioterapeutille.
Olet osittain oikeassa. Valitettavasti erikoissairaanhoidossa, jossa mummo ilmeisesti nyt on, kuntouttamista kotikuntoiseksi ei pidetä yhtä tärkeänä asiana kuin varsinaisen sairaalaan joutumisen syytä. Sen vuoksi osastolla ei ehditä kuntouttamaan, koska se ei ole kyseisen osaston tehtävä. Sairaalassa ei tosiaan pidetä sen kauempaa kuin on pakko ja se, ettei ihminen pysty kävelemään, ei tarkoita, etteikö voitaisi siirtää sairaalasta johonkin muuhun laitokseen. Mä makasin aikoinaan 3 viikkoa Meilahdessa verisuonikirurgisella osastolla ja jumppari kävi kaksi kertaa viikossa ja molemmilla kerroilla oli 15 minuuttia. Sairaanhoitajilla osastolla ei ollut aikaa kävelyttää mua ympäri osastoa. Vain auttaa vessaan sen jälkeen, kun virtsakatetri poistettiin. Kotiin pääsin kolmen viikon jälkeen, koska pystyin menemään ilman apua vessaan enkä asunut yksin.
Mun iäkkäät vanhempani ovat olleet kumpikin erikoissairaanhoidossa HUS:issa ja heidänkään kohdalla ei osastolla kuntoutettu. Sen vuoksi ehdotettiinkin, että kun akuutti sairaus oli hoidettu, olisivat siirtyneet perusterveydenhuollon laitokseen "kuntoutumaan". Tiedän, mitä se "kuntouttaminen" on ainakin Katriinan sairaalassa Vantaalla ja tosiasia on, ettei kumpikaan vanhemmistani olisi päässyt sieltäkään enää kotiin. Aloittajan huoli on ihan aiheellinen.
Kiitos, kun jaoit kokemuksiasi.
Mummo n iäkäs, mutta elänyt ihan tavallista itsenäisen aikuisen elämää tähän asti. On kauhea katsoa, miten yksi sairaalaan johtanut onnettomuus on vienyt hänet täysin autettavaa kuntoon.
Pelkään myös tuota, että kohta ilmoitetaan, että akuuttia hätää ei tilanteessa ole ja hänet siirretään johonkin vanhainkotiin. Jossa taas vaan makuutetaan vuoteessa ja vaihetaan vaippa, kun ehditään.
Mitä tässä voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene katsomaan häntä sinne.
Koronatilanteen vuoksi vierailut rajattu lähiomaisiin eli omat lapset ja puoliso ja kerran päivässä 15 min
No et voi tehdä oikeastaan mitään. Voit vain kysyä missä paikassa kuntoutetaan ihmisiä jos sellaista yksikköä edes on olemassa ja toivoa, että mummosi pääsee sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et voi tehdä oikeastaan mitään. Voit vain kysyä missä paikassa kuntoutetaan ihmisiä jos sellaista yksikköä edes on olemassa ja toivoa, että mummosi pääsee sinne.
Joo, tässä on soitettu kaikenlaista kuntoutuskeskusta läpi. Niiden sellaiset hoitopaikat, joissa voisi asua paikan päällä (koska ei pärjäisi kotona) esim 2 viikon kuntoutusjakso ajan, on varattu kuntien ostopaikoiksi. Tarvii lääkärin lähetteen ja Kelan tm arvion. Edes itse maksamalla ei siis näihin Suomessa pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohoitoa ei ole kuin psykiatrian puolella. Mummo on vapaa lähtemään sairaalasta koska vain.
Eihän hänellä realistisesti ole tuota vaihtoehtoa, koska saa suonen sisäistä antibioottia, nesteytystä jne ja tilaa tarkkaillaan vielä, tarviiko uuden leikkauksen.
No tämä taas kuulostaa siltä, etttei kuntoutuksen aika ole vielä. Mummosi on todennäköisesti sellaisella osal´stolla, jolla ei kuntouteta, vaan hoidetaan akuuttia ongelmaa. Jahka tilanne vakiintuu, hänet siirretään sellaiselle osastolle, jolla ne fyssarit käyvät säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä on fysioterapeutit. Nykyään ei pidetä ketään osastolla, jos ei ole pakko. Äkkiä ylös ja kävelemään ja ovesta ulos. Taitaa mummo olka haluton. Soita osaston fysioterapeutille.
Olet osittain oikeassa. Valitettavasti erikoissairaanhoidossa, jossa mummo ilmeisesti nyt on, kuntouttamista kotikuntoiseksi ei pidetä yhtä tärkeänä asiana kuin varsinaisen sairaalaan joutumisen syytä. Sen vuoksi osastolla ei ehditä kuntouttamaan, koska se ei ole kyseisen osaston tehtävä. Sairaalassa ei tosiaan pidetä sen kauempaa kuin on pakko ja se, ettei ihminen pysty kävelemään, ei tarkoita, etteikö voitaisi siirtää sairaalasta johonkin muuhun laitokseen. Mä makasin aikoinaan 3 viikkoa Meilahdessa verisuonikirurgisella osastolla ja jumppari kävi kaksi kertaa viikossa ja molemmilla kerroilla oli 15 minuuttia. Sairaanhoitajilla osastolla ei ollut aikaa kävelyttää mua ympäri osastoa. Vain auttaa vessaan sen jälkeen, kun virtsakatetri poistettiin. Kotiin pääsin kolmen viikon jälkeen, koska pystyin menemään ilman apua vessaan enkä asunut yksin.
Mun iäkkäät vanhempani ovat olleet kumpikin erikoissairaanhoidossa HUS:issa ja heidänkään kohdalla ei osastolla kuntoutettu. Sen vuoksi ehdotettiinkin, että kun akuutti sairaus oli hoidettu, olisivat siirtyneet perusterveydenhuollon laitokseen "kuntoutumaan". Tiedän, mitä se "kuntouttaminen" on ainakin Katriinan sairaalassa Vantaalla ja tosiasia on, ettei kumpikaan vanhemmistani olisi päässyt sieltäkään enää kotiin. Aloittajan huoli on ihan aiheellinen.
Kiitos, kun jaoit kokemuksiasi.
Mummo n iäkäs, mutta elänyt ihan tavallista itsenäisen aikuisen elämää tähän asti. On kauhea katsoa, miten yksi sairaalaan johtanut onnettomuus on vienyt hänet täysin autettavaa kuntoon.
Pelkään myös tuota, että kohta ilmoitetaan, että akuuttia hätää ei tilanteessa ole ja hänet siirretään johonkin vanhainkotiin. Jossa taas vaan makuutetaan vuoteessa ja vaihetaan vaippa, kun ehditään.
Mitä tässä voi tehdä?
On valitettavan yleistä, että kun omatoiminen kotona asuva vanhus kaatuu tms ja joutuu sairaalaan, ei sen jälkeen enää koskaan pääse kotiin. Asia, jota itsekin pelkään nyt ikääntyessäni (olen jo 60v) kaikista eniten.
En osaa sanoa, miten tällä hetkellä sairaaloissa pääsee vierailemaan. Tarkoitan mahdollisia koronaan liittyviä rajoituksia. Tuossa ei nyt voi tehdä oikein muuta kuin omaisten käydä sairaalassa niin usein kuin mahdollista ja kuntouttaa mummoa. Omat vanhempani onneksi joutuivat sairaalaan ennen pandemiaa eli vuosina 2018 ja 2019, joten sairaalassa sai vierastunneilla käydä. Ja meitä omaisia on sen verran monta (lapset ja lastenlapset), että joka päivä siellä käytiin. Vierastunnit menikin siihen, että kävelytettiin vanhusta. En osaa myöskään sanoa, onnistuisiko yksityisen fyssarin palkkaaminen käymään osastolla. Vähän luulen, että ei, koska hänet katsottaisiin vierailijaksi kuten omaisetkin ja voisi käydä ainoastaan vierastunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et voi tehdä oikeastaan mitään. Voit vain kysyä missä paikassa kuntoutetaan ihmisiä jos sellaista yksikköä edes on olemassa ja toivoa, että mummosi pääsee sinne.
Joo, tässä on soitettu kaikenlaista kuntoutuskeskusta läpi. Niiden sellaiset hoitopaikat, joissa voisi asua paikan päällä (koska ei pärjäisi kotona) esim 2 viikon kuntoutusjakso ajan, on varattu kuntien ostopaikoiksi. Tarvii lääkärin lähetteen ja Kelan tm arvion. Edes itse maksamalla ei siis näihin Suomessa pääse.
Ja tässä vielä sellanen tilanne, että vaikka mummo nyt HUSin sairaalassa hoidossa, niin jatkohoito sit pienen kaupungin pienen sairaalan vuodeosasto. Eli tämä kaupunki ei ole tehnyt sopimuksia kuntoutusta tarjoavien paikkojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koita motivoida mummoasi jotenkin. meillä auttoi se, että sanottiin mummolle, että sinä aikana, kun hoitajat ei käy, voit itse sängyssä makuulla nostella jalkoja ylös ja alas, pyöritellä nilkkoja ja nostella käsiä: ne kaikki pitävät lihaksia kunnossa ja nopeuttavat toipumista. sitten vietiin mummolle kertakäyttöisiä pesupyyhkeitä, joskus autettiin pesussa, aika usein hän teki ne itse. Sovittiin kyllä että ei kerrota hoitajalle noista, koska sitten sanovat, että ei tarvitse mennä pesulle, kun niin hienoasti olet itse pessyt. mummolle kuitenkin suihku oli mieluisampi kuin pesupyyhkeillä pesu, vaikka saman asian ne ajaa, hän silti koki noin.
Huhhuh mua pelottaa vanheneminen. Pakko pitää huolta kunnosta ja terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mua pelottaa vanheneminen. Pakko pitää huolta kunnosta ja terveydestä.
Sepä se, kun ruokaan ei auta. Mummo oli tähän asti hyväkuntoinen. Vähän kohonnut verenpaine oli ainoa vaiva, selin kunnossa lääkityksellä. Teki päivittäin pitkiä kävelylenkkejä, kävi uimassa jne. Normaalipainoinen. Järki kuin partaveitsi. Ihan elänyt tavallista elämää kuin kuka tahansa aikuinen ihminen.
Yksi onnettomuus ja nyt tilanne on ihan päinvastainen. Leikkauksen jälkeen edes kädet ei ensin toimineet, ei pystynyt puhumaan moneen päivään, keuhkokuume, delirium-tila. Nyt vuodelevon seurauksena lihakset surkastuneet.
Mikä on mummon vaihtoehto? Pilata jälkikasvun elämä sitomalla omaishoitajaksi 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on mummon vaihtoehto? Pilata jälkikasvun elämä sitomalla omaishoitajaksi 24/7?
Varmaan myydä mökki ja asunto, muuttaa vuokralle ja käyttää säästöt kotisairaanhoitoon.
Kamala tilanne ja samaa pelkään oman mummon (ja itsenikin) kohdalle. Mun mummo on pari kertaa viimeisen viiden vuoden sisällä joutunut sairaalahoitoon ja kamalaa on ollut. On myös huolehtinut omasta kunnostaan ja terveydestään,on aktiivinen jne. Mutta se ei vaan aina auta, sairaus, onnettomuus tai sairauskohtaus voi silti tulla. Hoito julkisella puolella on surkeaa kautta linjan. Kotiutetaan esim tosi huonossa kunnossa, ei tarjota apua eikä kuntoutusta. Omille vanhuuspäiville pitää jo miettiä tapaa päiviensä päättämiseen, sillä huonompaan suuntaanhan tämä tulee menemään. Valitettavasti.
Tsemppiä sulle ap, ei auta kun yrittää tsempata mummoa. Laitoksessa on kamalaa.
Tuntuu todella pahalta. En tiedä, onko mummon oikeasti mahdollista kuntoutua vielä niin, että pärjäisi kotona. Tällä hetkellä häntä ei saa auttaa ylös kuin koulutettu hoitohenkilöstö, itse ei pysty mitenkään auttamaan.