Lue keskustelun säännöt.
Elän oman elämäni vaikeinta aikaa ja mies mököttää, kun ei saa seksiä
08.02.2010 |
Auttakaa, kun mieleni on musta. Kärsin mitä ilmeisemmin masennuksesta (vuosi sitten äkillinen traumaattinen kriisi, nyt alkakuloinen mieliala ja heräilen öisin). En jaksa pitää yhteyttä kehenkään, haluan olla vain yksin tai lasteni seurassa. En jaksa olla miehenikään kanssa, joka ei selvästikään kuuntele, että minulla on paha olla. Nyt mies sitten suuttui ja mököttää, kun ei ole saanut seksiä. Ja minä kaipaisin tukea, hellyyttä ja ymmärrästä. Ja vakuutuksen siitä, että joku minua rakastaa.
Kommentit (27)
Minulla myös unettomuutta ja väsymys taas vähentää seksihaluja entisestään ja aiheuttaa alakuloisempaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän samanlainen tilanne vuosi sitten. Meillä onneksi mies uskoi, kun sanoin, ettei mun voimani oikeasti enää riitä hänen miellyttämiseen. Miehen tuki auttoi pääsemään siitä kuilusta ylös, mutta mies myöntää itsekin, että todella ymmärsi minua vasta sitten, kun olin taas normaali itseni. Nykyään on niin onnellinen, kun näkee taas vaimonsa nauravan ja vitsailevan.
Se matka alaspäin kävi kai niin salakavalasti, ettei mieskään huomannut kunnolla muutosta. :/
Täysi tuki sulle AP ja toivottavasti mies tajuaa ettei vaatimalla ja tiuskimalla ainakaan paranna asioita.
Ne on oikeesti joskus niin pikkulapsen tasolla.
että mielenterveyspotilaan kanssa on vaikea elää. Myös omaiset ovat uupuneita ja välillä hätää kärsimässä. Aina ei ole mahdollista edes palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi ennen puolison sairastumista. Myös sinun on ymmärrettävä miestäsi, ja sitä mitä hän myös mahdollisesti joutuu käymään läpi. Mies tarvitsee myös tukea asian läpikäymiseen sekä jotain toivoa siitä, että paremmat ajat koittavat ehkä kuitenkin joskus vielä. Mielenterveyspotilaalla on vaikeaa, mutta niin on omaisellakin. Olin omainen lähes vuosikymmenen ja sen jälkeen omat voimani vain loppuivat.
Minä kans elän todella vaikeaa aikaa. Mieheni on minun lähin tukeni, tulee aina purettua tuntoja. En haluaisi, että niin olisi kun se on äärettömän rankkaa puolisolle jos vaimo on masentunut.
Odotan että terapiani jatkuu taas, voi sitä onnen tunnetta kun se alkaa taas. On oikea paikka ja oikea henkilö kuuntelemassa. sitten jaksan kotona taas olla huoleton oma itseni, rakastaja ja vaimo.
Tsemppiä teille kanssasisaret. Masentuneisuus on niin rankkaa et ei voi kuvailla.
Käykää jos vaan mahdollista omissa harrastuksissa. Tiedän et voimia ei varmaan löydy, mutta se on ihana ku lähtee ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisitte 100% paremmalla tuulella, been there done that.
että mielenterveyspotilaan kanssa on vaikea elää. Myös omaiset ovat uupuneita ja välillä hätää kärsimässä. Aina ei ole mahdollista edes palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi ennen puolison sairastumista. Myös sinun on ymmärrettävä miestäsi, ja sitä mitä hän myös mahdollisesti joutuu käymään läpi. Mies tarvitsee myös tukea asian läpikäymiseen sekä jotain toivoa siitä, että paremmat ajat koittavat ehkä kuitenkin joskus vielä. Mielenterveyspotilaalla on vaikeaa, mutta niin on omaisellakin. Olin omainen lähes vuosikymmenen ja sen jälkeen omat voimani vain loppuivat.
Täytyy tähän sanoa, että minun mieheni tiesi kyllä mihin ryhtyy. Olin masentunut jo kun tavattiin ja seksi oli minulle jo silloin vaikea asia tuon tapahtuneen takia. Mies kuitenkin halusi olla yhdessä kanssani. Mies on itse myös ollut masentunut, joten tietää mitä se on.
Tiedän että miehellenikin tämä on varmasti raskasta, mutta minä olen kuitenkin ollut välissä monta vuotta tässä välissä myös terve. Nyt kun vaikeaa asiaa on käsitelty ja tarvitsisin mieheni tukea enemmän kuin vuosiin, hän sitten kiukuttelee seksin vähyydestä.
Itse olen tuntenut masennuksestani niin paljon syyllisyyttä että en ole edes läheisilleni uskaltanut avautua siitä kuinka todella voin. Useampi vuosi sitten yritin itsemurhaa, vasta tämän jälkeen asioiden todellinen laita selvisi monelle ihmiselle.
Minä käyn terapiassa ja kotona yritän olla "normaali" jo pelkästään lapsen takia. En siis rasita miestäni masennuksella päivittäin, mutta minulla on nyt pinnalla mielessä tapahtunut raiskaus ja kaikki inhottavat muistot siitä. Mieheltä odotan vain että hän antaisi aikaa, eikä painostaisi seksiin ja vielä monta kertaa päivässä.
Kun minä raiskaustarinani kerroin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan ääneen, siitä on vasta 2 kuukautta. Edes painajaiset ei ole vielä loppuneet.
Varmasti masentuneen on vaikea nähdä ympärillä olevien pahoinvointi. Itsekkin tunnustan syylityneeni tähän. Mielestäni mieheltä kuitenkin on väärin painostaa seksiin, mikä aiheuttaa entistä enemmän olon että ei halua. Olen ehdottanut miehelleni vieraissa käymistä, mutta hän ei halua. Minä haluaisin vain että saan rauhassa parantua, haudata traumani ja jatkaa elämää. Näin painostavassa ilmapiirissä se ei onnistu.
Toivottavasti ap teillä asiat selviää! Minä luulen että meillä edessä on ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mielenterveyspotilaan kanssa on vaikea elää. Myös omaiset ovat uupuneita ja välillä hätää kärsimässä. Aina ei ole mahdollista edes palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi ennen puolison sairastumista. Myös sinun on ymmärrettävä miestäsi, ja sitä mitä hän myös mahdollisesti joutuu käymään läpi. Mies tarvitsee myös tukea asian läpikäymiseen sekä jotain toivoa siitä, että paremmat ajat koittavat ehkä kuitenkin joskus vielä. Mielenterveyspotilaalla on vaikeaa, mutta niin on omaisellakin. Olin omainen lähes vuosikymmenen ja sen jälkeen omat voimani vain loppuivat.
Täytyy tähän sanoa, että minun mieheni tiesi kyllä mihin ryhtyy. Olin masentunut jo kun tavattiin ja seksi oli minulle jo silloin vaikea asia tuon tapahtuneen takia. Mies kuitenkin halusi olla yhdessä kanssani. Mies on itse myös ollut masentunut, joten tietää mitä se on.
Tiedän että miehellenikin tämä on varmasti raskasta, mutta minä olen kuitenkin ollut välissä monta vuotta tässä välissä myös terve. Nyt kun vaikeaa asiaa on käsitelty ja tarvitsisin mieheni tukea enemmän kuin vuosiin, hän sitten kiukuttelee seksin vähyydestä.
Itse olen tuntenut masennuksestani niin paljon syyllisyyttä että en ole edes läheisilleni uskaltanut avautua siitä kuinka todella voin. Useampi vuosi sitten yritin itsemurhaa, vasta tämän jälkeen asioiden todellinen laita selvisi monelle ihmiselle.
Minä käyn terapiassa ja kotona yritän olla "normaali" jo pelkästään lapsen takia. En siis rasita miestäni masennuksella päivittäin, mutta minulla on nyt pinnalla mielessä tapahtunut raiskaus ja kaikki inhottavat muistot siitä. Mieheltä odotan vain että hän antaisi aikaa, eikä painostaisi seksiin ja vielä monta kertaa päivässä.
Kun minä raiskaustarinani kerroin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan ääneen, siitä on vasta 2 kuukautta. Edes painajaiset ei ole vielä loppuneet.
Varmasti masentuneen on vaikea nähdä ympärillä olevien pahoinvointi. Itsekkin tunnustan syylityneeni tähän. Mielestäni mieheltä kuitenkin on väärin painostaa seksiin, mikä aiheuttaa entistä enemmän olon että ei halua. Olen ehdottanut miehelleni vieraissa käymistä, mutta hän ei halua. Minä haluaisin vain että saan rauhassa parantua, haudata traumani ja jatkaa elämää. Näin painostavassa ilmapiirissä se ei onnistu.
Toivottavasti ap teillä asiat selviää! Minä luulen että meillä edessä on ero.
Tuollasessa tilanteessa pitäis mieheltä löytyvän hieman kunnioitusta ja hienotunteisuutta!! Hirveä taakka tuo raiskaus. Huh huh.
8
eikä tilannetta auttanut yhtään se että mieheni työntyi väkisin peppuuni lukuisia kertoja syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... kinuta RAISKATULTA naiselta seksiä!! : OOOOO
Itse tuskin jatkaisin suhdetta moisen kusipään kanssa. Ehkä sinunkin kannattaa nyt ajatella vain ja ainoastaan omaa toipumistasi ja yrittää jaksaa hoitaa lapsesi hyvin. Jos miehestä on enemmän vaivaa kuin hyötyä, eikun pihalle vaan. Sori, mutta olen tosi vihainen puolestasi ja toivon, ettet kuuntele miehen paskanjauhantaa päivääkään.
Oletan, että tuo mies on nyt ex?
eikä tilannetta auttanut yhtään se että mieheni työntyi väkisin peppuuni lukuisia kertoja syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette te tiedä miltä tuntuu elää selibaatissa. Voimat katoaa käsistä tulee narut ja itsetunto laskee jos ei pääse reijälle.
Miehenä minun on vaikea kuvailla sanoin millaista kipua seksittömyys aiheuttaa alapäässä. Palleja kivistää yms.. Sen lisäksi lukemattomat psyykkiset oireet joita ei kykene hallitsemaan vaikkapa ne raivokohtaukset. Miehen on pakko saada se on elämän laki.
Miksi te ette vain voi antaa? Miksi miehiä aina syyllistetään?
T: mies
ette te tiedä miltä tuntuu elää selibaatissa. Voimat katoaa käsistä tulee narut ja itsetunto laskee jos ei pääse reijälle.
Miehenä minun on vaikea kuvailla sanoin millaista kipua seksittömyys aiheuttaa alapäässä. Palleja kivistää yms.. Sen lisäksi lukemattomat psyykkiset oireet joita ei kykene hallitsemaan vaikkapa ne raivokohtaukset. Miehen on pakko saada se on elämän laki.
Miksi te ette vain voi antaa? Miksi miehiä aina syyllistetään?
T: mies
Miks mun mies sitten jaksoi pitkän seksittömän kauden mun takia? Eikä edes syyllistänyt/painostanut mua sinä aikana? Ehkä toiset miehet sitten vaan ajattelevat tosiaankin sillä alapäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette te tiedä miltä tuntuu elää selibaatissa. Voimat katoaa käsistä tulee narut ja itsetunto laskee jos ei pääse reijälle.
Miehenä minun on vaikea kuvailla sanoin millaista kipua seksittömyys aiheuttaa alapäässä. Palleja kivistää yms.. Sen lisäksi lukemattomat psyykkiset oireet joita ei kykene hallitsemaan vaikkapa ne raivokohtaukset. Miehen on pakko saada se on elämän laki.
T; mies
Miksi te ette vain voi antaa? Miksi miehiä aina syyllistetään?
T: mies
Miks mun mies sitten jaksoi pitkän seksittömän kauden mun takia? Eikä edes syyllistänyt/painostanut mua sinä aikana? Ehkä toiset miehet sitten vaan ajattelevat tosiaankin sillä alapäällä.
ette te tiedä miltä tuntuu elää selibaatissa. Voimat katoaa käsistä tulee narut ja itsetunto laskee jos ei pääse reijälle. Miehenä minun on vaikea kuvailla sanoin millaista kipua seksittömyys aiheuttaa alapäässä. Palleja kivistää yms.. Sen lisäksi lukemattomat psyykkiset oireet joita ei kykene hallitsemaan vaikkapa ne raivokohtaukset. Miehen on pakko saada se on elämän laki. Miksi te ette vain voi antaa? Miksi miehiä aina syyllistetään? T: mies
Miks mun mies sitten jaksoi pitkän seksittömän kauden mun takia? Eikä edes syyllistänyt/painostanut mua sinä aikana? Ehkä toiset miehet sitten vaan ajattelevat tosiaankin sillä alapäällä.
... toisella on vaikea elämänvaihe. Ei siinä sen kummempaa. Ei kannata alkaa naisen kanssa suhteeseen, ennen kuin on kasvanut aikuiseksi myös henkisellä tasolla.
Ja jos jonkun mielestä on ok kerjätä raiskatulta ja syvästi traumatisoituneelta naiselta seksiä... On aika mennä itse jonnekin terapiaan vähän miettimään asioita.
Tukimustuloksia seksittömyydestä kärsineistä miehistä:
-ryhti painunut kasaan, iho kalpea, luonteeltaan säikky, heikko lihaksisto, kärsii useimmiten alkoholismista..
Seksittömyys myös aiheuttaa kiputiloja kiveksien seuduilla. Psyykkiset vammat ovat suurimpia ja niistä ensimäinen on itsetunnon roima lasku.
Tietenkin voi syyllistää miestä runkkaamaan. Tämä kehoitus on miestä alentava ja itsetuntoa murskaava.
Kyllä sitä voisi edes suihin ottaa ja teeskennellä nauttivansa lämpimästä siemennesteestä. Sen voi tehdä rakkaimmalleen. Ei ole iso uhraus.
T: mies
Kyllä mää johonkin pisteeseen ymmärrän miehiä että ne tarvii seksiä, mutta tuo raiskaus-tapaus....jos sen käsitteleminen on juuri syvimmillään niin ei silloin kykene seksiä harrastamaan. Siihen verrattuna miesten tuska ei ole mitään.
miehen kanssa tästä puhuttu (ja myös riidelty) ja mies myöntää että hänen on vaikea ymmärtää mitä minä olen kokenut ja mitä koen juuri nyt. Pian keskustelujen jälkeen mies kuitenkin taas unohtaa tämän.
Ymmärrän toisaalta miestäni, hän ajattelee etten halua juuri häntä ja se vaikuttaa hänen itsetuntoon. Tällä hetkellä seksi (eikä vain yhdyntä) tuo minulle vain ikäviä muistoja.
Toivoisin ymmärrystä häneltäkin, ehkä minun olisi silloin helpompi muistaa että mieheni ei ole minulle traumaani aiheuttanut.
Vieraissa käymistä ehdotin miehelle koska ajattelin että silloin hänen ei tarvitsisi kärsiä seksittömässä suhteessa, eikä minun tarvitsisi kärsiä painostuksesta. Painostus tuntuu pahalta ja saa minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi koska tunnen että en kykene olemaan hyvä vaimo miehelleni.
Asia on vaikea, itse olen vihainen ja surullinen miehen käytöksestä mutta toisaalta mieheni on yhä se johon rakastuin ja joka on aikaisemmin ollut monet kerrat tukenani. Ehkä hänelläkin on nyt vaikeaa, minkä vuoksi hän ei kykene tukemaan ja ymmärtämään minua.
Ero olisi luultavasti helpoin ratkaisu ja jos asiaan ei tule muutosta, en näe muuta vaihtoehtoa kuin eron.
Miehen painostusta en hyväksy, en haluasi kenellekkään naiselle samanlaista kohtelua. Jotenkin sitä kuitenkin vaan haluaa yhä yrittää. Voi olla että olen vain tyhmä kun tätä siedän...
että mielenterveyspotilaan kanssa on vaikea elää. Myös omaiset ovat uupuneita ja välillä hätää kärsimässä. Aina ei ole mahdollista edes palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi ennen puolison sairastumista. Myös sinun on ymmärrettävä miestäsi, ja sitä mitä hän myös mahdollisesti joutuu käymään läpi. Mies tarvitsee myös tukea asian läpikäymiseen sekä jotain toivoa siitä, että paremmat ajat koittavat ehkä kuitenkin joskus vielä. Mielenterveyspotilaalla on vaikeaa, mutta niin on omaisellakin. Olin omainen lähes vuosikymmenen ja sen jälkeen omat voimani vain loppuivat.
Täytyy tähän sanoa, että minun mieheni tiesi kyllä mihin ryhtyy. Olin masentunut jo kun tavattiin ja seksi oli minulle jo silloin vaikea asia tuon tapahtuneen takia. Mies kuitenkin halusi olla yhdessä kanssani. Mies on itse myös ollut masentunut, joten tietää mitä se on.
Tiedän että miehellenikin tämä on varmasti raskasta, mutta minä olen kuitenkin ollut välissä monta vuotta tässä välissä myös terve. Nyt kun vaikeaa asiaa on käsitelty ja tarvitsisin mieheni tukea enemmän kuin vuosiin, hän sitten kiukuttelee seksin vähyydestä.
Itse olen tuntenut masennuksestani niin paljon syyllisyyttä että en ole edes läheisilleni uskaltanut avautua siitä kuinka todella voin. Useampi vuosi sitten yritin itsemurhaa, vasta tämän jälkeen asioiden todellinen laita selvisi monelle ihmiselle.
Minä käyn terapiassa ja kotona yritän olla "normaali" jo pelkästään lapsen takia. En siis rasita miestäni masennuksella päivittäin, mutta minulla on nyt pinnalla mielessä tapahtunut raiskaus ja kaikki inhottavat muistot siitä. Mieheltä odotan vain että hän antaisi aikaa, eikä painostaisi seksiin ja vielä monta kertaa päivässä.
Kun minä raiskaustarinani kerroin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan ääneen, siitä on vasta 2 kuukautta. Edes painajaiset ei ole vielä loppuneet.
Varmasti masentuneen on vaikea nähdä ympärillä olevien pahoinvointi. Itsekkin tunnustan syylityneeni tähän. Mielestäni mieheltä kuitenkin on väärin painostaa seksiin, mikä aiheuttaa entistä enemmän olon että ei halua. Olen ehdottanut miehelleni vieraissa käymistä, mutta hän ei halua. Minä haluaisin vain että saan rauhassa parantua, haudata traumani ja jatkaa elämää. Näin painostavassa ilmapiirissä se ei onnistu.
Toivottavasti ap teillä asiat selviää! Minä luulen että meillä edessä on ero.Tuollasessa tilanteessa pitäis mieheltä löytyvän hieman kunnioitusta ja hienotunteisuutta!! Hirveä taakka tuo raiskaus. Huh huh.
8
Tukimustuloksia seksittömyydestä kärsineistä miehistä:
-ryhti painunut kasaan, iho kalpea, luonteeltaan säikky, heikko lihaksisto, kärsii useimmiten alkoholismista..
Seksittömyys myös aiheuttaa kiputiloja kiveksien seuduilla. Psyykkiset vammat ovat suurimpia ja niistä ensimäinen on itsetunnon roima lasku.
Tietenkin voi syyllistää miestä runkkaamaan. Tämä kehoitus on miestä alentava ja itsetuntoa murskaava.
Kyllä sitä voisi edes suihin ottaa ja teeskennellä nauttivansa lämpimästä siemennesteestä. Sen voi tehdä rakkaimmalleen. Ei ole iso uhraus.
T: mies
Ei sekään minusta ole mikään kohtuuton uhraus, että tukee elämänkumppaniaan vaikeana aikana. Kyllä aikuinen mies voi pahimpia päästellä runkkaamalla, jos kumppani ei tilapäisesti kykene seksiin.
Minä jouduin juuri loppuvuodesta käsittelemään terapiassa 18-vuotiaana kokemaani väkivaltaista raiskausta ja vapaudenriistoa. Olin 3 vuotta vakavasti masentunut tapahtuneen vuoksi, ja mies tietää tämän aivan hyvin. Masennus nosti taas päätään, mutta mieheltä en saa mitään tukea.
Mies huutaa päivittäin minulle sekä lapsellemme, on jatkuvasti vihainen ja haukkuu minua, ja kaikki vain koska on niin turhaunut kun seksiä ei ole juuri lainkaan.
Tämä lisää entisestään pahaaoloani.