Lue keskustelun säännöt.
Elän oman elämäni vaikeinta aikaa ja mies mököttää, kun ei saa seksiä
08.02.2010 |
Auttakaa, kun mieleni on musta. Kärsin mitä ilmeisemmin masennuksesta (vuosi sitten äkillinen traumaattinen kriisi, nyt alkakuloinen mieliala ja heräilen öisin). En jaksa pitää yhteyttä kehenkään, haluan olla vain yksin tai lasteni seurassa. En jaksa olla miehenikään kanssa, joka ei selvästikään kuuntele, että minulla on paha olla. Nyt mies sitten suuttui ja mököttää, kun ei ole saanut seksiä. Ja minä kaipaisin tukea, hellyyttä ja ymmärrästä. Ja vakuutuksen siitä, että joku minua rakastaa.
Kommentit (27)
Ymmärrän, että sua vituttaa: olis minunkin elämäni ihan perseestä ilman käsiä. Kädetönhän olet? Voisko terveyskeskuksesta saada jotain apua tuohon pallien jomotukseen? Kai ne nyt vammaiselle jotain apua tarjoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukimustuloksia seksittömyydestä kärsineistä miehistä:
-ryhti painunut kasaan, iho kalpea, luonteeltaan säikky, heikko lihaksisto, kärsii useimmiten alkoholismista..
Seksittömyys myös aiheuttaa kiputiloja kiveksien seuduilla. Psyykkiset vammat ovat suurimpia ja niistä ensimäinen on itsetunnon roima lasku.
Tietenkin voi syyllistää miestä runkkaamaan. Tämä kehoitus on miestä alentava ja itsetuntoa murskaava.
Kyllä sitä voisi edes suihin ottaa ja teeskennellä nauttivansa lämpimästä siemennesteestä. Sen voi tehdä rakkaimmalleen. Ei ole iso uhraus.
T: mies
Ymmärrän, että sua vituttaa: olis minunkin elämäni ihan perseestä ilman käsiä. Kädetönhän olet? Voisko terveyskeskuksesta saada jotain apua tuohon pallien jomotukseen? Kai ne nyt vammaiselle jotain apua tarjoaa?
T: nainen
nro 2 yms kirjoittanutta.
mutta tulikohan tuo miehellesi vähän puskan takaa, tarkoitan että kauanko tuosta tapahtumasta on aikaa?
Miehelleni kerroin tästä pian tapaamisemme jälkeen.
Tiesi siis että minut on raiskattu, mutta ei yksityiskohtia. Tarinaa kokonaisuudessaan en ole kertonut ennen joulukuuta. Missään tapauksessa en siis miestä seksittömään/vähä seksiseen suhteeseen "huijannut". Varoitin jo alussa että minulle voi olla hyvin vaikeaa sitoutiminen, ihmiseen luottaminen ja ennenkaikkea seksi.
Tapaamisemme aikoihin olin jo masentunut, kävin silloin psykiatrianpolilla puhumassa joka arkipäivä. Mutta tätä asiaa ei ole siellä pystytty aikaisemmin käsittelemään mm. todella huonon vointini vuoksi sekä terapeutin vaihtumisen vuoksi.
Olen ollut suhteemme aikana myös 2 kertaa viikon verran osatolla hoidossa. Kaikesta huolimatta mies halusi olla kanssani, tuki minua ja ymmärsi minua. Jaksoi pitkään elää suhteessa jossa oli vähän seksiä. En tiedä mikä nyt on muuttunut. Johtuuko siitä että minulla oli välissä pitkään hyvä kausi ja nyt kun asiaa viimein pystyttiin käsittelemään, romahdin taas. Ehkä mies luuli että ollaan jo selvitty pahimmasta. Tällä kertaa kuitenkin uskon että "romahdus" ei kestä niin kauan kuin vakavasta masennuksesta parantuminen kesti. Sen aikaa toivoisin mieheltäni vielä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.
Tapahtumasta on huhtikuussa kulunut 6 vuotta. Se miksi asiaa käsiteltiin vasta nyt oli lääkärin päätös, aikaisemmin en olisi ollut valmis. Aikaisemmin keskityttiin siihen että paranen ja jotta olisin tarpeeksi vahva ikäänkuin elämään sen hetken uudestaan. Trauma on tärkeä käsitellä, vaikka hyvinä hetkinä minä sitä en niin paljon ajatellutkaan ja tuntui siltä että ei voi olla oikein repiä haavoja auki. Asia pitää kuitenkin saada ikään puhuttua pois, jotta sen voi jättää osaksi menneisyyttä niin että se ei hallitse enään elämääni. Ymmärrän nyt että olin työntänyt asian syvälle alitajuntaani, ikäänkuin yrittänyt unohtaa sen, mutta se silti vaivasi mm. painajaisina ja sosiaalistentilanteidenpelkona. Toivon että saan tämän nyt viimein päätökseen ja pystyn jatkamaan elämää.
Ja niinkuin sanoinkin jo, ymmärrän että tämä ei ole miehellenikään helppoa.
Sinulla on tasan kaksi velvollisuutta tällä hetkellä:
1. Pidä huolta itsestäsi, anna itsellesi tilaisuus ja aikaa parantua traumoistasi.
2. Pisä huolta lapsestasi.
Piste. Ei muuta. Älkä edes harkitse kynnysmatoksi ryhtymistä tai mä tuun ja vedän ukkoas turpaan. ; )
Ehkä minä myös siksi jaksan yrittää nyt tämän vaikean ajan yli ja ymmärtään miestä, koska mies on oikeasti joutunut jaksamaan kanssani paljon.
Jotenkin ymmärrän miehen turhautumista seksittömyyteen, vaikka se kuulostaakin kohtuuttomalta; vaatia nyt raiskatulta seksiä. Mieheni on vain vaikea käsittää että miksi seksi hänen kanssa olisi sama asia kun kokemani raiskaus.
Tiedän että joskus asioita on vaikea nähdä toisen ihmisen näkökulmasta, ihminen jota ei ole raiskattu, ei voi tietää miltä tuntuu tulla raiskatuksi väkivaltaisesti ja sen mitä se ihmiseen jättää.
Kuitenkin, luultavasti en olisi edes elossa jos en olisi miestäni tavannut, hän on niin paljon minua tukenut aikaisemmin ja auttanut monen todella vaikean vaiheen yli.
Ehkä miehelläkin tuli raja vastaan, ymmärrän jos iskee epätoivo että päästäänkö tästä asiasta oikeasti koskaan yli.
Kiitos että olen saanut tuntojani tähän purkaa vaikka en ap olekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu että kukaan (varsinkaan täällä av palstalla) ymmärrä minua, vaan säälii miestäni jolla on pihtari vaimo tms.
Sinulla on tasan kaksi velvollisuutta tällä hetkellä:
1. Pidä huolta itsestäsi, anna itsellesi tilaisuus ja aikaa parantua traumoistasi.
2. Pisä huolta lapsestasi.
Piste. Ei muuta. Älkä edes harkitse kynnysmatoksi ryhtymistä tai mä tuun ja vedän ukkoas turpaan. ; )
mutta tulikohan tuo miehellesi vähän puskan takaa, tarkoitan että kauanko tuosta tapahtumasta on aikaa?