Mieheni on kova kasvattaja (tapahtui eilen illalla)
4-vuotiaalla oli eilen illalla vaikeuksia mennä nukkumaan, kiukuttelua ja vikinää. Minä olin laittamassa poikaa sänkyyn, mies oli jo nukkumassa. Hermoja koetteli minulla, ja taisipa äänikin minulla korottua. No, sitten astuu MIES kuvioihin. Yleensä se on se rauhallisempi kasvattaja, mutta sitten kun sen sietokyky ylittyy, se tekee tämän vakiotempun. Poika viedään eteiseen, ja ovi kiinni. Valoja ei yleensä laita. Usein jo pelkkä uhkaus eteisestä auttaa lasta rauhoittumaan, mutta eilen ei eteinenkään. Massukin tuli kipeäksi :( ja kiukuttelu jatkui. En hyväksy eteismenetelmää, mutta kun itsellä ei napsut riitä, en tiedä mitä sanoa. No, siis jokatapauksessa lapsi jatkoi kiukkuamistaan ja huutamistaan, ja mies pani sen eteisestä johtavien kellarin portaiden yläpäähän, ovi kiinni ja piti ovea kiinni niin ettei poika voi avata sitä. Se oli mulle liikaa, ja sanoin, että noin ei voi tehdä ja pyysin avaamaan heti oven. Ei suostunut. Minulla oli vauva sylissä, kun menin hätiin, ja yritin sitten väkisin avata ovea, työntää miehen pois. (no paljonpa auttoi...) ja mies työnsi mut pois niin että olin lähellä horjahtaa vauvan kanssa. Itkukin mulla tuli, ja vähän aikaa siinä "nahisteltiin", mutta en voinut avata ovea. Lupasin vihata miesta ikuisesti. Kohta sen jälkeen mies sitten päästi pojan ja sen jälkeen ne kiikutteli kiikkustuolissa puoli tuntia.
Mitä ihmettä teen? Mies käsittää kasvatusasiat tällaisissa tilanteissa niin erillä tavalla kuin minä. En itse tietenkään ole mikään esimerkki, huudan herkästi ja kiukuttelen takaisin. No niin. Ensimmäiseksi on tietenkin tarkistettava oma käytös, etten huutaisi niin että miehen tarvii tulla "apuun" (en pyytänyt apua kylläkään). Että selviän tilanteista omin voimin. Mutta miten saan mieheni käsittämään että tuosta voi lapselle tulla vaikka minkälaiset traumat? Vielä kun pimeään jättää, vaikka miehen mielestä se ei ole mitään, kun lapsi ei kuulemma pelkää pimeää. Ai niin, poika itki eteisessä sitäkin, että joulupukki kurkkaa sitä ikkunasta kun se on tottelematon :( En kyllä itse pelottele joulupukilla noin, en tiedä sanoiko mies sille niin, vai keksikö itse. :((
Kommentit (48)
lapsi, jonka itse asiassa ei tarvitse uskoa puhetta, koska jo nelivuotiaalla on nähtäväst valta öitiinsä.
Mä en pidä tuota miehesi tekeimstä niin pahan. laittoi lapen arestiin, ja piti huolen siitä, ettei lapsi tule sieltä pois kun huvittaa.
sinun käyttäytymistäsi enemmän ihmettelen, mennä mieheen käsiksi vauva sylissä...
niin en ymmärrä mitä ap tavoittelee?
Mitä vikaa arestissa on?
Ap itse sanoo, ettei mahda mitään 4-v:lle, ja sitten vihaa miestään ikuisesti ... huh huh.
Miettikää mikä se arestin paikka on yhdessä, siten että se on turvallinen ja hyvä paikka, ja sitten toimitte molemmat aikuiset ja kasvattajat samalla tavalla. Mahtaa ap:n miehellä olla vaikeaa kun yrittää kasvattaa ja saa vielä vaimonsa kimppuunsa.
ties mitä typerää vielä keksitte rangaistuskeinoiksi.
sinä sen sijaan näytit lapselle, ettei isiä tarvitse totella, äiti pelastaa...
kunnes jostain sain revittyä sen asian miehenkin tajuntaan. En muista enää miten, mutta kerran minulla vain napsahti, kun hän huusi lapselle ja marssin hänen eteensä ja ilmoitin, että noin et enää ikinä puhu tai tämä perhe hajoaa. Sitten se päivän mökötti ja illalla ihan puhuttiin asiat halki, mikä mättää molemmin puolin jne. Minä varasin myös perheneuvolaan ajan, mutta siinä kuukauden aikana mies oikeasti (en uskonut) muutti tapansa, eikä sitten menty sinne juttelemaan.
Mutta riitelemään ei kannata alkaa, etenkään lapsen edessä, vaan otat asian puheeksi, kun olette kahden ja puhutte, jos menee riitelyksi homma seis. Tai sitten sinne perheneuvolaan hakemaan apua ja tukea. Ymmärrän sinua täysin, siinä, että kun on uusi vauva talossa, niin äiti kokee lievää syyllisyyttä päivittäin esikoista kohtaan, eikä ehkä siksi halua olla tiukka. Mutta yritä ehtiä olla sen vanhemman lapsen kanssa päivittäin ja pidä rajat. Lapselle huutaminen ei yksinkertaisesti hyödytä, johdonmukaisuus on parempi. Kirjoittakaa vaikka talon säännöt ihan paperille ja ne koskee sitten myös isää ja äitiä (esim. ei huudeta).
Miehesi veti yli sen kellarirappujutun kanssa ja se pitää myös lapselle selittää, että se oli väärin ja isä on pahoillaan. Yrittäkää myös ymmärtää poikaa, joka on juuri tullut isoveljeksi; varmistakaa, että hän varmasti tietää, että myös häntä rakastetaan ihan yhtä lailla kuin ennenkin.
Olisin soittanut velejelleni joka olisi tullut pätkimään mieheni päähän järkeä kovilla nyrkeillään. Veljeni on kickbokzer.
Todella pelottavaa.
Minusta se ei todellakaan ole oikein ainakaan 4-vuotiaan kohdalla, ei kyllä isommankaan.
mikä on ap:n tapa "rangaista" lasta huonosta käytöksestä. Se huutaminenko, vai onko jotain konkreettista.
Mies selvästi meni yli, kun pimeään laittoi lapsen. Mutta kyllä lapsi pitäisi pystyä laittamaan jäähylle valot päällä esim. eteiseen, jos käyttäytyy huonosti. Ei siitä jää traumoja vaan oppii, ettei huono käytös ole sallittu.
vaikka ei fyysisesti käsiksi käykään? Eristää lapsi pimeään, kylmään eteiseen tai jopa kellarin portaille!?
Joo, olisi pitänyt panna vauva pois, mutta olin sille just antamassa puuroa, ja se oli paljaalla pyllylla pyyhe ympärillä mun sylissä, niin ei tullut mieleen just se pinnasänky!
Kiitos vastauksista. Rupean enemmän toteuttamaan tuota pakkosylittämistä tällaisissa tilanteissa.
(jos tämä nyhverövaimo-miehenkiusaaja antaisi, mies veisi lapsen edelleenkin perille asti kellariin, siella maalihuoneeseen, valot pois, ja ovi lukkoon ja itse tulisi yläkertaan. Tätä teki, kun lapsi oli 2, mutta nynnerö sai sen lopettamaan edes sen)
niin en ymmärrä mitä ap tavoittelee?
Mitä vikaa arestissa on?Ap itse sanoo, ettei mahda mitään 4-v:lle, ja sitten vihaa miestään ikuisesti ... huh huh.
Miettikää mikä se arestin paikka on yhdessä, siten että se on turvallinen ja hyvä paikka, ja sitten toimitte molemmat aikuiset ja kasvattajat samalla tavalla. Mahtaa ap:n miehellä olla vaikeaa kun yrittää kasvattaa ja saa vielä vaimonsa kimppuunsa.
meillä laitetaan rappusille istumaan. Ei lähde yläkertaan, mitä ehkä joku toinen lapsi voisi tehdä. Eli tämä toimii meillä. Joskus 3v:nä meinasi tulla pois, niin sidoin rappusten portin kaulahuivilla eikä päässyt pois vaikka yritti. Nykyään ei tarvitse sitoa mitenkään. On jo hyväksynyt sen että siellä pitää olla.
Nyt kun ollut keskustelua päiväkodissa kiusaamisesta niin siinä yhteydessä Ylen puhe kanavalta tuli toissapäivänä kahden ammattilaisen haastattelu. He olivat sitä mieltä että jäähypenkki ei ole oikea rangaistuskeino, koska se eristää ryhmästä eikä tuon päiväkoti-ikäinen oikeasti mieti mitään siellä ollessaan. Olivat sitä mieltä että se ei ole oikea rangaistuskeino kotonakaan. Vaan että pitäisi puhua, puhua ja puhua ja selittää niin että oikea moraalikäsitys sekä empatia löytyisivät. Itse henk.koht en tuota allekirjoita tai mielestäni silloin kun tarvitsee rauhoittumisen negatiivisesta riehunnasta joku jäähypenkki toimii. Meillä rappuset. Mutta kun sieltä tulee pois, pitää kunnolla selittää miksi sinne on joutunut. Ja tätä teen lapsen siellä ollesakin ja hän on koko ajan silmien alla, joka on mielestäni myös tärkeää.
Yksi psykologi ystäväni joka on perheneuvolassa töissä (ja on pienet lapset kotona) ei myöskään pidä jäähypenkkiä hyvänä keinona kasvatuksessa. Myönsi kyllä sitten että se toisinaan voi toimia, kun sanoin että meillä sitä käytettiin tilanteessa jossa ei mikään muu tehonnut ja jotain kuitenkin pitää tehdä. Ja kun lapsi on rauhoittunut niin hänelle on helpompi sitten selittää niitä moraalia kehittäviä juttuja.
kun sen laittaa sinne jäähylle. Tekisi mieli laittaa jäähylle terassille, mutta kun ei voi. Asutaan rivarissa.
Aika pelottava paikka toi kellari. Ehkäpä tyytyisitte eteiseen.
Voi tosiaan lentää rappuset alas, kun on raivon vallassa ja on pimeää.
jos se toteutetaan turvallisessa paikassa. Teidän vaan pitää yhdessä päättää, mikä on turvallinen paikka. Esim huoneen nurkka, tuoli, porras, missä istutaan.
ja jos se ei auta, niin vien sen olohuoneeseen jäähylle. En tiedä miksi en nyt tehnyt sitä. :l
Miehesi veti yli sen kellarirappujutun kanssa ja se pitää myös lapselle selittää, että se oli väärin ja isä on pahoillaan.
pahoillaan. Ainakin ekan viestin perusteella näin ymmärsin.
eli lapsesta kiinnipitäminen on myös väkivaltaa. Kannattaa tarkkailla oman lapsen reaktiota, joillekin se sopii toisille ei.
jos se toteutetaan turvallisessa paikassa. Teidän vaan pitää yhdessä päättää, mikä on turvallinen paikka. Esim huoneen nurkka, tuoli, porras, missä istutaan.
Minusta se kylmä vetoinen pimeä eteinen ei ole turvallinen, puhumattakaan portaista. Ei lapsi riehu kun se on siellä jäähyllä, itkee, tärisee ja huutaa "massu on kipeä!".
Mieheni on saanut kovan kasvatuksen, minä itse pehmeämmän, mutta silti piisaa muutaman kerran. Haluaisin lapsillemme opettaa eri mallin.
Nykyään mulla on tieto adhd:sta.
Hän lukitsi minut aina pimeään kellariin rauhottumaan. Kerran sain "raivarit" ja iskin isää talikolla reiteen.
Sillä kerralla en joutunut pimeään kellariin.
eli lapsesta kiinnipitäminen on myös väkivaltaa. Kannattaa tarkkailla oman lapsen reaktiota, joillekin se sopii toisille ei.
lapsi riehuu niin paljon, että voisi satuttaa itsensä? Eikö se olisi väkivaltaa silloin, jos siinä tilanteessa jättäisi pitämättä kiinni?
Itselläni on kaksi vilkasta poikaa (5 ja 8v.), joille pahin rangaistus on omaan huoneeseensa "sulkeminen" rauhottumaan, MUTTA ovi jää silti n. 10 cm auki. Aina on toiminut, eikä olla mitään lukkoja tai muutakaan väkivaltaa tarvittu.
ja eteiseen on minusta ihan ok. Mutta mihinkään kellarin rappusille en hyväksy. Voi riehuessaan ja kiukutellessaan tippua rappuset alas. Meillä on 2 keinoa käytössä. Pakko sylittäminen tai sitten omaan huoneeseen ja ovi kiinni. Meillä lastenhuoneiden ovet saa ulkoa päin lukkoon eli saavat sielä rauhassa kiukutella ja kun rauhoittuvat, ovi avataan ja sitten jutellaan.
Sinulle sanoisin että olet nyhverö. Olisit vienyt vauvan pinnasänkyyn, ottanut puhelimen käteen ja sanonut että soitat poliisit jos mies ei avaa kellarin ovea HETI. Hätätapauksessa olisit voinut laskea vauvan jonnekkin muuallekkin siksi aikaa.