Mikä elämässäsi on pielessä?
Kommentit (21)
Kaikki. Naisettomuus, köyhyys, yksinäisyys. Väärät alavalinnat lukion jälkeen
Mikään ei ole kunnossa.
m32
Ei oikeastaan mikään ole pielessä.
Ei ole enää työtä, kotia, rahaa, kunnolla toimivia jalkoja, kavereita eikä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Venäjä, Venäjä ja Venäjä.
Etkö ole onnistunut pääsemään maasta pois?
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan mikään ole pielessä.
Vau. Hieno tilanne.
Parisuhde, olen työtön.
Välillä en juuri jaksakaan. Mutta silloin kun jaksan, teen suunnitelmaa miten saan asiat kuntoon ja hoidan asioita. Askel askeleelta.
Kuitenkin kaikesta voi selvitä, paitsi kuolemasta.
Se ettei mitään jää enää säästöön kuten vielä vuosi sitten jäi. Ei haittaa yksinäisyys, sinkkuus tms. Huoli tulevasta kylläkin, että kannattaako töissä enää käydä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde, olen työtön.
Välillä en juuri jaksakaan. Mutta silloin kun jaksan, teen suunnitelmaa miten saan asiat kuntoon ja hoidan asioita. Askel askeleelta.
Kuitenkin kaikesta voi selvitä, paitsi kuolemasta.
Ihailtava asenne. En itse pysty aina suhtautumaan asioihin noin.
Elän vain miehen elämää. Minua ei ole olemassa, eikä millään asiallani ole miehelleni mitään merkitystä. Siivoan vaan kotia ja olen läsnä miehelleni kun joskus minua tarvitsee johonkin kuten kuuntelijaksi tai mielipiteen kertojaksi ja usein kyseenalaistaa mielipiteeni tai sanomani ja ei usko minua missään asiassa. Miehellä oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen kuten tiuskimiseen ja äyskimiseen. Minun pitäisi aina vaan olla nöyrä ja niellä kaikki mieheni äyskimiset ja olla kiinnostunut hänen asioistaan ja mieltymyksistään.
Alkaa pikkuhiljaa jurppia.
Vierailija kirjoitti:
Elän vain miehen elämää. Minua ei ole olemassa, eikä millään asiallani ole miehelleni mitään merkitystä. Siivoan vaan kotia ja olen läsnä miehelleni kun joskus minua tarvitsee johonkin kuten kuuntelijaksi tai mielipiteen kertojaksi ja usein kyseenalaistaa mielipiteeni tai sanomani ja ei usko minua missään asiassa. Miehellä oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen kuten tiuskimiseen ja äyskimiseen. Minun pitäisi aina vaan olla nöyrä ja niellä kaikki mieheni äyskimiset ja olla kiinnostunut hänen asioistaan ja mieltymyksistään.
Alkaa pikkuhiljaa jurppia.
Miten asiat ovat ajautuneet tuohon pisteeseen? Oletko suunnitellut lähtöä?
Työ on paskaa ja lapset sairastelevat paljon. Yritän ajatella, että uuden työn löytyminen voi parantaa asioita, vaikka työnhaku raskasta onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän vain miehen elämää. Minua ei ole olemassa, eikä millään asiallani ole miehelleni mitään merkitystä. Siivoan vaan kotia ja olen läsnä miehelleni kun joskus minua tarvitsee johonkin kuten kuuntelijaksi tai mielipiteen kertojaksi ja usein kyseenalaistaa mielipiteeni tai sanomani ja ei usko minua missään asiassa. Miehellä oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen kuten tiuskimiseen ja äyskimiseen. Minun pitäisi aina vaan olla nöyrä ja niellä kaikki mieheni äyskimiset ja olla kiinnostunut hänen asioistaan ja mieltymyksistään.
Alkaa pikkuhiljaa jurppia.
Miten asiat ovat ajautuneet tuohon pisteeseen? Oletko suunnitellut lähtöä?
En oikein tiedä. Olen alkanut itse "repeillä" eli alkanut tuoda aika tylystikkin mielipiteeni esiin tilanteesta. Mies ei vain ymmärrä ja pitää turhana valituksena jne. sanojani. Olen miettinyt lähtemistä.
Elämä tuntuu siltä, että jos jonkun asian saa hetkeksi hiukan parempaan suuntaan, menee joku toinen juttu sitten päin helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän vain miehen elämää. Minua ei ole olemassa, eikä millään asiallani ole miehelleni mitään merkitystä. Siivoan vaan kotia ja olen läsnä miehelleni kun joskus minua tarvitsee johonkin kuten kuuntelijaksi tai mielipiteen kertojaksi ja usein kyseenalaistaa mielipiteeni tai sanomani ja ei usko minua missään asiassa. Miehellä oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen kuten tiuskimiseen ja äyskimiseen. Minun pitäisi aina vaan olla nöyrä ja niellä kaikki mieheni äyskimiset ja olla kiinnostunut hänen asioistaan ja mieltymyksistään.
Alkaa pikkuhiljaa jurppia.
Miten asiat ovat ajautuneet tuohon pisteeseen? Oletko suunnitellut lähtöä?
En oikein tiedä. Olen alkanut itse "repeillä" eli alkanut tuoda aika tylystikkin mielipiteeni esiin tilanteesta. Mies ei vain ymmärrä ja pitää turhana valituksena jne. sanojani. Olen miettinyt lähtemistä.
Voisi kannattaa. Asiat harvoin paranevat itsestään ellei tapahdu jotain, mikä todella avaa toisen silmät tilanteelle.
Synnyin väärin. Täällä ollaan edelleen koska en vaan saa elämän lopettamista aikaiseksi + on velvollisuudet joista en osaa päästää irti vaikka pahaa tekee.
Mm. mielenterveys, parisuhde, raha- ja työtilanne, yksinäisyys, läheisen päihdeongelma. En jaksa eteenpäin, olen melkein lamaantunut eikä apua ole näköpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Mm. mielenterveys, parisuhde, raha- ja työtilanne, yksinäisyys, läheisen päihdeongelma. En jaksa eteenpäin, olen melkein lamaantunut eikä apua ole näköpiirissä.
Toivon että elämässäsi tapahtuisi jokin myönteinen käänne.
Ylistressaaja aviomies, jonka mielenterveys ei kestä työn tekoa ja heijastuu muun lisäksi parisuhteeseen siten kipeästi, että ahdistuu aivan kaikesta. Myös minun "odotukseni" ahdistavat niin paljon, että välttelee kosketusta, joka viittaisi esim. seksiin koska aina on kiire jonnekin tms. Häntä pitää tottakai tukea koko ajan. Ihan kyllä ahdistaa itseänikin kun lämpöä ja läheisyyttä oikeasti tahtoisin enkä vain tulla torjutuksi ja ymmärtää toista. Epämukava ajatus erota ja joutua taloudellisesti sumplimaan ja olla sitten ihan varmuudella ilman tota toista ja perhe hajoaisi. En kuitenkaan enää hirveästi viitsi uskoa, että asia muuttuisikaan. Vai kannattaisiko vielä vuosia olla ilman ja katkeroitua kunnolla? Ettei ainakaan liian helpolla luovuta? Jos joskus aloittaisin uuden suhteen niin en kyllä tuollaisen seksistäkin ahdistujan kanssa. Miehellä ei ole minkäänlaisia erektio-ongelmia kuitenkaan, seksi on hyvää kun on. Ei kuitenkaan halua sitä melkein koskaan koska on niin paljon stressattavaa, mieluummin stressaa niitä.
Ketään paikalla?