Mä luulen että en osaa/pysty rakastamaan? Pidän kyllä....

Mnä olin enemmän tai vähemmän sinkku 42-vuotiaaksi asti ja sitten kolahti. Usko pois, kun sen oikean tapaa niin sen tietää. En tajua sellaista että ollaan yhdessä vain mukavuudenhalusta tai pelosta olla yksin - ei sitä oikeaa sitten löydykään. Ja kummiskin ero kolkuttaa ovella.

Tässä 15-vuotisessa suhteessa olen kokenut kiintymystä ja ystävyyttä, mutten mitään himoa tai suurta rakkautta. Nyt sitten olen ihastunut uuteen mieheen, joka rakastaa mua, mutta en ole varma tunnenko taaskaan mitään kovin erityistä. Olisi vaan kiva muuttaa elämäänsä kun nykytilanteeseen en ole tyytyväinen. Enkö ole kohdannut vieläkään sitä oikeaa vai onko jotain muuta vialla? Olen varsin tasapainoinen järki-ihminen...

Täällä toinen samanlainen, myös pitkässä suhteessa. Olen ihastunut muihinkin, mutta en usko että löytäisin miestä jota kohtaan tuntisin "elämää suurempia tunteita".

Ehkä tää on kiinni ihmisestäkin paljon, luonteesta jne.

Mnä olin enemmän tai vähemmän sinkku 42-vuotiaaksi asti ja sitten kolahti. Usko pois, kun sen oikean tapaa niin sen tietää. En tajua sellaista että ollaan yhdessä vain mukavuudenhalusta tai pelosta olla yksin - ei sitä oikeaa sitten löydykään. Ja kummiskin ero kolkuttaa ovella.

Ei voi jäädä odottelemaan 42-vuotiaaksi.

Mnä olin enemmän tai vähemmän sinkku 42-vuotiaaksi asti ja sitten kolahti. Usko pois, kun sen oikean tapaa niin sen tietää. En tajua sellaista että ollaan yhdessä vain mukavuudenhalusta tai pelosta olla yksin - ei sitä oikeaa sitten löydykään. Ja kummiskin ero kolkuttaa ovella.

Ei voi jäädä odottelemaan 42-vuotiaaksi.

Mutta joskus elämä ei anna muita vaihtoehtoja tai ei antanut mulle. Kun sen tyyppinen olen, että mihinkään kompromissisuhteeseen en lähtenyt. Yhteiset lapet meiltä tulee puuttumaan, mutta suurempaa onnea kuin tässä parisuhteessa en voi kuvitella.

sitä tajunnanräjäyttävää ihastusta. Odottavat edelleen yli nelikymppisinä.Niitä on monta. Niillä on kyllä ollut semmoisia suuria rakastumisia, mutta tällöin toinen ei ole tuntenut samoin.



Moni ei vaan saa itselleen sitä itselle parasta mahdollista. Sitten on oltava sen kanssa, johon on sitoutunut, vaikka löytyisi myöhemmin se oikea.

Mnä olin enemmän tai vähemmän sinkku 42-vuotiaaksi asti ja sitten kolahti. Usko pois, kun sen oikean tapaa niin sen tietää.

Suosittelen Hannele Törrösen kirjaa Hullu rakkaus.

Rakastumisen ensihuumahan on hieno tunne, mutta sen pohjalla voi joskus olla todella epäterveitä ja vaarallisia asioita.

Kun sen oikean tapaa, tietää jotain, mutta sitten vasta oikeasti tietää kun on tutustunut kunnolla.

kerrot jo aloituksessasi sen olennaisen: olet järki-ihminen. Ei järki-ihmiset rakastu koskaan niin kuin tunneihmiset. Kuten ei tunteellakaan elävästä saa rationaalisesti ratkaisujaan tekevää.



Minäkin tunnen monen monituista kaveria, jotka ovat odottaneet odottaneet ajunnanräjäyttävää ihmistä eteensä. Ovat nyt 45-vuotiaita ja yhtä vain odottavat.