Lue keskustelun säännöt.
Maalle muuttaneet, miten selviätte?
07.02.2010 |
Muutimme maaseudulle vuosi sitten. Nyt tuskastuttaa. Vaikka halusinkin tätä, on paljon muttia.
* Mm. naapurit eivät ole kovin rauhallisia, vaan pärräävät paljon mönkijöillään ja moottorikelkoillaan. Ovat ainoat lähinaapurit.
* Talo on aika huonokuntoinen, remppaa riittää. Sen lisäksi tallirakennus vaatii remppaa. Halusin maalle juuri hevostenpidon takia (2 heppaa) mutta en ehdi nauttia niistä kun aina pitää joko remontoida tai tehdä ratsilenkit ihme aikoihin naapurin pärrääjien takia
* Kaverit asuvat kaikki tosi kaukana. Ja tällä kylällä ollaan kummajaisia, kaupungista muuttaneita, joita ei oikein hyvällä katsota. Ja sill'kin uhalla että vaikutan snobilta, en minäkään halua seurustella näiden punaniskojen kanssa.
* Haimme maalta luonnonrauhaa, saimmekin kyyläävät kyläläiset ja moottoreihin hurahtaneen naapuruston.
Kommentit (9)
niin puhutaanko nyt ihan oikeasti maaseudusta vai jostakin taajamasta jossa asutaan s-marketin vieressä ja käydään illalla lenkillä katuvalojen loisteessa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkukylään.
Nautin suunnattomasti!! Naapureita ei paljon näy, taloja aika lähekkäin, eli ei asuta korvessa. Kaupunkiin pääsen koska vaan, auto pihassa.
Saa olla rauhassa ja möyriä omassa pihassa!
mikä mua ahdistaa on se että suurinosa kavereista on noin 30km päästä kaupungissa...
Muuten nautin kyllä olostani täällä oikeasti maalla. Ilman katuvaloja ja vain muutama naapuri ja nekin kauempana ;)
Hommaa riittää, mutta sehän pitää mielen virkeänä. Meillä tosin talo on ihan hyvässä kunnossa ettei tarvii koko aikaa rempata. Pihahommia on kyllä paljon. Kaupunkiin pääsee, koska meil on kaks autoa.
Kaupungin lähiöissä valitetaan jos sunnuntaina kehtaa leikata nurmikkoa, täällä saatetaan sunnuntaisin tai ihan milloin vaan ajella vaikka millä koneilla. Täällä ei nipoteta vaan eletään ja annetaan toistenkin elää.
Ja tuo on oma valinta että ostaa huonokuntoisen talon, se ei ole sinäänsä maaseudun vika!
Mä olen löytänyt maalta omaa tilaa elää, hyviä naapureita ja kylän ihmisiä, innostunutta talkootoimintaa, yhteisöllisyyttä, ihanaa luontoa, lapsille tosi hyvän kasvuympäristön....
Kauppoihin on pitkä matka -ei haitaa koska siellä käydään kerran viikossa, lasten harrastuksiin pitkä matka -se joskus haittaa mutta ei liikaa
kyllä se on mun mielestä vähän omasta asenteestakin kiinni. Jos on sitä mieltä, että maalaiset on juntteja, eikä ihmisiä siinä missä koulutetut kaupunkilaisetkin, niin onhan ne juntteja.
Me muutettiin myös vähän aikaa sitten maalle, siis oikeasti maalle haja-asutusalueelle, mikäli joku epäilee tän paikan maalaisuutta. Ollaan akateemisesti koulutettuja ja monella tapaa varmasti omituisia paikallisten silmissä. Vaan eipä se mua haittaa. Mä oon mitä oon, ne on mitä on, ja toimeen tullaan. Todella mukavia ihmisiä täältä löytyy, ja jo ennestään tiesinkin, että koulutus ei ole fiksun ihmisen mitta.
Mä en todellakaan jaksa ajatella, mitä naapurit ajattelee musta, ajatelkoot mitä lystää. Mä pyrin olemaan kaikille reilu ja ystävällinen, enkä halua alkaa juoruilemaan ihmisistä selän takana. Tämä resepti on mun kohdalla toiminut niin maalla kuin kaupungissa.
Kyllä mä kaipaan kaupungista kaikenlaisia asioita, mutta halusin maalle omaan rauhaan ja luonnon keskelle. Kaverit on kaukana, mutta sen kivempaa niitä on nähdä, kun harvoin näkee. Oma elämä muuttuu, pitää antaa sen muuttua.
Ap, mun mielestä sä voisit sanoa niille naapureille, että sun hevoset häiriintyy moottorimetelistä, niin voisitte yhdessä sopia jotain aikoja, jolloin sä voisit käydä huoletta ratsastamassa. Täälläkin pyörii kelkkoja tälläkin hetkellä kun kirjoitan, mutta useimmiten vasta pimeän tultua. Kyllä varmasti hevoset niitä pelkäisi, jos ratsiretkellä tulisi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä mua ahdistaa on se että suurinosa kavereista on noin 30km päästä kaupungissa...
Muuten nautin kyllä olostani täällä oikeasti maalla. Ilman katuvaloja ja vain muutama naapuri ja nekin kauempana ;)
Hommaa riittää, mutta sehän pitää mielen virkeänä. Meillä tosin talo on ihan hyvässä kunnossa ettei tarvii koko aikaa rempata. Pihahommia on kyllä paljon. Kaupunkiin pääsee, koska meil on kaks autoa.
Mun kaverit on 500 kilsan päässä...
#7
5 vuotta sitten ja ollaan alettu viihtymään parin kean vuoden jälkeen. Mutta muutettiin sillä periaatteella että pääseen täältä maalta taas poiskin jos haluaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... juu ja ihan oikeaa maaseutua tää on. Kirkonkylälle on matkaa 12 km, tämä on ihan sivukylän sivukylä tämä.
Ja ne naapurit.. eivät siis usko sitä, että hevonen pelkää moottorinpärinää. Tai eivät välitä. Sehän tässä tuskastuttaakin kun nää punaniskat ei tajua puhetta eikä ota huomioon muita. Ajelevat päivät pääksytysten. Ja äitinsä käy pyhisin kirkossa kai anomassa anteeksi poikiensa ja äijänsä pahoja tekoja.. en tiedä, mutta toisten huomioon ottaminen tuntuu maalaisilta olevan ihan hukassa.
Mä olen muuttanut Espoosta tänne 2400 hengen käpykylään, mutta nautin kyllä olostani. On niin hauskaa napata seinustalta potkukelkka ja potkutella kauppaan ostamaan maitoa sun muuta. Eli asutaan taajamassa, ei ihan keskellä ei-mitään.
Mutta joo, nää maalaiset on aika juntteja, naapurit on kaikki jotenkin omituisia. Mutta olihan ne Espoossakin jokainen erilaisia ne naapurit. Ehkä enemmän samanhenkisiä kuitenkin. Mutta me eletään meidän tyylillä ja naapurit menkööt omalla tyylillään, ei se meitä haittaa. Mutta se vähän huvittaa, kun jokainen ohikulkija tuijottaa kaikkien pihat läpi kävelyllään, enää ei ihmetytä että suurimmalla osalla on korkea kuusiaidat.
Onneksi on auto ja pääsen pois jos haluan, kerran viikossa vähintään käyn suuressa kaupassa kaupungissa ja sitten taas viikolla potkuttelen ostamaan lähikaupasta leipää ja maitoa. Olen ihan tyytyväinen ja lapset viihtyvät pikkukoulussa.