Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka ei ole koskaan rakastanut lastaan/lapsiaan?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä.
Lapseni on autismin kirjolla, ei tarvi enempää varmaan selittää...
Tämä on luultua yleisempää, iso tabu. Jos luonteet eivät kohtaa ja vanhemmalla voimavarat lopussa muutenkin, niin minkäs sille voi. Ei kaikkea voi pakottaa rakastamaan.
En koskaan ole ymmärtänyt, miksi tämä on niin tabu, kun onhan se aivan selvää, että tällaisia vanhempia on ja paljon. Lapsi on niin iso investointi vanhemman elämässä, että monilla on paljon odotuksia lasta kohtaan, sellaisiakin, joita lapsen ei ole mitenkään mahdollista täyttää. Monikaan ihminen ei ole muutenkaan mitenkään erityisen pyyteetön ja vilpitön rakkaudessaan.
Omat vanhempani eivät koskaan oikein ole rakastaneet lapsiaan. Syy: itseensä käpertyvät persoonat, joilla omat tunne-elämän ja ihmissuhteiden ongelmansa. Eivät he oikein jaksa keskittyä toiseen ihmiseen. Toisekseen lasten naamat eivät ilmeisestikään oikein miellytä, olisi pitänyt tulla joko kauniita tyttöjä tai poikia.
mieheni sisko kertonut, että ei rakasta poikaansa, vaan suorastaan vihaa. On vissiin yrittänyt jossain terapiassa työstää asiaa. En tiedä onko viha syy vai seuraus sille, että poikansa on narsistinen, manipuloiva pikkupas*iainen, jota ei siedä juuri kukaan silmissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä.
Lapseni on autismin kirjolla, ei tarvi enempää varmaan selittää...
Perinnöllistä?
Mun poika on myös autismin kirjolla, en koe rakastavani häntä. Tyttö ei ole, rakkaus häneen on ollut vaikeaa synnyttää, ja on siis repaleisia, kun toiselle ei pysty antamaan samaa.
Mulla ei ole esim. koskaan ikävä lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Väkivaltainen, tuhoamisvimmainen erityislapsi joka ei ole edes hymyillyt koskaan. Tilanteeseen ei ole tulossa muutosta. Antaisin pois jos joku vain huolisi.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole ymmärtänyt, miksi tämä on niin tabu, kun onhan se aivan selvää, että tällaisia vanhempia on ja paljon. Lapsi on niin iso investointi vanhemman elämässä, että monilla on paljon odotuksia lasta kohtaan, sellaisiakin, joita lapsen ei ole mitenkään mahdollista täyttää. Monikaan ihminen ei ole muutenkaan mitenkään erityisen pyyteetön ja vilpitön rakkaudessaan.
Omat vanhempani eivät koskaan oikein ole rakastaneet lapsiaan. Syy: itseensä käpertyvät persoonat, joilla omat tunne-elämän ja ihmissuhteiden ongelmansa. Eivät he oikein jaksa keskittyä toiseen ihmiseen. Toisekseen lasten naamat eivät ilmeisestikään oikein miellytä, olisi pitänyt tulla joko kauniita tyttöjä tai poikia.
Ei ole ollenkaan selvää, että tällaisia ihmisiä on paljon. Katsot vain maailmaa oman traumatisoituneen mielesi läpi. Suurin osa vanhemmista rakastaa lapsiaan. Jopa sellaiset vanhemmat, joilla on riippuvuuksia tai mielenterveyden häiriöitä. Lapsiaan vihaavat vanhemmat ovat hyvin pieni vähemmistö. Tälle palstalle on kyllä keskittynyt paljonkin näitä sukulaisiaan vihaavia naisia, joilla on jostain syystä aina kamalat ex-miehet ja jotka kehoittavat ihmisiä potkimaan vanhat äitinsä ja lapsensa pellolle heti, jos niistä on yhtään vaivaa. Esim. "rajaton" on se muotitermi, josta aina tunnistaa tällaisen traumatisoituneen ja vihaisen kirjoittajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni oli ihan pikkuvauvasta asti erittäin vaativa erityislapsi enkä oikeasti jaksanut aina rakastaa, en ainakaan niinä hetkinä, kun lapsi käytti väkivaltaa minua kohtaan. Ironisesti oli vielä kaunis kuin nukke.
Jostain käsittämättömästä syystä tästä lapsesta kasvoikin ihan mukava aikuinen, joka kanssa on kiva olla ja jota rakastan ihan joka päivä. Toivoa siis on.
Itselläni on useampi lapsi kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä, mutta viime vuosina olen joutunut jättämään kanssakäymisen yhden lapsen kanssa hänen käytöksensä vuoksi.
Hän on autisminkirjoon kuuluva nuori ja on ollut minulle siitä syystä tärkeä. Lapsena tuli kiusatuksi ja teimme paljon työtä hänen eteensä.
Nyt hän on täysi-ikäinen (kohta 25v) ja vuosivuodelta hänen käytöksensä käy ikävämmäksi.
On kartoittanut käytöksellään ja kielenkäytöllä ympäriltään sisaruksensa. Loukkaa tietoisesti, haukkui ja arvosteli. Ilmeisesti oli veljeään lyönyt?
Meitä vanhempia on myös pahoinpidellyt.
On tehnyt meistä rikosilmoituksia, että olemme häntä lyöneet (oli itse vahingoittanut itseään ja mennyt päivystykseen näyttämään vammojaan)
Hän on jättänyt laskujaan ja vuokriaan maksamatta, me vanhemmat olemme maksaneet tuhansia euroja vuokrarästejä, olemme maksaneet ulosottoon päätyneitä maksuja. Olemme antaneet rahaa, ostaneet hänelle vaatteet ja kengät tähän päivään saakka.
Viime kuussa ostin hänelle uuden omena puhelimen (viimeistä mallia olevan)
Olen käynyt siivoamassa hänen kotiaan, pesen pyykit jne.
Kaikesta avusta huolimatta hän soittaa tai laittaa tekstiviestejä meille joissa hän huutaa ja haukkuu meidät. Hänen kaveripiirissä nauretaan meille, kun olemme tyhmiä ja vajaita.. emme tue ja auta kuulema tarpeeksi. Kaveripiirin vanhemmat ihmettelevät miksi hän onnettoman tyhmät ihmiset ovat lapsia hankkineet?
Olemme maailman kauheimmat vanhemmat, kun olemme pilanneet hänen elämän. Pakotimme (?) käymään lukion loppuun ja hankkimaan ammatin.
Ammatin, hän on tuhlannut elämästään 3 vuotta opiskeluun joka ei kiinnosta ja hän on velkaantunut opintolainan vuoksi.
Hänellä oli mielessä unelma luoda ura musiikin parissa ja tehdä sitä kautta rahaa ja nyt olemme tuhonneet unelmat.
Ilmeisesti hän nyt olettaa / vaatii, että maksamme hänen opintolainan pois?
En kyllä tiedä mihin on opintolainan laittanut, kun kotoa on tullut rahaa ja olemme elämistä kustantaneet.
Häneen minun on pakko tehdä ero, en kestä niitä kymmeniä ja kymmeniä haukkuma viestejä joita sataa viikoittain.
Jätän hänet nyt selviämään omillaan ja katson miten sotkee elämänsä, kun ei selviä laskuistaan eikä arjen asioissa. Mutta pelkään omaa lastani, hänen käytöksensä on käynyt vain vuosi vuodelta kauheammaksi.
En vihaa häntä, mutta pidän häntä pelottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on useampi lapsi kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä, mutta viime vuosina olen joutunut jättämään kanssakäymisen yhden lapsen kanssa hänen käytöksensä vuoksi.
Hän on autisminkirjoon kuuluva nuori ja on ollut minulle siitä syystä tärkeä. Lapsena tuli kiusatuksi ja teimme paljon työtä hänen eteensä.
Nyt hän on täysi-ikäinen (kohta 25v) ja vuosivuodelta hänen käytöksensä käy ikävämmäksi.
On kartoittanut käytöksellään ja kielenkäytöllä ympäriltään sisaruksensa. Loukkaa tietoisesti, haukkui ja arvosteli. Ilmeisesti oli veljeään lyönyt?
Meitä vanhempia on myös pahoinpidellyt.
On tehnyt meistä rikosilmoituksia, että olemme häntä lyöneet (oli itse vahingoittanut itseään ja mennyt päivystykseen näyttämään vammojaan)Hän on jättänyt laskujaan ja vuokriaan maksamatta, me vanhemmat olemme maksaneet tuhansia euroja vuokrarästejä, olemme maksaneet ulosottoon päätyneitä maksuja. Olemme antaneet rahaa, ostaneet hänelle vaatteet ja kengät tähän päivään saakka.
Viime kuussa ostin hänelle uuden omena puhelimen (viimeistä mallia olevan)
Olen käynyt siivoamassa hänen kotiaan, pesen pyykit jne.Kaikesta avusta huolimatta hän soittaa tai laittaa tekstiviestejä meille joissa hän huutaa ja haukkuu meidät. Hänen kaveripiirissä nauretaan meille, kun olemme tyhmiä ja vajaita.. emme tue ja auta kuulema tarpeeksi. Kaveripiirin vanhemmat ihmettelevät miksi hän onnettoman tyhmät ihmiset ovat lapsia hankkineet?
Olemme maailman kauheimmat vanhemmat, kun olemme pilanneet hänen elämän. Pakotimme (?) käymään lukion loppuun ja hankkimaan ammatin.
Ammatin, hän on tuhlannut elämästään 3 vuotta opiskeluun joka ei kiinnosta ja hän on velkaantunut opintolainan vuoksi.
Hänellä oli mielessä unelma luoda ura musiikin parissa ja tehdä sitä kautta rahaa ja nyt olemme tuhonneet unelmat.
Ilmeisesti hän nyt olettaa / vaatii, että maksamme hänen opintolainan pois?
En kyllä tiedä mihin on opintolainan laittanut, kun kotoa on tullut rahaa ja olemme elämistä kustantaneet.Häneen minun on pakko tehdä ero, en kestä niitä kymmeniä ja kymmeniä haukkuma viestejä joita sataa viikoittain.
Jätän hänet nyt selviämään omillaan ja katson miten sotkee elämänsä, kun ei selviä laskuistaan eikä arjen asioissa. Mutta pelkään omaa lastani, hänen käytöksensä on käynyt vain vuosi vuodelta kauheammaksi.En vihaa häntä, mutta pidän häntä pelottavana.
Miksi ette hae hänelle edunvalvontaa, kun ei selvästi ole kykenevä hoitamaan raha-asioitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmistä pystyy rakastamaan ja pelkäämään samanaikaisesti. Tai jostain henkilöstä ei aina pidä, mutta häntä rakastaa silti, ainakin lapsilla usein näin kaltoinkohtelevaa vanhempaa kohtaan.
Aivan varmasti täällä on, mutta itse en ainakaan sellaisia tunne. Onneksi.
Oman lapseni isä ei välitä hänestä. Ei vihaa, mutta täysin neutraali, ei kiinnosta. Viimeksi tavanneet joskus 10 v. sitten.
Itse rakastan lastani valtavasti ja hän tietää sen.
Mun on vaikea rakastaa kehitysvammaista lastani, kiusaa muita herkästi, tekee jatkuvasti ns tyhmyyksiä. Samoja asioita pitää kertoa monta kertaa (10v harjoiteltiin wc reissuja, usein oli p. askaa pitkin seiniä). Puhelimia ostettiin kun tahtoi ja muillakin oli mut saattoi ihan vitsinä heittää sellaisen seinään. Ei ole hetkeäkään hiljaa jne. Rakastan mutta olen iloinen että on kohta siirtymässä yhteiskunnan hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on useampi lapsi kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä, mutta viime vuosina olen joutunut jättämään kanssakäymisen yhden lapsen kanssa hänen käytöksensä vuoksi.
Hän on autisminkirjoon kuuluva nuori ja on ollut minulle siitä syystä tärkeä. Lapsena tuli kiusatuksi ja teimme paljon työtä hänen eteensä.
Nyt hän on täysi-ikäinen (kohta 25v) ja vuosivuodelta hänen käytöksensä käy ikävämmäksi.
On kartoittanut käytöksellään ja kielenkäytöllä ympäriltään sisaruksensa. Loukkaa tietoisesti, haukkui ja arvosteli. Ilmeisesti oli veljeään lyönyt?
Meitä vanhempia on myös pahoinpidellyt.
On tehnyt meistä rikosilmoituksia, että olemme häntä lyöneet (oli itse vahingoittanut itseään ja mennyt päivystykseen näyttämään vammojaan)Hän on jättänyt laskujaan ja vuokriaan maksamatta, me vanhemmat olemme maksaneet tuhansia euroja vuokrarästejä, olemme maksaneet ulosottoon päätyneitä maksuja. Olemme antaneet rahaa, ostaneet hänelle vaatteet ja kengät tähän päivään saakka.
Viime kuussa ostin hänelle uuden omena puhelimen (viimeistä mallia olevan)
Olen käynyt siivoamassa hänen kotiaan, pesen pyykit jne.Kaikesta avusta huolimatta hän soittaa tai laittaa tekstiviestejä meille joissa hän huutaa ja haukkuu meidät. Hänen kaveripiirissä nauretaan meille, kun olemme tyhmiä ja vajaita.. emme tue ja auta kuulema tarpeeksi. Kaveripiirin vanhemmat ihmettelevät miksi hän onnettoman tyhmät ihmiset ovat lapsia hankkineet?
Olemme maailman kauheimmat vanhemmat, kun olemme pilanneet hänen elämän. Pakotimme (?) käymään lukion loppuun ja hankkimaan ammatin.
Ammatin, hän on tuhlannut elämästään 3 vuotta opiskeluun joka ei kiinnosta ja hän on velkaantunut opintolainan vuoksi.
Hänellä oli mielessä unelma luoda ura musiikin parissa ja tehdä sitä kautta rahaa ja nyt olemme tuhonneet unelmat.
Ilmeisesti hän nyt olettaa / vaatii, että maksamme hänen opintolainan pois?
En kyllä tiedä mihin on opintolainan laittanut, kun kotoa on tullut rahaa ja olemme elämistä kustantaneet.Häneen minun on pakko tehdä ero, en kestä niitä kymmeniä ja kymmeniä haukkuma viestejä joita sataa viikoittain.
Jätän hänet nyt selviämään omillaan ja katson miten sotkee elämänsä, kun ei selviä laskuistaan eikä arjen asioissa. Mutta pelkään omaa lastani, hänen käytöksensä on käynyt vain vuosi vuodelta kauheammaksi.En vihaa häntä, mutta pidän häntä pelottavana.
Miksi ette hae hänelle edunvalvontaa, kun ei selvästi ole kykenevä hoitamaan raha-asioitaan?
Noilla spekseillä tuskin irtoaa vastentahtoista edunvalvontaa - ja vapaaehtoisesti tonsorttinen jannu tuskin siihen suostuu.
Näkee ihan livenä,kouluissa,julkisilla paikoilla yms että vamhemmat ei todellakaan rakasta lapsiaan!
Möäritteletkö ensin, mistä tekijöistä tietää rakastavansa?