Viimeinen valinta seuraksi

Kävin tänään ensimmäistä kertaa vuosiin (?!) lasillisella ja elokuvissa, kun en lapsiperhearjelta ja koronalta ole oikein päässyt. Minut pyysi mukaan yksi työkaveri, jonka kanssa on tultu hyvin toimeen ja tunnettu kymmenisen vuotta. Oli tosi mukava ilta ja illan päätteeksi sanoimme puolin ja toisen, että kyllä olikin ollut kivaa. Sitten työkaveri sanoi: "Oli kyllä kiva, kun lähdit mukaan. Pyysin tietysti ensin kaikkia muita, mutta sinä olit sitten ensimmäinen, jolle sopi." Hän sanoi sen oikein iloisesti ja hymyillen eikä tarkoittanut mitään pahaa, mutta jotenkin minua vähän harmitti silti, vaikka en tietenkään näyttänyt sitä. Minä kun olin ajatellut, että hän oli pyytänyt elokuviin ja lasilliselle, koska halusi viettää aikaa *minun* kanssani, eikä siksi, ettei kukaan muu lähtenyt.

No, kyllä minä ymmärrän, että aikuiset kaverisuhteet ovat tällaisia enkä minä tarkoita, että pitäisi työkaverin kanssa olla hyvä ystävä. Mutta ei kai tuollaista olisi ääneen tarvinnut sanoa?