Joko tänään saisi puhua tontuista? Kuten riihitontuista, saunatontuista, tallitontuista ja joulutontuista?
Sekä myös haltioista, menninkäisistä, maahisista, hiisistä, näkeistä, peikoista ja muista vanhoista suomalaisen mytologian taruolennoista joihin vanha kansa on aikoinaan uskonut?
Itse olen aiheesta kiinnostunut ja valmis juttelemaan tästä muiden ihmisten kanssa. Minusta tuo on jopa hämmästyttävää ja ihmeellistä miten runsaasti erilaisia olentoja suomalaiseen mytologiaan kuuluu kuten hautajaissaattoihin osallistuvia haisevia keijungaisia ja kannon nokassa nauravia kakkiaisia. Tullut luettua Henkki Saureen kirja Tonttu - Tarua ja Totta, Risto Pulkkisen Suomalainen Kansanusko, Uuno Harvan Suomalaisten muinaisusko, Karolina Kouvolan Pohjolan jumalattaret, Anna-Leena Siikalan Itämerensuomalainen Mytologia, Leea Virtasen Suomalainen kansanperinne sekä Martti Haavion kirjoja kuten Suomalainen mytologia, Suomalaiset kodinhaltiat, Karjalan jumalat ja Väinämöinen.
Keskiviikkona yritin viimeksi kirjoittaa aiheesta ketjua ja silloin ei saanut vaan ketju lähti ilman että yksikään ei kommentoinut siihen ja ehdon jo tuumata ettei aihe ehkä tämä päivänä kiinnosta enää ketään. Mutta koitetaas nyt uudestaan.
Kommentit (4)
Ei saa kun "tonttuja ei ole olemassa vaan ne ovat puhtaasti ainoastaan vain uskon tuote, joten niistä puhuminen on siten ihmisten harhaan johtamista ja väärän tiedon levittämistä." Eli tietenkin saa puhua, mikä muka sen estäisi?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kyllä tosi mielenkiintoinen aihe. Kiinnostava listaus kirjoja, otin nimet ylös, jos jonkun noista saisi vaikka luettua
Hieno. Itse innostuin lukemaan kun parin viime vuoden aikana julkaistiin useita kirjoja ja monista vanhoista uusia painoksia niin iski kipinä suomalaista mytologiaa kohtaan. Uusin taisi olla tuo Leea Virtasen kirja kansanperinteestä, joka siis julkaistiin nyt viime vuonna.
Ap
Ihana aihe! Kiitos listasta, otin talteen. Oma tietämykseni on varsin heikkoa, lähinnä wikipedian pohjalta. Hyvin vähän suomalaista mytologiaa on esim. koulussa opetettu, mikä on suuri sääli. Emme tunne omaa historiaamme, siitä on pitänyt huolen ristiretket ja ihanat naapurimaamme.
Pieniä jäänteitä on puheenparressa kuitenkin säilynyt. Myös kiroilukulttuurimme on minusta ainutlaatuinen ja hieno, siinä on hyvä yhteys menneeseen.
Mutta hiisiin, haltioihin ja tonttuihin liittyen tulee aina jänniä tunteita Suomea pitkin matkatessa. Nimittäin Satakunnan/Kuopion akselilla tuntuu aina erityisesti siltä, että niissä metsissä on peikkoja, hiisiä ja noitia. Samaa tunnetta ei tule pohjoisen mäntymetsissä.
Onhan se kyllä tosi mielenkiintoinen aihe. Kiinnostava listaus kirjoja, otin nimet ylös, jos jonkun noista saisi vaikka luettua