Mitä miehesi teki silloin kun olet suuttunut hänelle kaikkein pahimmin

sen jälkeen kun kisuli oli särkenyt vahingossa meidän hääkuvan

en suuttunut sakoista vaan siitä ettei kertonut niistä

viikko ennen toisen lapsen laskettua aikaa ryyppyreissullaan pariksi päiväksi ja menetti sen takia melkein työpaikkansa.

Minulla kun ei ollut edes tietoa että oli ryyppäämään lähtenyt, kävin jo poliisi asemalla kun oli miehen puhelin kiinni (hänen työnsä vuoksi muutenkin joudun pekäämään että jotain sattuu) ja hänen työpaikalta minulle soiteltiin.

Niin ja esikoinen syntyi rv39+1 joten olisi kuvitellut ukon ymmärtävän että toinenkaan ei luultavasti tule juuri silloin laskettuna päivänä.

Sen lisäksi että sai minut huolestumaan, huolestui kovasti myös miehen vanhemmat joille jouduin soittamaan kysyäkseni onko heillä pojastaan tietoa.

Perkeleen mies..



Miestä en sitten muuten halunnut mukaan synnyttämään, vaan otin äitini tukihenkilöksi. Niin ja toinen lapsikin syntyi päivä ukon "löytymisen" jälkeen.



Edelleen on kyllä kovin vaikea luottaa tuohon ukkoon...

viikko ennen toisen lapsen laskettua aikaa ryyppyreissullaan pariksi päiväksi ja menetti sen takia melkein työpaikkansa. Minulla kun ei ollut edes tietoa että oli ryyppäämään lähtenyt, kävin jo poliisi asemalla kun oli miehen puhelin kiinni (hänen työnsä vuoksi muutenkin joudun pekäämään että jotain sattuu) ja hänen työpaikalta minulle soiteltiin. Niin ja esikoinen syntyi rv39+1 joten olisi kuvitellut ukon ymmärtävän että toinenkaan ei luultavasti tule juuri silloin laskettuna päivänä. Sen lisäksi että sai minut huolestumaan, huolestui kovasti myös miehen vanhemmat joille jouduin soittamaan kysyäkseni onko heillä pojastaan tietoa. Perkeleen mies.. Miestä en sitten muuten halunnut mukaan synnyttämään, vaan otin äitini tukihenkilöksi. Niin ja toinen lapsikin syntyi päivä ukon "löytymisen" jälkeen. Edelleen on kyllä kovin vaikea luottaa tuohon ukkoon...

Toisen kerran kun häntä kismitti, hän heitti kakkapalleron lapsen vaipasta ikkunaan. Tätä tarinaa lapset ovat kertoneet vieraiden aikana parikin kertaa...

meillä on siis hyvä suhde ;)

ihan ensimmäisenä tuli itku ja kysyin "Missä sä oot ollu? Tajuatko edes miten huolissani olin!". Enkä edes osannut olla vihainen, koska olin vain ollut niin kamalan huolissani. Itselleni oli siinä vaiheessa ihan sama vaikka olisi ollut jonkun naisen luona koko ajan, kun suurin pelko oli että mies on kuollut.

Kiukku ja raivo tuli vasta sen jälkeen kun kuulin että oli ollut kaverillaan ryyppäämässä.

Pyysin miestä soittamaan äidilleen, itse seisoin jo eteisessä kassi kädessä lähdössä vanhempieni luokse. Esikoinen oli mennyt mummolaan edeltä. Menin vanhempieni luokse, jonne miehen äiti minulle soitti. Oli haukkunut poikansa, joka oli itkenyt(!) koko puhelun ajan, kun ei ollut kuulemma tajunnut että olisin niin huolissani (oletti siis että olen vain vihainen koska lähti mitään ilmoittamatta juomaan, ja pitkitti siksi kotiin paluuta).

Palasin illalla kotiin juttelemaan miehen kanssa. Juteltiin kolme tuntia, menin kuitenkin yöksi vanhempieni luokse ja siellä sitten seuraavana päivänä synnytyskin alkoi. Ilmoitin miehelleni kylmästi että menen synnyttäämään ja hän ei ole tervetullut mukaan.

Myöhemmin asia sovittiin koska mies tuntui tajuavan miten typärästi teki. Vaikea silti on luottaa ja välillä yhä iskee pelko että mitä jos ei tulekkaan töistä kotiin.

Mies oli siihen aikaan vartijana alueella missä tapahtuu päivittäin jotain, aikaisemmin olivat mm. juuri napanneet puukon kanssa riehuvan miehen. Usein mies on törmännyyt vapaallakin aikaisemmin kiinni otettuihin joilta sitten satelee uhkauksia. Siksi huoli iski helposti jos mies ei saavu iltavuorosta kotiin ja puhelinkin on kiinni.

viikko ennen toisen lapsen laskettua aikaa ryyppyreissullaan pariksi päiväksi ja menetti sen takia melkein työpaikkansa. Minulla kun ei ollut edes tietoa että oli ryyppäämään lähtenyt, kävin jo poliisi asemalla kun oli miehen puhelin kiinni (hänen työnsä vuoksi muutenkin joudun pekäämään että jotain sattuu) ja hänen työpaikalta minulle soiteltiin. Niin ja esikoinen syntyi rv39+1 joten olisi kuvitellut ukon ymmärtävän että toinenkaan ei luultavasti tule juuri silloin laskettuna päivänä. Sen lisäksi että sai minut huolestumaan, huolestui kovasti myös miehen vanhemmat joille jouduin soittamaan kysyäkseni onko heillä pojastaan tietoa. Perkeleen mies.. Miestä en sitten muuten halunnut mukaan synnyttämään, vaan otin äitini tukihenkilöksi. Niin ja toinen lapsikin syntyi päivä ukon "löytymisen" jälkeen. Edelleen on kyllä kovin vaikea luottaa tuohon ukkoon...

ja toisella kertaa mulla oli 2-vuotias lapsi sylissä.

huusi että onkohan sulla väärä lääkitys?! Olin lopettanut masennuslääkkeet joku aika takaperin. Enkä ole edelleenkään vuosiin niitä tarvinut.

kanssa kotiin, ja häipyi. Oli tavoittamattomissa pari päivää. Saman teki myös kyseisen lapsen synnyttyä eli jätti mut viikonlopuksi vauvan ja isompien lasten kanssa yksin. Ei vastannut puheluihini, tekstareihini...



Kyllä mullakin aika hilkulla oli, etten ottanut miestä synnytykseen mukaan. Otin sit kuitenkin, koska tiedän, etten olisi päässyt katkeruudestani koskaan eroon, jos olisin "joutunut" menemään yksin.



Noista olen tavallaan katkera edelleen, vaikkei ole vuosiin tehnyt mitään vastaavaa. Kävimme pariterapiassakin noiden tapausten jälkeen ja kai se vähän on auttanut.



Parisuhteemme on muuten ihan hyvä, mutta riitatilanteissa homma on aika riistäytynyt käsistä. Nyt mä olen oppinut käyttäytymään ihmisiksi ja mieskin hiukan parantanut.

vain numero 11, mutta parisuhteenne on siis mielestäsi hyvä?

Pahinta tuossa oli, että kirkkain silmin kielsi kaiken, kunnes löin niin raskaat todisteet pöytään ettei voinut enää muuta kuin myöntää.