Lue keskustelun säännöt.
Mä haluun olla kaverivanhempi, en laita lapsilleni turhia rajoja.
Kommentit (20)
Onnea vaan teille ja teidän lapsille, jotka jätätte rajat asettamatta! Vanhemman ei kuulu olla lapsen kaveri, ei todellakaan. Teette hirveän karhunpalveluksen lapsellenne kaveeraamalla. Kaverit on erikseen.
Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Jos rajoja ei vedetä, on lapsen turvaton olla. Niitä rajoja vedellään sitten pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan toimesta, jos vanhemmat ei niitä osaa asettaa: poliisi on sitten viime kädessä se joka ne rajat näyttää. Ei täällä maan päällä miten vaan saa käyttäytyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rajoja vastustavat vanhemmat oikeasti olemassa? :O
Jos eväätte lapseltanne vanhemmuuden kaveeraamalla lapsen kanssa, niin eväätte kyllä aika paljon. Oli syy sitten mikä tahansa, oma mukavuudenhalu, oma anarkistinen asenne rajoja kohtaan, halu olla vaihtoehtoinen tai mikä tahansa. Tosiasia kun on että lasten on sopeuduttava tähän olemassa olevaan yhteiskuntaan rajoineen ja odotuksineen, ei ole mitään vaihtoehtoista yhteiskuntaa ilman rajoja. On myös selvää että ilman selkeää vastuullista ja rajoittavaa ja rakastavaa vanhemmuutta, ei lapsella ole sijaa lapsuudelle, eli "ei vanhemmutta", on yhtä kuin "ei lapsuutta". On myös niin että kun vanhempi ei vaadi itseltään vanhemmutta, niin käytös ei ole tällöin aina niin aikuismaista ja aikuisen tasolla pysyvää hankalissa tilanteissa kuin niillä jotka ovat sisäistäneet kunnolla vanhemmuuden ja roolinsa vanhempana.
en minäkään sellaisia halua asettaa jo ihan oman jaksamisenkin vuoksi. jotain rajoja se lapsonen kuitenkin tarvitsee vai miten aiot opettaa ettei toisia ihmisiä saa vahingoittaa?
...jos jaksan kolmevuorotyötä siihen saakka.
Tapaamisiin.
Ps. niitten rajattomien nykyteinien mielestä mä olen tosi tiukkis ja vaativainen kasvattaja. =varsin vittumainen pilkunviilaaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kukaan vanhempi haluaa laittaa turhia rajoja. Kyse on turvallisuudesta, toisen huomioon ottamisesta, terveellisistä elintavoista jne.
Älä ole kaveri, vaan äiti (vai oletko isä?). Lapsi saa kavereita muualtakin, mutta vanhempia ei saa mistään muualta kuin kotoa. Rajoittava ja rakastava vanhempi on kuin turvaverkko, jota vasten lapsena ja nuorena poukkoillaan.
laitan rajat mutten rankaise jos niitä rikotaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kaverivanhemmuus. Epäreilua ja väärin lasta kohtaan, koska sellainen vanhemmuus ei tue lapsen kehitystä tarpeellisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kiinnosta enää asettaa turhia rajoja ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Lapsi päättää itse mitä haluaa tehdä ja minä päätän mitä minä haluan tehdä.
Jos niiden rikkomisesta ei seuraa rangaistusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta riippuu kuinka tuollainen kasvatus toimii.
Joku tajuaa luontaisesti itsekin mitä voi/saa tehdä. Toinen TARVITSEE sen, että hänelle kerrotaan ne rajat ja niitä toistetaan, toistetaan ja vielä kerran toistetaan niin kauan että oppii. Tällainen lapsi kärsisi kaverivanhemmasta joka ei aseta rajoja ja ole johdonmukainen ja selkeä niiden kanssa.
T: kahden erilaisen äiti
Mutta tässä kuiten tietoa..
Käytöshäiriöiden etiologia
Mikään yksittäinen riskitekijä ei selitä käytöshäiriön syntyä. Kyseessä on yleensä usean riskitekijän yhteisvaikutus sekä lapsen yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön vuorovaikutus. Riskitekijöitä ovat mm.
* perintötekijät
* traumat, hylkäämiskokemukset, turvattomuus, deprivaatio
* krooniset sairaudet tai vammat
* vanhemmuuden ongelmat, erityisesti ongelmat johdonmukaisuudessa, ennakoitavuudessa ja lapsen turvallisessa rajaamisessa
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Lasten_k%C3%A4yt%C3%B6sh…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en myöskään laita turhia rajoja. Rajat on siellä missä tarvitaan ja ovat perustellut.
ei kiinnosta enää asettaa turhia rajoja ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Lapsi päättää itse mitä haluaa tehdä ja minä päätän mitä minä haluan tehdä.
Mutta voin luvata, että muutaman vuoden kuluttua, KUKAAN ei ole enää tyytyväinen! Ja sinua odottaa kovat ajat, kun lapsesi menee kouluun. t. opettaja
voi lupailla siellä ihan mitä itse haluaa...ei hetkauta minua joka myös ammattikasvattajana toimin joten enköhän oman lapsenikin osaa kasvattaa...t. vaihtoehtopedagogi eli 2
sinisilmäisyyttä. Oikeastiko kuvittelet, että me, jotka teemme kasvatustyötä työksemme, osaisimme automaattisesti kasvattaa lapsemme hyvin?? Toki meillä on tietoa ja näkemystä kasvatuksen toteuttamiseen, mutta olen kyllä nähnyt aika monta open lasta, jotka eivät ole näitä ns. oikein kasvatettuja. Myös meiltä vaaditaan realistista suhtautumista omaan vanhemmuuteen. Tuollainen omaan ammattitaitoon tuudittautuminen on mielestäni tyhmää.
opettaja voi antaa kasvatukseen vinkkejä toiselle vanhemmalle jos ei omiaankaan osaa kasvattaa?
kaikille eri ammatissa oleville. Siis noin periaatteessa. Tottakai opettaja jo koulutuksensa puolesta tietää kasvatuksesta paljon. Mutta ei se mitenkään suoraviivaisesti tarkoita sitä, että kaikki opettajat osaavat kasvattaa omia lapsiaan järkevästi. Opettajissakin on persoonia joka lähtöön. Opettaja voi myös toimia ammatissaan kasvattajana erinomaisesti, mutta omien lasten kanssa hän voi olla aivan yhtä hukassa kuin kuka tahansa. Eihän tämän nyt luulisi olevan mitenkään uusi asia...