Missä mahdottomassa olet onnistunut elämässäsi?

Selvinnyt hengissä massiivisesta sisäisestä verenvuodosta. Edes lääkärit eivät uskoneet mun selviävän. Muistan, kun aikoinaan sairaanhoito-opistossa käsiteltiin vatsan alueen valtimorepeämiä ja ajattelin, että tuo olisi kammottava tapa kuolla. Eikä mennyt kuin 30 vuotta ja mulle kävi just niin. Paitsi että en kuollutkaan. 

.

Vierailija kirjoitti:

Selvinnyt hengissä massiivisesta sisäisestä verenvuodosta. Edes lääkärit eivät uskoneet mun selviävän. Muistan, kun aikoinaan sairaanhoito-opistossa käsiteltiin vatsan alueen valtimorepeämiä ja ajattelin, että tuo olisi kammottava tapa kuolla. Eikä mennyt kuin 30 vuotta ja mulle kävi just niin. Paitsi että en kuollutkaan. 

Siis sä teit sen eikä ne lääkärit/kirurgit? :D

Suorittanut korkeakoulututkinnon hyvillä arvosanoilla, kun en aluksi meinannut saada mitään toisen asteen tutkintoakaan tehtyä. Yhtäkkiä vaan tapahtui jotain ja humpsautinkin kaksi tutkintoa melkein peräkkäin yli 30 vuoden iässä.

Sain tyttöystävän vaikka olen elämäntapatyötön. Hän käy töissä ja tietää, että en ole aikeissa ikinä työllistyä. Minä pidän huolta huushollista (paitsi tiskauksesta, hyi, se on inhottavaa) ja ruoka on naiselle aina valmiina, kun tulee kotiin.

No, aikoinaan olin ihan olin aivan varma etten koskaan tulisi  saamaan ajokorttia.

Jotenkin jopa pelkäsin kaikkia suurempia autoja, jopa pakettiautoja.

Enkä noin yleisesti ottaenkaan ole mikään teknisesti taitava nainen.

Vaan elämässä tilanteet vaihtelee ja tunteet ja rakkaus vaikuttavat ihmiseen tosi paljon, etenkin silloin kun ne ovat toisen osapuolen kanssa molemmin puolisoa.

Niinpä rohkenin mennä aikoinaan autokouluun, vain ja ainoastaan siksi, että kysymys oli siitä, että työpaikkani oli  kauempana siltä seudulta, johon aion kumppanini kotiin asettua asumaan.

Ja ajokortin saamisessa todella ylitin itseni niin totaaliseseti kuin vain olla voi.

Niinpä sitten avioduttamme, muutin toiselle paikkakunnalle, ostimme minulle käytetyn auton, jolla kävin vuoroduunissa  40 km päässä kodistamme.

Hienointa oli se, että opin ajamaan kaikilla keleillä, niin sateisilla syyspimeillä kuin liukkaillakin.

Harvoin hiljaisena ihmisenä olen ollut ylpeä itsestäni, mutta tässä jutussa olen,  että pystyin voittamaan kaikki pelkoni.  Mutta tunteilla ja toisen ihmisen tuella ja välittämisellä  ja tsempillä on tuohon tosi suuri merkitys.