Minua ärsyttää, kun laihduttajat sanoo että ei ole muka vaikea olla syömättä niitä entiseen ruokavalioon kuuluvia herkkuja ym.

Miksi sen pitäisi olla erityisen vaikeaa. Ei vaan syö.

Jo sulla ei ole täyspainoinen se uusi ruokavalio, jotain uupuu, niin mielitekoja tulee vaan.

Itsekuri kehittyy, kun sitä harjoittaa. Jotkut eivät lannistu siitä, että asiat eivät aina tunnu helpolta.

Lisäksi suolistobakteerikanta vaikuttaa siihen, mitä himoitsemme. Onnistuneesti sokerisia herkkuka välttävän suoli ei huuda lisää sokeria.

Ne on voinu päästä eroon tunnesyömisestä. Minulle tämä tapahtui kun aikanaan pääsin diabeteshoitajan juttusilla kun sokeriarvot oli koholla ja oli sukurasitustakin.

Opin syömään fyysisten tarpeitteni lähtökohdasta, en henkisten.

Toiset meistä on herkempiä houkutuksille ja riippuvuuksille. Olen lopettanut tupakoinnin jo monta monta vuotta sitten ja edelleen saan voimakkaita tupakanhimo kausia. Stressaantuneena erityisesti, sillä aikoinaan tupakkatauko oli hengähdystauko ja rentoutushetki kiireessä.

Tavat istuu siis tiukassa ja voi kummitella vuosikymmeniä himoina. Ja sitten ystäväni taas lopetti tupakoinnin ja huumeiden käytön eikä ole koskaan himoinnut niitä sen jälkeen kun vieroituksesta pääsi.

Sama syömisessä, sitä vaan ei voi lopettaa kokonaan ja pitäytyä siinnä kun ravintoa on pakko saada.

No, ihmiset on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

No, ihmiset on erilaisia.

Ja tavat. Kun ei tuo kotio niitä herkkuja ei niitä voi ainakaan siellä syödä. Kaupassa pyrin käymään pari kertaa viikossa ja silloinkin ennen töitä. Aikaisin aamusti ei herkut hypi silmille. Mitään herkkua en kotona voi pitää.

Olen syönyt kaikkia herkkujani laihduttaessakin. Jos aiot pitää saavutetun painon niin kannattaa opetella elämäntapa. 

On se vaikeaa 99%:lle ihmisistä. Joka muuta väittää niin valehtelee. Pieni osa onnistuu varmaan vaivatta jättämän mätöt ja herkut.

Jos rakastuu tai kohtaa jonkun tosi ison mullistuksen esim. terveyden saralla, läheisen kuoleman tms. niin se voi antaa kimmokkeen elämänmuutokselle. Toisilla tämä onnistuu sitten ehkä loppuelämän - toisilla jää pariin vuoteen tai kuukauteen tms.

Olemme erilaisia.

Minulle on helppoa olla syömättä herkkuja. Koska en muutenkaan niitä paljoa syö.

Lisäksi pidän viikossa yhden herkkupäivän. Se helpottaa tuskaa. Täyskieltoa on helpompi noudattaa, kun tietää, että niitä saa sitten kohta.

Makeanhimo poistuu hyvin nopeasti, jos ei syö makeaa. Näin minulla, sinulla voi olla toinen juttu. Kun syön normaalia vähemmän, kaipaan suolaista proteiinia ja sen kanssa paljon kasviksia. Myös muut höttöhiilarit kuin sokerit ruokkivat makeanhimoa. Siitä taas ei minulla tapahdu mitään ihmeempää, jos juon keinotekoisesti makeutettuja juomia, eivät saa himoitsemaan makeaa, vaikka sillä paljon pelotellaan. Juon joskus jonkun cola-juoman vaihteluksi vedelle, muuten menee teetä, kahvia ja eloktrolyyttijuomia.

Lopeta se hiilaripaskan ahtaminen ja himot häviää parissa viikossa, punkero.

Mikä siinä on vaikeaa tajuta, että laihdut jos syöt vähemmän kuin kulutat? Älkää aina valittako täällä!