On harmi olla lievästi heikkolahjainen autistivuonna 1981 syntynyt.

Kun en aikoinani en päässyt kouluun koska oppivelvollisuus Suomessa vielä koskenut meitä vammaisia kun minun olisi pitänytyt käydä peruskoulua. Vuonna 1988 minun olisi pitänyt kouluun mennä mutta minä en sinne päässyt koska olen autistinen ja heikkolahjainen eli älykkyydeltäni niin sanotusti "normaaliälyisen" ja lievästi kehitysvammaisen ihmisen tasolla koska minun älykkyysosamäärä on 88 kun normaaliälyisen ihmisen älykkyysosamäärä on vähintään 90 eli 2 älykkyyspistettä erottaa minut normaaliälyinen oli jos älykkyydeltäni vähintään 2 pitettä korkeammalla tasolla niin olisin apukouluun tarkkailuluokalle päässyt. Niin minulle kerrottiin kun pikkuinen lapsi olin ja ihmettelin kun vanhemmat minua kouluun pistäneet. Naapurissamme asui lapsuudessani eläkkeelle jäänyt mies opettaja ja ennen vanhainkotiin joutumistaan hän piti minulle kotikoulua kun minä 11-14 vuotta olin. Kai hän sääli minua kun minua harmitti kovasti kun en kouluun päässyt ja hän piti minua kotikoulussa luonaan vaikka minä hankala oppilas olin niin että hän joutui lyömään minua.