Lue keskustelun säännöt.
Kun oma äiti petti luottamuksen
07.03.2022 |
Äiti, tuo pyyteettömästi lapsiaan rakastava elämän tukipilari. Pyhä madonna lapsi povellaan, rakastettava ja luotettava.
Vai onko? Onko äitisi pettänyt luottamuksesi, mitä tapahtui?
Kommentit (28)
Joku toimittaja taas kalastelee jutun aihetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laverteli asioitani selän takana. Ja siitä aiheutui vahinkoa.
Petti luottamukseni, kun pahoinpiteli minut 4-vuotiaana. Muistan miten sydän hakkasi. Vasta pahoinpitelyn jälkeen huomasin, että olin pissannut housuuni, kun äiti asiasta huomautti. Tämän jälkeen nukuin monta tuntia. Äiti oli varmasti harmissaan, kun ylipäätään heräsin. Olen kohta 50-vuotias, enkä ole koskaan luottanut keneenkään. Lapseni ovat ainoita, joita olen koskaan rakastanut.
Ei. Olen aina tiennyt mikä hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä, läheskään kaikkea en edes tiedä. Solvasi myös suoraan ulkonäöstä, luonteesta ja isän suvusta tulleista ominaisuuksista joille en mahda mitään. Oli jo selvää ennen kouluikää että en ole mitään. Haukkui selän takana isälle ja siskolle, keksikin varmaan osan tarinoista. Miksi, sitä en ymmärrä. Oli itse sitä mieltä että on äitinä huippuluokkaa, on hän ja sitten "ne muut äidit". Jekutti minkä ehti, noloja ja veemäisiä tilanteita riitti. Yritän nyt tulla toimeen ilman lapsuuden perhettä koska kaikki puhuttu kakka on uponnut kuin veitsi voihin. Joillekin on näköjään helpompi elää kun voi avoimesti vihata ja halveksia yhtä perheenjäsentä.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini sanoi minulle kun minut joukkoraiskattiin, että oli oma vikani kun lähdin juhannusbileisiin sekä että lakkaa aina syyttämästä muita...
Ei kai? Hyi helvetti mikä äiti sulla on!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petti luottamukseni, kun pahoinpiteli minut 4-vuotiaana. Muistan miten sydän hakkasi. Vasta pahoinpitelyn jälkeen huomasin, että olin pissannut housuuni, kun äiti asiasta huomautti. Tämän jälkeen nukuin monta tuntia. Äiti oli varmasti harmissaan, kun ylipäätään heräsin. Olen kohta 50-vuotias, enkä ole koskaan luottanut keneenkään. Lapseni ovat ainoita, joita olen koskaan rakastanut.
Saako kysyä oliko sun isäsi normaali? Sun äitis ei ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petti luottamukseni, kun pahoinpiteli minut 4-vuotiaana. Muistan miten sydän hakkasi. Vasta pahoinpitelyn jälkeen huomasin, että olin pissannut housuuni, kun äiti asiasta huomautti. Tämän jälkeen nukuin monta tuntia. Äiti oli varmasti harmissaan, kun ylipäätään heräsin. Olen kohta 50-vuotias, enkä ole koskaan luottanut keneenkään. Lapseni ovat ainoita, joita olen koskaan rakastanut.
Saako kysyä oliko sun isäsi normaali? Sun äitis ei ollut!
Ei ollut. Katseli sormiensa läpi äidin touhuja. Tunsi itse vääränlaista mielenkiintoa minuun. Äiti oli siitä sitten mustasukkainen ja pahoinpiteli minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pettänyt satoja kertoja luottamukseni, aiheuttanut vaaraa ja pyrkinyt aktiivisesti vahingoittamaan minua ja perhettäni. Ei ole ns. normaali mielenterveydeltään. Välit olleet vuosia nyt poikki. Oli myös hirveä ja julma äiti lapsuudessani.
Kaikille ei riitä hyviä äitejä…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petti luottamukseni, kun pahoinpiteli minut 4-vuotiaana. Muistan miten sydän hakkasi. Vasta pahoinpitelyn jälkeen huomasin, että olin pissannut housuuni, kun äiti asiasta huomautti. Tämän jälkeen nukuin monta tuntia. Äiti oli varmasti harmissaan, kun ylipäätään heräsin. Olen kohta 50-vuotias, enkä ole koskaan luottanut keneenkään. Lapseni ovat ainoita, joita olen koskaan rakastanut.
Saako kysyä oliko sun isäsi normaali? Sun äitis ei ollut!
Ei ollut. Katseli sormiensa läpi äidin touhuja. Tunsi itse vääränlaista mielenkiintoa minuun. Äiti oli siitä sitten mustasukkainen ja pahoinpiteli minua.
Ei ole tosiaankaan ihme että kyky luottamiseen on mennyt. Onneksi rakastat lapsiasi, olet varmastikin hyvä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti päiväkirjaani kun oli 15v. ja alkoi läksyttämään minua asioista, joita siellä luki.
Poltin kaikki päiväkirjani enkä kertonut äidilleni enää koskaan mitään tärkeää tai henkilökohtaista. Ihan hyvissä väleissä mentiin näin hänen kuolemaansa asti.
Vierailija kirjoitti:
Äiti päiväkirjaani kun oli 15v. ja alkoi läksyttämään minua asioista, joita siellä luki.
Poltin kaikki päiväkirjani enkä kertonut äidilleni enää koskaan mitään tärkeää tai henkilökohtaista. Ihan hyvissä väleissä mentiin näin hänen kuolemaansa asti.
*Äiti luki päiväkirjaani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden kestänyt henkinen ja fyysinen väkivalta.
Muistan pari tapahtumaa hyvin varhaisesta lapsuudesta, jolloin sanoin jotain ja tajusin heti, että sanomiseni olisi aikuisista jotenkin naurettava (esim. olimme tervehtimässä serkkuvauvaa, ja sanoin että vauva yskii kuin kansanedustaja). Pyysin äidiltäni, että hän ei kertoisi kenellekään. Kertoi heti kaikille jotka olivat paikalla ja useasti vielä senkin jälkeen. Olin tuolloin alle kouluikäinen. En koskaan sen jälkeen ole uskoutunut äidilleni tai kertonut hänelle oikeastaan mitään asioitani. Omilta lapsiltani kysyn aina suostumuksen, jos jaan heidän asioitaan.
Se on inhimillistä, jokainen tekee virheitä, myös äiti.
Vierailija kirjoitti:
Muistan pari tapahtumaa hyvin varhaisesta lapsuudesta, jolloin sanoin jotain ja tajusin heti, että sanomiseni olisi aikuisista jotenkin naurettava (esim. olimme tervehtimässä serkkuvauvaa, ja sanoin että vauva yskii kuin kansanedustaja). Pyysin äidiltäni, että hän ei kertoisi kenellekään. Kertoi heti kaikille jotka olivat paikalla ja useasti vielä senkin jälkeen. Olin tuolloin alle kouluikäinen. En koskaan sen jälkeen ole uskoutunut äidilleni tai kertonut hänelle oikeastaan mitään asioitani. Omilta lapsiltani kysyn aina suostumuksen, jos jaan heidän asioitaan.
Et se sinäkään terve oo ku noin pienestä loukkaantunut..
Minulla on ollut turvallinen ja normaali lapsuus, mutta äidin kyvyttömyys käsitellä tunteita on välillä aiheuttanut tilanteita joissa olen tuntenut itseni petetyksi.
Ymmärrän vasta nyt kun on omia lapsia, että miten tavalliset asiat olivat äidilleni tunnepuolella vaikeita. Näitä olivat seksuaalisuus, kehollisuus, tarpeet, suurin osa tunteista rakkaudesta vihaan, oman mielipiteen uudelleen arviointi, kiittäminen tai pyytäminen anteeksi jos oli tehnyt väärin. Kammoksuin jo lapsena sairaana oloa. Se oli niin kiusallista ja ikävää. Äiti ei osannut suhtautua empaattisesti sairauteen ja sen oireisiin, vaan käyttäytyi todella omituisesti. Ilmoitti että nyt lähdetään lääkäriin ja kun olin tietysti lapsena huolissani että mitä siellä tapahtuu, hän vain tiuski että kyllä se nyt on pakko kärsiä kun sinussa kerran on tauti.
Pahin oli kuitenkin se, kun soitti 7.luokalla koulun terveydenhoitajalle ja oli tehnyt pitkän listan siitä mitä kehossani oli hänen mielestään pielessä ja pitäisi tarkastaa. Minulle ei saanut sanottua asiasta mitään taaskaan, vaan minut haettiin kesken tunnin terveydenhoitajalle. Kierot sääret, kasvoissa näppylöitä, kävelee omituisesti. Terveydenhoitaja ei huomannut mitään outoa.
Ahdisti. Asiasta ei koskaan puhuttu. Tunsin itseni todella hylätyksi oikeastaan tuosta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
On pettänyt satoja kertoja luottamukseni, aiheuttanut vaaraa ja pyrkinyt aktiivisesti vahingoittamaan minua ja perhettäni. Ei ole ns. normaali mielenterveydeltään. Välit olleet vuosia nyt poikki. Oli myös hirveä ja julma äiti lapsuudessani.
Kaikille ei riitä hyviä äitejä…
Niin tuttua..
Oma äitini sanoi minulle kun minut joukkoraiskattiin, että oli oma vikani kun lähdin juhannusbileisiin sekä että lakkaa aina syyttämästä muita...