Mä en enää kutsu ketään meille kylään, en. Se on loppu nyt.

perutaan yhtäkkiä. Melkein yhtä ärsyttävää on se, että vieraat tulee 4 tuntia myöhässä:(

Meillä on täystuho leikki-ikäinen ja yöt valvottava vauva. Joten vaatii erityisiä ponnisteluja saattaa koti siihen kuntoon, että voi vastaanottaa vieraita.



Lisäksi tarjottavien hankkiminen (aikaa, rahaa) ja laittaminen ovat oma hommansa.



Taas kävi tämän yhden pariskunnan kanssa niin, että peruivat tulonsa KAKSI tuntia ennen sovittua tapaamista. Ilmoittivat vain että tulevat kyllä joku toinen päivä tässä kesän aikana.



Joopa joo. Minä olin laittanut mansikkakakun valmiiksi, tehnyt mozzarella-salaatin ja melkein jo pöydänkin katoin. Se siitä sitten. VEETUTTAA.

laita korppuja ja kahia pöytään, kun tulevat taas

Ärsyttävää! Joskus tuntuu ette ihmiset ajattele ollenkaan toisten vaivaa ja tunteita. Mullekin on joskus käynyt noin ja pariin kertaan olen järjestänyt juhlat, joihin on lopulta tullut vain puolet "ilmoittautuneista". Harmittaa tosiaan se vaivan ja rahan hukkaan meno.

Eli tuttavien tapaamisesta ei ole varsinaisesti mitään iloa, kun ennen vieraiden tuloa on siivottava järjettömästi ja järkättävä tarjottavat (aina ei kehtaa tarjota pelkkää kaupan pullaa), itse vierailulla ei ehdi vieraiden kanssa keskustella kun lapset keskeyttävät ja tappelevat keskenään ja tahtovat sitä sun tätä ja kahviakin pitää kaataa jne. Lisäksi, kun univelkaa on jo monelta vuodelta, vieraiden kanssa seurustelu ottaa voimille eikä sitä kovin kauan jaksaisi.

Vieraat itse nököttävät paikoillaan tarjoutumatta viihdyttämään lapsa tai auttamaan esim. pöydän raivaamisessa. Ja vierailun jälkeen koti on taas kuin pommin jäljiltä kun lelut ovat taas levällään ja lattiat täynnä muruja, kahvia, suklaata yms. Ja taas riittää siivottavaa...



Mieluummin olemme siis keskenämme!

Hän kutsui ex tempore kahville, usein

ja

tarjosi isosta kauniista ruusuisesta peltipurkista ihania keksejä-



tosi rentoa ja kahvikin oli hyvää- en edes huomannut villakoiria tms...



meillä molemilla oli pienet lapset jaloissa samaan aikaan...



t. nro 3

Ei meillä käy kylässä kun tutut eikä mun niitä kyllä tarvi mitenkään "orjailla"!



Monet tutuistakin tulee kylään joko ihan yllärinä tai sitten soittavat puoli tuntia ennen että ollaankos kotosalla voiko tulla eikä mua haittaa kumpikaan "tapa" yhtään:) Minusta on vain kiva kun kavereita käy ja he viihtyvät meillä!:)



Niin ja aina ei todellakaan ole mitään niin erikoista tarjottavaa, mutta kyllä nyt jotain keksejä tms. aina nyt kahville löytyy ja jos ei löydy niin sitten keksitään jotain muuta tarjottavaa (esim. näin kesällä jäätelöä yms).



En siis ymmärrä ollenkaan että tutuille, omille kavereille pitäs koti järjestää "paraatikuntoon" ja pöydän notkua kaikenlaisia herkkuja? Eikös sitä mennä/tulla kylään just sen takia että nähdään kavereita, ei suinkaan "arvostelemaan" kotia/tarjoilua?



Oonko mä siis kummajainen vaiko te joille vierailut ovat noin "vaikeita"?

Siellä on kahvittelukulttuuri on ainakin rennompaa kuin muualla Suomessa

ja

naapurille piipahdetaan ex tempore ja kahvitkin saa AINA...



ja tarjoilut ovat pullaa ja voileipää tms rentoa



t. nro 3 ja 7 ( itä-suomalainen kasvatus)

kahvit ja kaupan keksejä. Ei mene aikaa laittamiseen ja voin syödä ne itse jos vieras tekee oharit.

mutta miehen sukulaiset ovat sen luokan tullaan/ei tulla -tyyppejä, että heitä varten en laita enää mitään. Kerrankin oltaisiin juhlittu lapsen synttäreitä muutaman päivän jälkijunassa heidän kanssaan, niin tuli peruutus siinä vaiheessa kun kakku oli pöydässä jo. Että ei tarvitse toiste soitella.

on jonkinlainen suoritus. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Kyllähän se on raskasta pitää kulisseja pystyssä aina vieraiden aikana

leipoo jotain tarjottavaa pöytään. Itseä on alkanut eniten harmittaa, kun lapsi odottaa kovasti että tietty hänelle tärkeä sukulainen tulee käymään... ja sitten peruukin tunnin varoitusajalla. Tästä syystä meillä ei enää puhutakaan ääneen tuosta suunnitellusta vierailusta ;)

mutta meillä on aina kyläilty paljon ja rennosti! Se kun paljon mukavampaa niin isäntäväen kun vieraidenkin puolelta...kenenkään ei tarvi nipottaa eikä näytellä vaan jokainen voi olla oma itsensä, myös kyläillessä:)



t. 8

jos siitä sitten kerran täytyy jollekin narista kun vieras ei tullutkaan!



Kyllä minäkin leivon joskus niin omalle porukalle kuin vieraillekin, mutta kumpaakaan en tee "pakosta" joten ei minua myöskään sitten haittaa jos joku peruukin tulonsa...syödään sitten leipomukset itse:)



Miksi kaikesta kanssakäymisestä täytyy tehdä niin hirmuista suorittamista? Ei ymmärrä, ei...



t. se 8 edelleen

Iloisena väsään vaikka mansikkakakun jos tiedän että on tulossa vieraita. Tämä ei ole mitään kulissia eikä suorittamista, mutta harmittaa ihan älyttömästi jos vieraat sitten peruukin viime tipassa.

Voihan sen kakun itsekin syödä tai laittaa vaikka pakastimeen odottamaan uusia vieraita!



Miksi siis loukkaantua perumisesta? Eiköhän kaikille ole aina perumiseen hyvä syy? Tuskin nyt kukaan peruu vierailuaan sen vuoksi että nyt vaan jaksa/viitsi/haluakaan lähteä kylään vaikka ensin niin sopi!

Mutta tiedättekö mitä ap:n tilanteessa kannattaa tehdä jos vain voi? Soittaa joillekin toisille kavereilla ja kertoa että yhet lattapäät peruutti tulonsa, maistuuko mozzarellasalaatti ja mansikkakakku?

Kokemukseni mukaan viimeistään kolmannet vastaa joo. Itsekin olen kerran viettänyt tosi hauskan illan herkullisen hirvikäristyksen äärellä, joka ei ollut kelvannut ensin kutsutuille.

jotain rajaa teidän ahmimishäiriölläkin... enkä pakasta kakkua. Sehän maistuu ihan kamalalta sen jälkeen!

popsia sen kaakun!

tehty mansikkakakku ole pakiastamisen jälkeen enää ollenkaan sama. Enkä minäkään halua niitä leipomuksia tuhota yksikseni/lasten kanssa. Mutta ehdottomasti soittaisin tuossa tilanteessa jotkut toiset vieraat paikalle.