Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä on se "kokeminen", jota koette tyttöjen/poikien äitinä???
17.02.2010 |
Moni täällä hehkuttaa, että on se kiva, että on tyttöjä, niin saa kokea tyttöjen jutut. Ja poikien äidit samoin.
Mitä IHMETTÄ se sellainen kokeminen on??? Miten oikein elätte sen lapsen elämää, että koette hänen puolestaan asioita?
Ja tässäkin tapauksessa pitää todeta, että ihme vaatimuksia teillä on lapsillenne. Lasten pitää antaa TEILLE KOKEMUKSIA???
Sitä paitsi, eikö teidän pitäisi pikemminkin murehtia sitä, että "voi sääli, kun sain tuollainen pikkuproffapojan. Jää rämäpäiden poikien elämä kokematta". Tai "voi vitsi, kun sain rämäpäisen tytön, jää sen pikkusievä kokematta".
Kommentit (18)
kokee monia juttuja. Tietysti se riippuu myös lapsen luonteesta, eikä vain sukupuolesta, että mitä kokemuksia se lapsi tuo mukanaan. Itselläni on yksi lapsi, tyttö, rauhallinen ja tyttömäinen sellainen. Meillä on jo paljon yhteisiä "tyttöjen" juttuja, käymme yhdessä shoppailemassa, lakkaamme toistemme kynsiä, otamme jalkakylpyjä jne. Kaikki sellaisia asioita, joita en peruspojan äitinä tekisi kuin yksin. Ihan pienen lapsen kanssa äitiys on varmaan samanlaista sukupuolesta riippumatta, mutta jo leikki-ikäisenä alkaa näkyä eroja, jotka vaikuttavat äitiyteen ja isyyteenkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden pojan äitinä koen, että pääsen seuraamaan kuinka pojastani varttuu pikkuhiljaa mies. Tytön äitinä pääsisin seuraamaan naiseksi kasvamista.
ja "miesten maailma" ei ole kuulunut minun elämääni oikein mitenkään. Tosin olen tykännyt leikkiä niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa.
Nyt kahden kouluikäisen pojan äitinä voin sanoa, että olen saanut nähdä sen millainen on poikien/miesten maailma. Lapsemme urheilevat paljon (uutta minulle), tykkäävät kalastaa, olla luonnossa. Ostan vain poikien/miesten vaatteita. Meillä haisee hiki usein ja myös suihkussa käydään usein. Meillä ei käy juuri koskaan tyttöjä vaan paljoon poikia, eri ikäisiä ja erilaisia poikia, mutta voin sanoa että yksikään ei ole tullut tänne nukeilla leikkimään tai pojat eivät ole kovinkaan rauhallisesti leikkineen. Enemmän remutaan, pelataan jne. Hiljaista ei ole ja mitään ei piiperretä. Meno on kovaa ja pyykkiä tulee valtavasti.
Luulen, että kahden tytön kanssa elämä voisi olla ainakin jonkun verran erilaista :)
Kerran meille tuli pojille tyttöjä kylään ja kyllä oli oikeasti tosi kummallista kun vessa oli varattu pitkään ja tytöt menivät föönaamaan mun kamoilla tukkaansa. Tyttöjä on muutaman kerran käynyt muutenkin tämän 13 vuoden aikana ja he ottavat erilaista kontaktia naiseen. Tulevat kehumaan sisustusta, katsovat vaatteita jne. On vaan niin outoa joskus olla tyttölasten kanssa tekemisissä - siinä on suurempi ero mitä voisi edes kuvitella. Ilmapiiri muuttuu, jutut muuttuu, kaikki. Meille jäi yhden tytön huivi ja sitä aina katsoessani ajattelin että olisi niin kiva jos joskus voisi ostaa omalle tytölle tyttöjen juttuja, vaatteita, jutella tytön kanssa jne.
Se on sellainen naisellisen ilmapiiri joka muuttuu. Voit yrittää viettää iltaa vain mies- tai vain naisporukassa ja huomaat että siinä on pieni ero.
minulla on kaksi poikaa. Minun kavereideni lapsia pyörii ympärillä, joten sellaisia 7-10-vuotiaita tyttöjä ja poikia olen tavannut.
En ole huomannyt heissä mitään kovin erilaista suhteessa toisiin.
- yksi poika on adhd
- yksi tyttö on sellainen äly-hoi-älä-jätä, joka keksii kaikkea tyhmää
- yksi poika haluaa vain lukea
- yksi tyttö vain kuuntelee muita ja istuu
- yksi poika haluaa vain rakentaa legoilla
....
Ja kun olemme poikien kanssa kotona, niin meillä on aika hiljaista. Keskustelemme todella paljon. No, ei he sisustusta kommentoi, mutta poikani kommentoivat kyllä minun vaatteitani.
Onko erilaista viettää iltaa naisten tai miesten kesken? MInun kokemukseni mukaan ei ratkaisevan erilaista. Mutta meidän kaveripiiri onkin kaikki syviä pohdiskelijoita, me kaikki parannamme maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies porukassa on mukavampaajos pakko on valita
Silloin kun pääsee miesporukkaan iltaa viettämään niin se on itse asiassa hauskempaa kuin naistenillat. Niin kauan kuin miehet pitävät naisena eivätkä rupea piereskelemään tai puhumaan autoista (niinkin joskus käynyt). Mutta niin kauan kun pitävät naisena ja huomioivat niin todella hauska olla ainoa nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma päämääräni on kasvattaa lapsistani itsenäisiä, kunnollisia aikuisia. Lapseni eivät ole minulle mitään velkaa, mutta he ovat minun maailmani. Halusin äidiksi, onneksi toiveeni toteutui. Onneksi luonto päättää lapsen sukupuolen. Minulta jää muiden perheiden elämä kokematta. Onneksi niin, koska minulle tämä meidän kahden pojan perhe on se paras.
Itselläni on nykyisin suht samanikäiset tytöt. Ja oikeastaan täytyy todeta, että perusarjessa eroa on hyvin vähän.
Samanlaista kohellusta on meillä kuin tuossa poikaperheessäkin aikanaan. Askarrellaan, piirretään, rakennetaan majoja, luetaan kirjoja, juostaan ja kiipeillään. Nuo pojat leikkivät aikanaan legoukoilla, tyttöni sen sijaan leikkivät petshopeilla. Painiotteluita eivät tyttöni harrasta niin paljon kuin nuo pojat, mutta muuten kyllä kiipeilevät toistensa päällä ja hakevat fyysistä kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en osaisi tytön/pojan äiti ollakaan...
mutta tähän minun on sanottava yksihuoltajaksi raskauden aikana jääneenä, että kyllä minä mietin, että miten ihmeessä osaan pojalle opettaa poikien asioita, kun itsellänikään ei ole isää, veljiä, tai miespuolisia ystäviä, eikä lapsen isästäkään ollut huolehtimaan lapsestaan edes välillä. no, pelko oli turha. tai ei oikeastaan ollut, en minä nimittäin niitä pojalle koskaan ole opettanutkaan. olemme eläneet ihan normaalia arkea, jossa minä olen äiti ja lapseni on lapsi. päiväkoti ja koulu ovat opettaneet pojan pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa ja muita poikamaisia juttuja on tullut ihan vain tässä arjen mukana.
eli kyllä pelko voi olla noinkin konkreettinen. olen silti tyytyväinen, että olen löytänyt elämääni myös miehen, jolta poika saa jonkinlaista miehen mallia siten, että saa kokea olevansa tärkeä myös oman sukupuolensa edustajana. se kun on lapsille tärkeää.
ennestään minulla oli kolme tytärtä.
ihmiset kommentoivat, että kyllä teidän pitäisi se poika vielä tehdä, toivottavasti saatte pojan jne. Eräs äiti sanoi ihan suoraankin, että toivoo meille poikaa, jotta saamme kokea myös poikien vanhemmuuden. Meillä on siis tähän mennessä tullut tyttöjä ja nyt olen taas raskaana. Totta kai poika on tervetullut, mutta emme erityisesti toivo poikaa sen enempää kuin tyttöäkään.
Minulla nuo kommentit särähtävät korvaan, sillä en todellakaan arvota perhettämme tai elämääni ylipäätään sen mukaan, "koenko" siinä kaiken sen mitä keskivertoihmisen "kuuluisi" kokea. Tietenkin on niin, että jos meille tulee pelkästään tyttöjä, jää se poikien maailma ehkä näkemättä. Mutta mitä sitten - en ymmärrä mitä se haittaa!
Yhtä hyvin voin jossitella, etten ole esim. hankkinut vielä isompaa perhettä, en ole asunut maalla, omakotitalossa tai kommuunissa, en ole ottanut avioeroa, en ole vaihtanut alaa, en ole värjännyt tukkaani punaiseksi jne jne jne. Miksi ihmeessä elämässä pitäisi "kokea" kaikki? Eikö ole luvallista olla tyytyväinen siihen, mitä on saanut - jopa äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen?
Kun lapsilukumme tulee täyteen, minusta olisi hirveän kornia harmitella mahdollista pojan puuttumista. Ihan kuin tyttäreni eivät olisikaan maailman kallisarvoisimpia lahjoja, joiden äitinä saan elää minulle tarkoitettua, ihanaa ja arvokasta, juuri minulle "täydellistä" elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun pääsee miesporukkaan iltaa viettämään niin se on itse asiassa hauskempaa kuin naistenillat. Niin kauan kuin miehet pitävät naisena eivätkä rupea piereskelemään tai puhumaan autoista (niinkin joskus käynyt). Mutta niin kauan kun pitävät naisena ja huomioivat niin todella hauska olla ainoa nainen!
jotka eivät oikeasti joudu elämään siinä miesporukassa joka päivä. ;) Kokeilkaapa työskennellä vuodesta toiseen 15 miehen kanssa porukan ainoana naisena. Eivät ne miehet kovin kauaa jaksa leikkiä mitään kukka kämmenellä -juttuja. Siellä sitä sitten ollaan, autojen, tietokoneiden ja testosteronihuuruisen pätemisen maailmassa, jossa tunteilla ei ole mitään merkitystä ja jossa ei ole ketään, jolle kertoa mitä oikeasti kuuluu.
Ei niitä koeta toisen PUOLESTA vaan KANSSA. Yhdessähän sitä vanhemmat yleensä asioita tekevät lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan vilpittömäsi kiva nähdä, millainen on pieni poika. Mulla ei ole veljiä. Hauskaa seurata, millaisia ovat "poikien jutut". Ja on minusta hauskaa myös elää uudelleen joitain tyttöjen juttuja.
Ei sen kummempaa. Ei lasten PIDÄ antaa mulle kokemuksia, mutta ne antavat mulle kokemuksia ihan pelkästään olemalla :)
Mun poika tekee noita kaikkea paitsi ei lakkaa kynsiä. Jalkakylpyäkin pyytelee. Anna se mikä ropisee, siis poreilee.
poikien jutut=pääsin katsomaan futista ja sählyä.
Mutta ihan varmasti voisi olla myös toisinpäin. Tyttö aloittaa ehkä myös futiksen, poikakin on leikkinyt tytön kanssa nukkekodissa.
en osaisi tytön/pojan äiti ollakaan, kun itsellä on vain toista sukupuolta.
Mittä ihmettä te niidern lastenne kanssa teette, kun äitiyskin on lapsen sukupuoleen sidottua.