Lue keskustelun säännöt.
Eriarvoisuus ystävyyssuhteessa
27.01.2010 |
Mulla on ystävä, jota arvostan, olemme olleet ystäviä jo vuosikausia. Mutta koko ystävyytemme perustuu siihen, että hän on aina oikeassa ja aina neuvomassa minua. Eipä siinä, minua ei pieni neuvominen hetkauta puoleen eikä toiseen, mutta hän menee pois tolaltaan, jos hän huomaa minun pärjäävän jossain ihan itsenäisesti. Karua, mutta niin totta. Viime aikoina se on alkanut rasittaa, kun neuvominen on ulottunut tapaani hoitaa lapsia ja siinä mielestäni pärjään erinomaisesti ilman mitään neuvoja.
Kommentit (4)
Vuosikaudet se neuvoi ja aika tylysti suoraan sanoi, mikä kaikki elämässäni/minussa on väärin ja miten minun tulisi itseäni kehittää. Alussa otin sen asenteen, että kuuntelen neuvot ja yritän ottaa opiksi (Itsetuntoni on aina ollut tosi huono).
Vähitellen alkoi väsyttää se jatkuva negatiivinen arvostelu minussa ja muissa (siis kaikki, ihan kaikki oli tyhmempiä kuin hän ja töissä hän oli niin paljon parempi kuin muut jne)... Lopulta yhden kerran (!) sanoin että nyt en jaksa, sulla on asennevamma kun arvostelet aina muita, katso peiliin. Siihen loppui se kaveruus. Eikä harmita yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja myöhemmin meidän välit katkes. Siitä huolimatta mielestäni hän on ollut mun paras ja uskollisin, hauskin ja mielenkiintoisin ystäväni. Ei lapsuuden ystävien vertaisia enää aikuisena niin vaan löydä.
alempiarvoinen "ystävä". minä menetin yhden vanhimmista ystävistäni, kun laihdutin 50kg.
samalla tajusin että se oli tämä "ystäväni" joka oli minun laihtumistani eniten estänyt!
olen oikeasti kaunis, en siro mutta normaalipainoinen, suomalainen nainen. juuri viikonloppuna sain kehuja takapuolestani todella hyvännäköiseltä urheilijanuorukaiselta;)
heti kun olin normaalipainoinen, "ystäväni" ei voinut enää lähteä kanssani baariin. ei tietenkään kun nykyään ne miehet haluavat minua!
Siis en kokisi sitä siksi omalla kohdallani. Ystävyys perustuu myös molemminpuoliseen kunnioitukseen, niinkuin hyvä parisuhdekin, mutta tämähän on vaan mun mielipide asiasta.
Siis saattaahan toinen tietää joistakin asioista enemmän kuin toinen, ja sama toisin päin, mutta jos se asetelma on tuollainen jotenkin alistava, niin ei ei ei. Outo päsmäri se kaverisi?