Lue keskustelun säännöt.
No voi hyvää päivää pelkkien poikien äidit!
17.02.2010 |
mitä ihmettä te itkette? Minulla on kolme poikaa ja olen niin onnellinen, ettei ole tyttöjä. Saan olla se ainoa nainen mieheni elämässä, perheen ainoa prinsessa ja hepeneeni eivät mystisesti katoa vaatekaapista prinsessaleikkeihin. Isi viihdyttää poikia erätulilla ja miestenjutuissa, saan olla usein aivan rauhassa, eikä tarvitse vääntää kättä pikkunaisen kanssa siitä, että mikä on soveliasta pukeutumista ja ettei niin nuoren sopisi meikata. Ah, olen onnellinen!
Ja mitenkään en vähättele tyttöjen äitejä, kaikki kunnia heille! (myös)
Kommentit (20)
vaikka vain poikia ;D 1.5 v on mahoton vaatteiden perään. Kulkee mun alkkarit päässä mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missään sanonut, että ovat helppoja..? Toki on vaikeuksia, mutta on ihanaa olla perheen ainoa nainen. Ja mitä ihmettä tuolla tarkoitat, että löytävät todellisen prinsessansa? Siis naisen itselleen? Ja se on kamalaa, koska..?
kun olen saanut 4 pojan lisäksi tytön. On hienoa nähdä sekä tytön että poikien kasvu.
Kai sitä saa surra ettei elämä mennytkään niinkuin oli ajatellut. Ei se tarkoita että pojissa olisi mitään vikaa, minustakin pienet pojat ja etenkin ne vähän isommat ovat ihan mahtavia :)
Oli lapsia sitten 1, 2, 3 tai vaikka 10, olivat sitten tyttöjä, poikia tai molempia. Miksi täytyy korostaa oman perheensä paremmuutta kirjoittamalla toisista niin negatiivisesti? Olkaa onnellisia lapsistanne; teille on annettu suurin lahja mitä elämällä on antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli lapsia sitten 1, 2, 3 tai vaikka 10, olivat sitten tyttöjä, poikia tai molempia. Miksi täytyy korostaa oman perheensä paremmuutta kirjoittamalla toisista niin negatiivisesti? Olkaa onnellisia lapsistanne; teille on annettu suurin lahja mitä elämällä on antaa.
missään sanonut, että ovat helppoja..? Toki on vaikeuksia, mutta on ihanaa olla perheen ainoa nainen. Ja mitä ihmettä tuolla tarkoitat, että löytävät todellisen prinsessansa? Siis naisen itselleen? Ja se on kamalaa, koska..?
omasta pojastaa, varsinkin ainoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka heteronormatiivisesti elää... Meillä kyllä äitin hepenet katoavat prinsessaleikkeihin, vaikka lapset on poikia. Enkä mä koe olevani ainoa nainen mieheni elämässä, onhan hänellä äiti, useampikin rakas sisko ja jopa naispuolisia kavereita! ;)
Matriarkkaalisuus on ihana asia :-). Ja ihanaa nähdä, kuinka pojat identifioituvat isäänsä, joka on miehen mallina äärimmäisen hyvä.
Minulla on kaksi jo vähän isompaa poikaa. On ne niin ihania!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voi itse huolehtia, että kasvattaa ihania, empaattisia "uudenlaisia" miehiä. Ja voi rauhoittua sillä, että on erittäin todennäköistä, että löytävät ihanat naiset itselleen. Ihanan miehen löytäminen kun on paljon hankalampaa!
En minä mitään itke. En ole tehnyt lapsia sukupuolen vuoksi, vaan heidän itsensä vuoksi. Minulle on aivan sama, onko kyse kahdesta tytöstä vai kahdesta pojasta vai molemmista.
Mutta tässä ketjussa onkin puhe siitä, mitä hyvää siinä on, että on vain poikia. Kaikissa kolmessa vaihtoehdossa (vain poikia, vain tyttöjä, sekä että) on omat hyvät puolensa. Jos tilanne on toinen, niin sitten on taas omat hyvät puolensa.
Oli lapsia sitten 1, 2, 3 tai vaikka 10, olivat sitten tyttöjä, poikia tai molempia. Miksi täytyy korostaa oman perheensä paremmuutta kirjoittamalla toisista niin negatiivisesti? Olkaa onnellisia lapsistanne; teille on annettu suurin lahja mitä elämällä on antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi ihanaa poikaa. En ymmärrä tätä sukupuolisotaa ollenkaan. Minulla ei ole mitään tyttöjä vastaan, mutta minulla on kaksi ihanaa rakasta poikaa. En tiedä miten tyttöjen äitiys on erilaista, mutta tässä kokemuksiani "pelkkien poikien" äitiydestä:
Lasteni kanssa leikin yhdessä ulkona, hiihdämme, laskemme mäkeä, ihmettelemme luontoa. Luen kirjoja, iltalukukirja vaihtui juuri Melkoisesta Möttösestä Fedja-setään. Leikimme Legoilla, pelaamme lautapelejä, rakentelemme autoratoja ja majoja. Halailemme, pussailemme, kutittelemme. Kuljemme yhdessä päiväkotimatkoja, juttelemme maailmasta, avaruudesta, kaikesta. Pohdimme oikeaa ja väärää, kuuntelen minusta tulee isona -juttuja. Piirrämme, askartelemme, maalaamme, leivomme ja pyyhimme pölyjä. Nauramme, itkemme, rakastamme. Käymme isovanhemmilla (molemmilta puolilta) ja kesäisin mökeillä.
En osaa kaivata mitään muuta. Olen onnellinen ja ylpeä perheestäni. Varmasti jään jotain elämässä paitsi, niinhän kaikki jäävät. Ainakaan en jää paitsi rakkautta.
missään sanonut, että ovat helppoja..? Toki on vaikeuksia, mutta on ihanaa olla perheen ainoa nainen. Ja mitä ihmettä tuolla tarkoitat, että löytävät todellisen prinsessansa? Siis naisen itselleen? Ja se on kamalaa, koska..?
omasta pojastaa, varsinkin ainoasta.
Oma anoppini on aina sanonut, että sai toisen tyttären kun poikansa mut löysi. Se asenne on auttanut meitä luomaan hyvän ja toimivan anoppi-miniäsuhteen. Toivon osaavani olla kuten oma anoppini sitten aikanaan jos ja kun ainoa poikani tuo kotiin sen oman elämänsä valitun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja molemmista olen onnellinen. Ei minun tyttäreni kilpaile lainkaan kanssani, kun on kyse miehestäni - kyllä minä olen se ainoa nainen mieheni elämässä. Itse asiassa huolestuisin aika kovasti, jos joutuisin kilpailemaan tyttäreni kanssa. En ehkä ole perheen prinsessa, mutta olen se kuningatar, eikä minun hepeniini koske kukaan ilman minun lupaani. Ei lapsillani, sen enempää tytöllä kuin pojalla, ole mitään asiaa mun vaatekaapille, omiaan kaivakoon kuten tykkäävät. Meillä isi viihdyttää ihan yhtä lailla tyttöä kuin poikaakin, ihan kuten minäkin,joten molemmilla meistä vanhemmista on ihan tarpeeksi omaa rauhaa. Tyttäreni tosin ei ole vielä sen ikäinen, että hänen kanssaan tulisi tarvetta neuvotella pukeutumisesta tai meikkaamisesta, mutta mieheni kanssa periaatteeksi on sovittu, että siihen asti, kun me maksamme vaatteet ja meikit, viimeinen sana on meidän. Jos hänellä on omaa rahaa, jolla ostaa tietynlaisia vaatteita, joita minä ja mieheni emme ehkä ostaisi, niin ostakoon. Sama pätee meikkeihin.
No, toisaalta mun mieheni on niin tossukka, että saan olla ihan rauhassa matriarkka, jos ja kun haluan, ja vaikken haluaisikaan :)
Joskus olis kiva, kun olis kaveri esim uimahallin pukkarissa-saunassa.
Joskus olis kiva lähteä humputtelemaan vaatekauppoihin......arvatkaa kuinka kivaa on poikien kanssa shoppailla, jos ne edes saa huijatuksi mukaan :)
Oikeasti, poikien äitinä on ihan kivaa, kauhulla odotan aikaa, jolloin mun pitää jakaa pojat miniöiden kanssa :)
Mulla on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja molemmista olen onnellinen. Ei minun tyttäreni kilpaile lainkaan kanssani, kun on kyse miehestäni - kyllä minä olen se ainoa nainen mieheni elämässä. Itse asiassa huolestuisin aika kovasti, jos joutuisin kilpailemaan tyttäreni kanssa. En ehkä ole perheen prinsessa, mutta olen se kuningatar, eikä minun hepeniini koske kukaan ilman minun lupaani. Ei lapsillani, sen enempää tytöllä kuin pojalla, ole mitään asiaa mun vaatekaapille, omiaan kaivakoon kuten tykkäävät. Meillä isi viihdyttää ihan yhtä lailla tyttöä kuin poikaakin, ihan kuten minäkin,joten molemmilla meistä vanhemmista on ihan tarpeeksi omaa rauhaa. Tyttäreni tosin ei ole vielä sen ikäinen, että hänen kanssaan tulisi tarvetta neuvotella pukeutumisesta tai meikkaamisesta, mutta mieheni kanssa periaatteeksi on sovittu, että siihen asti, kun me maksamme vaatteet ja meikit, viimeinen sana on meidän. Jos hänellä on omaa rahaa, jolla ostaa tietynlaisia vaatteita, joita minä ja mieheni emme ehkä ostaisi, niin ostakoon. Sama pätee meikkeihin.
No, toisaalta mun mieheni on niin tossukka, että saan olla ihan rauhassa matriarkka, jos ja kun haluan, ja vaikken haluaisikaan :)
Ihan oikea kotityranni.
oon yhden pojan äiti eikä varmaan toista lasta tule. Pelkäisin saada tytön. ehkä sillä on osuutta asiaan että mulla on ollut tosi huono suhde äitiin lapsena.
Ja en halua edes ajatella sitä aikaa kun tuo poika löytää jonkun rinnalleen (mikä on tietysti ihana ja toivottu ajatus) mutta että äidin kulta ei ole enää kokonaan äidin... Rakastan poikaani varmaan liikaa jollain tavalla.
Lähtee oikein mielellään ostamaan itselleen vaatteita.
Rakastaa sisustamista ja koristeita.
On silti poikamainen ja entinen villikko.
Kaverini tyttöjä ei vaatekauppaan saa.
Poika täyttää kohta 6v. ja välillä liiankin tarkka vaatteistaan(valikoiva).
Ei ole sukupuolesta kiinni asiat, vaan lapsen perusluonteesta ja mielenkiinnon kohteista.
Siivoo vessanpyttyä ja imuroi huonettansa ja tekee metkuja.
vaikka vain poikia ;D 1.5 v on mahoton vaatteiden perään. Kulkee mun alkkarit päässä mielellään.
No, toivossa on hyvä elää... Kyllä niilläkin on omat metkunsa.. Mitäs sitten kun poikasi aikanaan löytävät sen todellisen prinsessansa..? Sekin aika vielä koittaa..