Minkä ikäisenä tulivat äideiksi ne naiset, jotka jättivät oman elämänsä

Mutta ei mulla kyllä tainut olla mitään elämää mitä jättää.

Eräs sai esikoisen jo 19v ja teki sitten viisi lasta... muutaman vuoden välein. On jo 30+ ja edelleen koko elämän pyörii lasten ympärillä. Ihan iloinen on kyllä jne, mutta tuntuu että jää kovin suppeaksi hänen maailmankatsomus, maatilalla asuu ja työkin on hällä sitä että hoitaa lehmiä, possuja jne.



Toinen kahden lapsen äiti tuli äidiksi 20v ja on kyllä opiskellut ja käynyt töissä on jotenkin persoonaton, koko elämän pyörii lastensa ympärillä.

Minulla sama meno edelleen. 25 olin kun ekan sain, nyt on lapsia kolme. Olen tosi sitoutunut lapsiin mutta tästä olen löytänyt itselleni oikean elämän ja tarkoituksen elämälleni. Nyt olen kyllä hiljan aloittanut oman harrastuksen, ehkä alan vähitellen ottamaan jotain omaa elämääni lasten lisäksi.

ja siitä lähtien on ollut tasaisen rauhallista oma elämä, vilkasta lapsiperhe-elämä.

Katsotko, että kun sulla on lapsia niin ne lapset ei ole sun elämääsi? Onko sulla joku 'oma elämä' mitä käyt elämässä ilman lapsia? Olis varmaan kannattanut harkita äitiyttä vielä vähän aikaa...

Mutta en minä kyllä omaa elämääni unohtanut! Vaikka minulla on lapsia, en elä lasten kautta! Herranen aika ei kaikkea tartte unohtaa :)

Vasta kun kaksoset syntyivät (olin 37v.) on oma elämä jäänyt kokonaan takavasemmalle ja vaihtunut perhe-elämäksi.

Eräs sai esikoisen jo 19v ja teki sitten viisi lasta... muutaman vuoden välein. On jo 30+ ja edelleen koko elämän pyörii lasten ympärillä. Ihan iloinen on kyllä jne, mutta tuntuu että jää kovin suppeaksi hänen maailmankatsomus, maatilalla asuu ja työkin on hällä sitä että hoitaa lehmiä, possuja jne. i]

Meilläkin maatila :)

t:8

Olen nyt 31v enkä ole mielestäni jättänyt omaa elämääni mihinkään.



Käyn töissä ja harrastan. Ja nautin perhe-elämästä.



Eikai äitien tarvitse marttyyreita olla ja uhrautua vain lapsilleen..?! Mitä hä?

"Olen nyt 31v enkä ole mielestäni jättänyt omaa elämääni mihinkään. Käyn töissä ja harrastan. Ja nautin perhe-elämästä. Eikai äitien tarvitse marttyyreita olla ja uhrautua vain lapsilleen..?! Mitä hä?"



Marttyyri ei saa/kannata/pidä olla. Mutta oma elämä ja harrastukset katosi lapsien myötä. Jos olisi lapsille hyvät hoitopaikat, niin voisi sitä työssä ja harrastuksissa käydä. Mutta kun on käytännössä lasten kanssa 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivää viikossa. Jos lapsilla on sairauksia ja/tai vammaisuutta, ei hoitoapua helpolla löydy. Päivähoitopaikkaakin saa jonottaa sairaalle ja/tai vammaiselle lapselle lähes vuoden.