Tuttavaperheen suuri suru: kohtukuolema. Kuinka lohduttaa?

etkä ala lohduttaa millään tapahtumaa vähättelevällä jutulla, se loukkaa. Ilmoita ottavasi osaa heidän suruunsa ja olevasi valmis kuuntelemaan ja olemaan läsnä sitten kun ovat siihen valmiita.

Tosi surullista! Omassa lähipiirissä oli samanlainen tapaus, ja he olivat tosi kosketettuja siitä, miten ihmiset auttoivat käytännössä; viemällä esim. ruokaa, jonka saattoi vain lämmittää (ruoanlaittoon ym. ei kuulemma aluksi ollut yhtään energiaa), tai viemällä isommat lapset hetkeksi leikkimään, niin että aikuiset saivat lepohetken.

Muistaakseni tämä äiti myös sanoi, ettei halunnut kuulla hyvää tarkoittavia "miksi näin kävi" -selitysyrityksiä, vaan kaipasi lähinnä kuuntelevia korvia.

Mitäs jos äiti surffaa täällä?

Älä luule, että sinun surkuttelusta ja osanotosta on mitään apua heille. Jos asuvat lähellä niin vie vaikka laatikollinen tuoretta ruokaa, mutta älä jää ovelle paapomaan.

olen menettänyt myös esikoisvauvani kohtukuolemalle.



Suru oli aivan järkyttävä. Minua ilahdutti surussa ihmisten muistaminen. Me saimme pieniä kauniita kukkakimppuja ja muistokortteja ystäviltä ja tuttavilta.

Ihan oikeasti, se että laitat pienen vauvakimpun ja kauniin aiheeseen sopivan kortin, on minusta riittävää näin ensihätään. Eräs minun tuttava oli jopa itse keksinyt aivan ihanan muistorunon vauvallemme. Enkä unohda sitä koskaan.



Se mitä itse myös kaipasin oli se, että sain puhua taphtuneesta jollekin. Puhuin, puhuin ja puhuin jos vain joku jaksoi kuunnella minua. Asiasta puhuminen yhä uudelleen ja uudelleen auttoi minua ja miestäni pääsemään surussa eteenpäin.

Tietysti on luonne-eroja, jotkut (erityisesti monet miehet) eivät välttämättä halua puida asiaa, vaan pakenevat surua omiin töihinsä.



Se mitä ei koskaan kannata sanoa kohtukuolema vauvan äidille tai isälle on se, että onneksi vauva kuoli tässä vaiheessa eikä vasta sitten kun olisi elänyt jo jonkun aikaa. Eli surua ei saa mitätöidä tai vähätellä puhein.