Miksi joku haluaa konmarittaa kontinsa lähes tyhjäksi tai ihan askeettiseksi?
Näyttää tosi karulta sellainen, että on vaan muutamat huonekalut, ei mattoja, ei verhoja tai muitakaan tekstiilejä. Eikä irtotavaraa, sisustustuotteita tai muita. Pöydällä ehkä kukkamaljakko, mihin on aseteltu muutamia kukkia tarkaan järjestykseen. Olohuonetta hallitsee telkkari, yksi tarkkaan valikoitu maalaus ja pieni kirjahyllykkö missä kymmenisen kirjaa. Lastenhuonessa sama homma, minimiin karsitut lelut tarkassa järjestyksessä hyllyssä.
Siis miksi?
Kommentit (19)
Näyttää köyhältä sellainen koti, mikä on kuin uutuuskohde asuntoesittelyssä.
Olen hamstraajan tytär ja äitini keräämät roinavuoret ahdistavat minua. Haaveilen, että kun lähivuosina perin tupaten täynnä olevan rintamamiestalon, palkkaan jonkun kantamaan kaiken roinan jätelavalle, siivoamaan ja remontoimaan, ja sitten tuon taloon vain aivan välttämättömät tavarat. Ikkunaverhot saisi kyllä olla, mutta ei mitään koristetavaraa, edes sitä kukkamaljakkoa tai tauluja.
Meillä ei onnistuisi, vaikka haluaisikin. Tälläkin hetkellä meillä on potta olohuoneen matolla, leluja ympäri olohuoneen lattiaa ja joku tonttu liimattuna sinitarralla olohuoneen verhoihin. Lastenhuoneeseen en uskalla edes katsoa.
En tiwdä, en mieti muiden asioita tai tekemisiä.
En ole vielä pystynyt, mutta se tuo vapauden mm. muuttaa helpommin.
Olen aina jokseenkin kavahtanut askeettista sisustustyyliä. Molempien vanhempien kodeissa lapsuudessani oli paljon kirjoja ja tavaraakin aika lailla. Molempien kodeissa oli isoja kirjahyllyjä täynnä ihania kirjoja, sen lisäksi luettavana olevia tai uusia kirjoja siellä täällä. On näitä kaikkia edelleen. Molemmat vanhempani rakastavat kirjoja ja lukemista, niinkuin myös minä. Meillä oli isän luona viisi tyttöä, joten sitä tavaraa vaan kertyi. Äidin luona taas minä ja veljeni olemme suvun nuorimpia, joten kaikkien serkkujen lelut kasautui jotenkin meille.
Turhat tavarat tuppaavat ahdistamaan monia.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina jokseenkin kavahtanut askeettista sisustustyyliä. Molempien vanhempien kodeissa lapsuudessani oli paljon kirjoja ja tavaraakin aika lailla. Molempien kodeissa oli isoja kirjahyllyjä täynnä ihania kirjoja, sen lisäksi luettavana olevia tai uusia kirjoja siellä täällä. On näitä kaikkia edelleen. Molemmat vanhempani rakastavat kirjoja ja lukemista, niinkuin myös minä. Meillä oli isän luona viisi tyttöä, joten sitä tavaraa vaan kertyi. Äidin luona taas minä ja veljeni olemme suvun nuorimpia, joten kaikkien serkkujen lelut kasautui jotenkin meille.
Miten tämä mielestäsi vastasi aloittajan esittämään kysymykseen?
En ole päässyt tuohon, mutta koen tavaran yleisesti ahdistavana. Olen hyvin helpottunut aina kun pääsen jostain eroon ja olo on aina kevyempi, mitä vähemmän on ympärilläni. Ainakaan minun kohdallani ei ole kyse sisustusmieltymyksistä, olen samaa mieltä siitä, ettei se ole kodikasta. En vain muuten pidä tavarasta.
Miksi joka paikan pitäisi olla täynnä tavaraa? Mitä viihtyisää romun paljoudessa on? Minulla on konmaritetut vaatekomerot ja astiakaapit. Ei verhoja, ei mattoja, ei viherkasveja, ei koriste-esineitä, ei mitään turhaa roinaa pölyä keräämässä. On vain ne tavarat, joita käytän ja tarvitsen, ja tarvitsen hyvin vähän. Vain kirjoja on paljon, mutta ne ovat työvälineitäni.
Vierailija kirjoitti:
Olen hamstraajan tytär ja äitini keräämät roinavuoret ahdistavat minua. Haaveilen, että kun lähivuosina perin tupaten täynnä olevan rintamamiestalon, palkkaan jonkun kantamaan kaiken roinan jätelavalle, siivoamaan ja remontoimaan, ja sitten tuon taloon vain aivan välttämättömät tavarat. Ikkunaverhot saisi kyllä olla, mutta ei mitään koristetavaraa, edes sitä kukkamaljakkoa tai tauluja.
Mulla sama. Koko sukuni on keräilijöitä ja kaikki jäi minulle. Olen tyhjentänyt 20 vuoden aikana useita rakennuksia, menettänyt terveyteni ja työni sen vuoksi. Enää en pysty siivoamaan ja hallitsemaan tavaravuoria tuntikausia. Roinamäärät hajottaa ihmistä ja vie toimintakykyä. Mitään ei löydä silloin kun tarvitsee.
Kotona vain tarvittava, eli sänky, harrastusvälineet. Ei telkkua ei maljakoita. Verhot on, pari pientä mattoa. Pölyjen pyyhintä pari minuuttia ja roboimuri hoitaa loput.
t. aitanrivaaja toisesta ketjusta
Itse eron jälkeen annoin kaiken exälle mitä halusi, tunsin vapautta. Vuosia sen jälkeen rakastuin kaikkeen erikoiseen vanhaan tavaraan, olen jotenkin addiktoitunut tavaran haalimiseen/löytämiseen. Elän esineiden kautta tutkin mitä ne ovat ja kuinka arvokkaita.
Olen köyhä ja saan hyvän olon kun teen mielestäni hyvän löydön. Myyn myös voitolla tavaraa, jotta saan hommattua uutta vanhaa outoa tavaraa. Mikään uusi tavara ei saa minua syttymään, jotenkin kaikki antiikki ja vintage esineet ovat sielukkaampia, kuten autot.
Konmari ei ole asketismia tai edes minimalismia, mutta usein johtaa siihen, kun ihmiset tajuavat, ettei suurin osa omistamistaan tavaroista tuota iloa.
En oo koskaan ymmärtänyt mitä se Pirkkoa rassaa, jos Mirjami sisustaa asuntonsa miten haluaa?
Liityin kerran johonkin sisustusryhmään naamakirjassa. Heti ensimmäisessä postauksessa joku noita-akka siellä haukkui jonkun tuntemattoman ihmisen valkoisenharmaata sisustusta. Irtisanouduin samantien koko ryhmästä, puistattavaa sivistymättömyyttä ja rahvaanomaisuutta arvostella toisen mieltymyksiä.
Eihän kirjat sotke. Meillä seinä lattiasta kattoon kirjahylly täynnä kirjoja, siististi. Ja yksi pieni pöytä varattu akuutissa vaiheessa oleville kirjoille, siinä pino. Muuten siistiä, maljakko pöydällä , jos siinä on kukkia ( tällä hetkellä tulppaaneja), muuten kaapisssa. Koska tahansa voi tulla kuka tahansa kylään, ei hävettäisi.
Kymppi tässä, on mullakin hyllyllinen kirjoja. Noin kerran vuodessa konmaritan sen, käyn läpi jokaisen ja mietin, haluanko mä vielä joskus elämässäni tätä lukea. Kymmenkunta kirjaa poistuu joka kerta vahvuudesta. Uusia kirjoja ostan vain sähköisesti, joskus harvoin jotain kirpputorilta.
100 vuotta sitten perhe tuli toimeen alle 100:lla tavaralla. Nyt niitä on jopa 50 000. Ainakin väitetään uuden TV-ohjelman esittelymainoksessa. Tuntuu kyllä hullulta.
Tavaravuoret ahdistaa. Tuntuu hullulta, kun ihmiset haluaisi nyt tyhjentää roinan kaapeistaan ”ukrainalaisten auttamiseksi”. No hei, rahaa ne tarvii eikä mitään vanhoja lumppuja.
Helpompi siivota, tavarat eivät kerää pölyä? Parempi mielenrauha, maallinen mammona ei sido?