90-luvulla vajaakuntoinen työtön työnhakija laitettiin ö-mappiin

kuulostaa hyvältä. työkkärissä käynti on ajanhaaskausta

Nykyään ei ole työkkäreitä missä käydä, eikä oikein niitä mappejakaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole työkkäreitä missä käydä, eikä oikein niitä mappejakaan.

Mutta nykyään ne soittelee jatkuvasti.

Sitä harvoin piti köydä, eikä ollut mitään hiostamisia, mutta jos meni pari vuotta, niin sit ne pisti pitkäaikaistyökkärien työkkäriin, jossa piti käydä jotain viiden viikon välein ja joka kerta hiostettiin ja tehtiin suunnitelmia ja karenssi tuli, jos oli muuttanut jotain ideaa monen idean joukosta, joita ideoi suunnitelmaan, mutta sitten jos vaihtoi jonkin suhteen mieltänsä, niin hirveä huuto tuli molemman virkailijan taholta (sossu + työkkäri, niinku kai joku multisuunnitelma, tosin ei joka kerta ollut kahta; kerran oli kuusi) ja ei mennyt järki perille vaan turpa tukittiin huutamisen tyylillä kun yritti antaa loogisen syyn; ja kun sen antoi selvityspyynnössä, niin se maagisesti hylätiin siinäkin; säännöt kun on sääntöjä, järjellä ei merkitystä; no, oppi sitten mitä sinne suunnitelmaan kannattaa säveltää; siis ei mitään taivaanrannan ideointeja, vaikka se onkin se oikea tapa.

Töitä ennen internetaika kyllä sai vain käymällä työkkärissä, jossa avoimet paikat oli pahvilapuilla, ja otti yhteyttä, kävi ja viikon sisään töissä, ja ei niihin usein mitään koulutuksia tarvinnut, ja silloin niitä sekatyöntekijöitä oli paljon.

Nykyään pitää olla koulutus ja vähintään kaksi vuotta työkokemusta tai töitä ei saa, eikä saa olla työtön tai pitkäaikaistyötön. Ulkomailtakin sai töitä tosta vaan, kun ei tarvinnut omata sujuvaa kielitaitoa joka ikisessä duunissa, vaikkei mitään tarvitsisi todellisuudessa.

Ennen oli enemmän tilaa inhimillisyydelle. Nykyään pitää monisairas kuuskymppinen uudelleenkouluttaa, vaikka todnäk jää kuitenkin palkkaamatta.