Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuhlasin elämäni parhaat vuodet mielenterveysongelmien sekoittamana haahuiluun
28.02.2022 |
Olin ala-asteesta alkaen hyvä koulussa, etenkin kielissä, mutta myös lukuaineissa ja matematiikassa. Puhun muutamaa eurooppalaista kieltä sujuvasti. Minulla on kokemusta myös ulkomailla työskentelystä. Olen päässyt sisään muutamiin yliopistoihinkin.
Päädyin kuitenkin mielenterveysongelmieni vaivatessa jättämään useita yliopistotutkintoja kesken ja loppuviimein hakemaan ammattikorkeakouluun alalle, jonka valitsin täysin sokkona. Tällä alalla pärjäävän vahvuuksia ovat sellaiset asiat, jotka ovat minun heikkouksiani. Alalla ei myöskään vaadita akateemista taitoja eikä edes englantia ole pakko osata.
Aamut ovat tuntuneet alusta asti tervanjuonnilta, mutta tällä olemattomalla identiteetillä ja mielenterveydellä jokainen saavutettu kuukausipalkka on ollut pieni voitto kaikesta tuskasta huolimatta. 40 vuotta kuitenkin lähenee uhkaavasti. Päivittäin mietin kykyjäni, jotka heitin hukkaan ja sitä, olisiko vielä aikaa tehdä täyskäännös.
Ei minusta ehkä enää menestynyttä tulisi, mutta voisinko saada vielä mahdollisuuden käyttää esimerkiksi erinomaista kielipäätäni ja kielellistä ilmaisukykyäni työssäni? Voisinko ehkä vielä saada mahdollisuuden osoittaa kykyni itseäni kiinnostavalla alalla?
Vai jatkanko valitsemallani tiellä ikuisesti muita miellyttäen ja aina vain kauemmas itsestäni kulkien?
Kommentit (5)
Mä en tuossa tilanteessa edes väkisin kävisi missään ikävissä töissä. Lähtisin ulkomaille tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko jatkaa AMK-opintojen pohjalta yliopistoon tyyliin tradenomista KTM, insinööristä DI?
Mulla on aika paljon samanlaista historiaa. Erinomainen koulumenestys ja useita keskeytyneitä yliopisto-opintoja. Traumatausta johti mt-ongelmiin parikymppisenä ja niiden kanssa kärvistelin vuosia. Sain räävittyä AMK-tutkinnon ja myöhemmin jatkoin maisteriksi. Aloitin myös väikkärin, mutta lapsen vakavan sairastumisen ja leskeytymisen takia se jäi. Olen nyt koulutusta vastaavassa työssä, mihinkään uraputkeen en enää ehdi/halua. Mutta ihan ok työ minulla nyt. MT- ongelmat ovat jääneet menneisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko jatkaa AMK-opintojen pohjalta yliopistoon tyyliin tradenomista KTM, insinööristä DI?
Mulla on aika paljon samanlaista historiaa. Erinomainen koulumenestys ja useita keskeytyneitä yliopisto-opintoja. Traumatausta johti mt-ongelmiin parikymppisenä ja niiden kanssa kärvistelin vuosia. Sain räävittyä AMK-tutkinnon ja myöhemmin jatkoin maisteriksi. Aloitin myös väikkärin, mutta lapsen vakavan sairastumisen ja leskeytymisen takia se jäi. Olen nyt koulutusta vastaavassa työssä, mihinkään uraputkeen en enää ehdi/halua. Mutta ihan ok työ minulla nyt. MT- ongelmat ovat jääneet menneisyyteen.
Ongelma tässä vaihtoehdossa on tuo AMK-tutkintoni, joka on liian spesifiltä alalta tarjotakseen itseäni kiinnostavia (tai edes omaa osaamistani vastaavia) jatkomahdollisuuksia. En ole alallani mitenkään hyvä. AMK-todistuksen keskiarvokin oli alle 4, koska ei vain kiinnostanut yhtään tämä ala ja kuvittelin vaihtavani heti alaa kuitenkin.
Tuntuu pahalta ajatella, että jos haluaisin muuttaa elämäni suunnan, menisi siihen vähintään viisi vuotta ja hirveät määrät rahaa. Mutta toisaalta minulla on vain tämä yksi elämä, miksi siis pelätä muutosta.
-Ap
Siis homman nimi on nyt se, että sä menet heti katsoo netistä, mitä avoimen yliopiston sua kiinnostavia opintoja on. Opiskelet ensin avoimessa etänä omalla ajalla (todella helppoa oikeasti, ei vaadi paljon, vaikka olisi päivätöissä) ja siitä sitten pikkuhiljaa alkaa aueta jutut. Älä yritä haukata liian isoa palaa kerralla äläkä heti polta siltoja nykyiseen työhön. Kyllä se siitä! Nyt mars hakemaan avoimen opintokokonaisuuksia!
Alue: Aihe vapaa
Vaihda alaa vielä kun voit. Ei fiksun ihmisen kannata opiskella AMK:ssa jotain tervanjuontia, vaikka olisi kuinka vanha.