Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia KYLLÄSTYÄ olemaan äiti?
26.02.2022 |
Mulla on kaksi lasta, 13- ja 15- vuotiaat.
Onko outoa, että tässä kohtaa alan olla jotenkin lopen kyllästynyt äitiyteen?
Lapseni ovat hauskoja ja fiksuja, mutta aika teinejä tällä hetkellä. Kaikesta väännetään ja toisaalta haluavat jo paljon kaikenlaisia vapauksia. Ovat kuin pieniä aikuisia vaatimassa ruokaa ja vaatteita. :D Mielialat heittelee ja toisaalta ovat vielä ihan kakaroita.
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta en jaksa enää kasvattaa ketään!
Muutama vuosi vielä...tsemppiä teinien vanhemmille!
Kommentit (21)
Juu tässä loppusuoralla on täysin kyrpiinnytty kaikkeen. Välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin olisin kyllästynyt jo ajat sitten... Mutta onneksi lähivuosina pääset niistä vähän eroon, kun muuttavat omilleen.
Jos sais muutaman tsemppaavan kommentin äideiltä joilla on jo nuoret aikuiset lapset?
Miten tän vaiheen vielä jaksaa?
Mulla on edelleen sama mies (eli lasten isä), just ja just saadaan ehkä pidettyä liitto kasassa siihen asti että se oma "uusi nuoruus" alkaa. :D
Ap
Tottakai on normaalia. Eivät lapset mitään pyhimyksiä ole, saati että toisivat jonkin onnen täyttymyksen tullessaan.
He ovat omia erillisiä ihmisiä omine ärsyttävyyksineen ja joiden naamaan voi kyllästyä siinä kuin kenen tahansa muunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, että ehkä tämä on luonnollista kehitystä, niin on helpompi sitten päästää lapset maailmalle.
Olisiko mahdollista hankkia oma harrastus, joka veisi vähän mukanaan? Ihan perus kuntosaleilu on mukava irtiotto pois kotoota. Lapsille ei kannata tehdä elämää liian mukavaksi niin, että pelailevat vielä 30-vuotiaana huoneessaan tietokonetta, kun palvelu pelaa. Toki he ovat vielä lapsia joissa on kouluvelvollisuus, mutta jotain pientä taksaa voisi antaa, josta olisi ehdollista viikkorahaa. Itsellä ei huvittanut olla perheessä yhtään enempää kuin pakko, mutta silti sain silloin kun opiskeliuiden jälkeen hain vähän aikaa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten kahteen voi kyllästyä. Niiden kanssa kokee kaiken ekaan kertaan mutta kun se kokee monta kertaa kieltämättä tulee tunne että oisko voinut jättää kahteen ois ollut jo vuosia "vapaa".
Omalla kohdalla alkoi tympimään siinä vaiheessa, kun lapset oli jo lukioikäisiä.
Vaativat siinä iässä vielä TÄYShoitoa.
Äiti tekee ruuat nenän eteen, pesee pyykit, hoitaa yksin kauppareissut, siivoaa, vie harkkoihin yms.
Ei edes maitopurkkia voinut penskat hakee kaupasta. Ei tyhjentää astiapesukonetta. Ei puhtaita pyykkejä vaatekaappiinsa viedä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no totta kai. Mietipä mitä varten ne hankit: nukkeleikkiä vai itsenäistymistä varten? Eihän lapsenakaan leikitä kotia niin että perheen lapset ovat teinejä tai aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla alkoi tympimään siinä vaiheessa, kun lapset oli jo lukioikäisiä.
Vaativat siinä iässä vielä TÄYShoitoa.
Äiti tekee ruuat nenän eteen, pesee pyykit, hoitaa yksin kauppareissut, siivoaa, vie harkkoihin yms.
Ei edes maitopurkkia voinut penskat hakee kaupasta. Ei tyhjentää astiapesukonetta. Ei puhtaita pyykkejä vaatekaappiinsa viedä jne.
Ööööö, tässä saat kyllä katsoa peiliin. Meillä on lapsilla omat astianpesukonetyhjennysvuorot olleet jo alakouluikäisistä ja pesevät myös pyykkiä. Yläkouluikäisellä on oma ruuantekopäivä, johon suunnittelee ja toteuttaa haluamansa ruuan perheelle. Oman huoneen järjestely kuuluu heille myös ja välillä roskien vientiä ja koiran lenkitystä.
Lukioikäinenhän voisi asua jo omillaankin ja tehdä kesätöitä. Miksi lähes aikuisia passaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla alkoi tympimään siinä vaiheessa, kun lapset oli jo lukioikäisiä.
Vaativat siinä iässä vielä TÄYShoitoa.
Äiti tekee ruuat nenän eteen, pesee pyykit, hoitaa yksin kauppareissut, siivoaa, vie harkkoihin yms.
Ei edes maitopurkkia voinut penskat hakee kaupasta. Ei tyhjentää astiapesukonetta. Ei puhtaita pyykkejä vaatekaappiinsa viedä jne.
Sitä niittää mitä kylvää.
Ei mielestäni ole normaalia kyllästyä äitiyteen eli omiin lapsiinsa. Voihan sitä kyllästyä arjen ärsytyksiin ja rankkuuteen.
Mutta ei ole normaalia olla pettyneempi siihen perusasetelmaan että sulla on just nämä lapset kuin että ne kuolisi kivuttomasti heti kuin nappia painamalla eikä susta tuntuis miltään paitsi hyvältä ja vapaalta.
Se on psykopaattista narsismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen, en kai missään kohtaa sanonut että toivoisin että lapseni kuolisivat tai että heitä ei olisi?
Tämä palsta on kyllä omituinen.
Lapset on mulle tosi rakkaita, mutta tässä kohtaa olen niin kyllästynyt siihen lasten kasvatukseen. On edelleen niin paljon kaikkea mitä pitää opettaa ja missä pitää tukea.
Pitää ohjata "omalle polulle", ei silti painostaa. Pitää vaatia ja antaa armoa joissain asioissa, pitää näyttää esimerkkiä ja toisaalta ymmärtää sekin että ovat ihan omia itsenäisiä ihmisiä joilla on omatkin mielipiteet.
Entäs korona ja nyt tää pirun sota? Ulkonäköpaineet ja toi järkyttävä some-maailma?
Että jos jonkun mielestä teinit voi vaan heittää omilleen niin ei pidä paikkaansa, tässä kohtaa ne mun mielestä eniten kaipaa sitä tukea ja ymmärrystä.
Ja mä oon vaan niin kyllästynyt!! Mutta pakko jaksaa. Täällä saa mielestäni avautua aiheesta kuin aiheesta, mutta unohdan aina että täällä tulee välillä vielä paskempi olo.
Kiitos kivoistakin viesteistä! Ap
Kyllä mullakin on välillä sellainen olo, että vois vaan ottaa ja lähteä. Ihan luonnollista kai, koiraemotkin jossain vaiheessa kyllästyy pentujensa riekkumiseen ja haluaa olla vaan rauhassa. Mulla yksi lapsi jo aikuinen ja asuu omillaan, ja hänen kanssaan on tosi mukava olla, kun kaikki turha vääntäminen on jäänyt pois. Oudompana pidän niitä vanhempia, jotka roikkuvat ja puuttuvat lastensa elämään vielä silloinkin kun lapset on jo keski-ikäisiä.
Samat fiilikset. Maailman rakkaimmat, mutta joku sisäoppilaitos olisi kiva. Kävisivät kotona joskus ja jouluna. Aika kypsä äitiyteen.
Kyllä se kasvatustyö pääosin on jo tehty kun lapsi on 15v eli suosittelen hölläämään hieman. Kauheesti et voi enää tuon ikäisen valintoihin vaikuttaa. Peli siis on joko menetetty tai jos olet hommasi onnistuneesti hoitanut voit onnitella itseäsi hyvin tehdystä työstä.
Lapset 15v, 21v ja 23v
Teini-ikä on kamala ikä. Halu itsenäistyä, silti riippuvainen vanhempien tuesta! Jatkuvaa tasapainoilua, kriisejä ym.
Vierailija kirjoitti:
Jos sais muutaman tsemppaavan kommentin äideiltä joilla on jo nuoret aikuiset lapset?
Miten tän vaiheen vielä jaksaa?
Mulla on edelleen sama mies (eli lasten isä), just ja just saadaan ehkä pidettyä liitto kasassa siihen asti että se oma "uusi nuoruus" alkaa. :D
Ap
Voisin tsempata, mutta se tsempin tarve ei poistu kun ne aikuistuu ja muuttaa omilleen. Sama jatkuu eri muodossa.
Nro2
On ihan normaalia.