Olen seurustellut kaksi vuotta enkä edelleenkään ole varma tunteistani

Ei tuosta tule mitään. Ja törkeää miestä kohtaan olla tuolla mielellä suhteessa.

Puuttuisiko rakkaus? Päästä toinen vapaaksi ja odota Sitä Oikeaa.

Mikä summa sulla on mielessä?

Suhteessamme on paljon hyvää ja fyysistä vetovoimaa. En kuitenkaan tunne, että kelpaisin täysin miehelleni, koska hän ei sano oikeastaan koskaan mitään positiivista ulkonäöstäni vaan ennemminkin puuttuu epäkohtiin. Olen kertonut, että en halua kuulla sellaista kritiikkiä. Mies sanoo, että sanomiset ovat huumoria ja että otan liian herkästi itseeni. Osittain se on varmasti tottakin, koska edelisessä suhteessa minua on painettu alaspäin juuri arvostelemalla.

-ap

Usko vaistoasi.

Vierailija kirjoitti:

Usko vaistoasi.

Ihmisen erottaa eläimistä se, että me osataan myös ajatella. Ei tarvitse mennä pelkkien vaistojen varassa.

Upea suhde.

Ulkonäön epäkohtiin puuttumista ei tarvitse kyllä sietää ollenkaan, ei myöskään mitään muutakaan arvostelua.

Eikä ilkeilyä voi vähätellä sillä, että se olisi huumoria. Kun se ei ole huumoria.

Toinen pitäisi hyväksyä ehdoitta. Et voi kokea oloasi turvalliseksi, jos toinen arvostelee ulkonäköäsi. Sitä ei voi kuitata huumoriksi tai syyttämällä sinua herkäksi. Sinulla on oikeus olla herkkä. Erityissti jos edellisessä suhteessasi oli alaspainamista. Sinulla on oikeus kunnioittavaan käyttäytymiseen.

Pelkällä 2v. odottamisella tuo ei parane. Jos miehessä/suhteessa on paljon hyvää, niin suosittelen parisuhdeneuvontaa, kurssia tai parisuhdeleiriä. Jos mies ei ymmärrä alkaa kunnioittaa sinua ja rajojasi, niin sitten kannattaa tehdä johtopäätökset. Huonoon kohteluun ei kenenkään tarvitse suostua. Valitse mahdollinen seuraava kumppani tarkkaan, ettei sama kaava toistu. Siihen voi auttaa itsetuntosi vahvistaminen.

Minä olin tuollaisessa suhteessa 15 vuotta. Oli hyviä puolia paljon, niin puhuin itseni yli parista olennaisesta puutteesta, kuten siitä että tunsin olevani arvioinnin alla. Uskon että vaikka tekisit mitä, loppuu ennemmin tai myöhemmin, lopeta ennemmin.

Nyt on suhde jossa on täysi psykologinen turvallisuus ja kaipaamani helppo henkinen yhteys. Oli sen arvoista.

Ap, se jokin puuttuu omassa päässäsi. En sano tätä ollenkaan pahalla. Itselläni ollut useamman kerran sama tilanne. "Jokin puuttuu", sillä sysää vastuun toiselle osapuolelle, vaikka syynä on ongelma oman kiintymyksen ja luottamuksen suhteen. Olen terapiassa tehnyt paljon työtä puuttuvan luottamisen kyvyn ja kiintymykseen liittyvien pelkojen takia. Nämä kumpuavat lapsuudesta.

Maisuli ja sitten se on ihan sama kuin mitä se tekee hyvää ja rauhallista ja sitten se on ihan sama kuin mitä mieltä olet.

Vierailija kirjoitti:

Ap, se jokin puuttuu omassa päässäsi. En sano tätä ollenkaan pahalla. Itselläni ollut useamman kerran sama tilanne. "Jokin puuttuu", sillä sysää vastuun toiselle osapuolelle, vaikka syynä on ongelma oman kiintymyksen ja luottamuksen suhteen. Olen terapiassa tehnyt paljon työtä puuttuvan luottamisen kyvyn ja kiintymykseen liittyvien pelkojen takia. Nämä kumpuavat lapsuudesta.

Lisään vielä, että suhteesi ei vaikuta hyvältä. Jokaisessa suhteessa on aina jotain hyvää, vaikka negatiivista painolastia on paljon enemmän. 

Kiitos hyvistä kommenteista. Mies ei näe oman toimintansa vaikutusta minuun ja sanoo vain, että syy on minun herkkyydessä. Sanoo myös, että ei voi olla oma itsensä kun pelkää, että loukkaannun hänen sanomisistaan.

-ap

Tollaselle äijälle sanoisin että ostaa sitten peilin ja seurustelee sen kanssa.

Ihan oikeesti, missään p*skassa suhteessa kannata roikkua päivääkään, ei se siitä muuksi muutu jos nyt jo on tollasta. Ja p*skaa se on jos sun ulkonäköä arvostellaan, ei se siitä muuksi muutu vaikka kuinka kaunistelisi.

Vierailija kirjoitti:

Suhteessamme on paljon hyvää ja fyysistä vetovoimaa. En kuitenkaan tunne, että kelpaisin täysin miehelleni, koska hän ei sano oikeastaan koskaan mitään positiivista ulkonäöstäni vaan ennemminkin puuttuu epäkohtiin. Olen kertonut, että en halua kuulla sellaista kritiikkiä. Mies sanoo, että sanomiset ovat huumoria ja että otan liian herkästi itseeni. Osittain se on varmasti tottakin, koska edelisessä suhteessa minua on painettu alaspäin juuri arvostelemalla.

-ap

Miksi ulkonäkö on sinulle niin tärkeä? Itse en kaipaa kommentteja ulkonäöstäni. Kaipaatko kehuja vai laittautumisvinkkejä myönteisessä hengessä?

Ymmärrän kyllä että negatiivisia kommentteja en haluaisi. En sellaisia antaisi puolisollenikaan. Jos vaikka puolison hiukset olisivat sekaisin, yrittäisin varmaan sukia niitä. Eli auttaisin.

Toisen loukkaaminen ja sen jälkeen puolustautuminen sillä, että "sehän oli vain huumoria" tai "sä oot vaan liian herkkä", ei kuulu emotionaalisesti kypsän aikuisen ihmisen toimintatapoihin. Tuolla tavalla käyttäytyvän ihmisen kanssa tuskin voi tervettä ja turvallista parisuhdetta rakentaa ellei hänellä todella mene jakeluun se miksi hänen käytöksensä ei ole ok.

Tunnen läheisesti useamman naisen, jotka ovat olleet tuollaisessa suhteessa. Pitkään jatkuva "vitsailu" eli nälviminen syö hiljalleen itsetunnon pois. Toisen tahallinen ja jatkuva loukkaaminen on alistamista, henkistä väkivaltaa. Se ei ole koskaan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko vaistoasi.

Ihmisen erottaa eläimistä se, että me osataan myös ajatella. Ei tarvitse mennä pelkkien vaistojen varassa.

Moni kyllä valitsee parisuhdeasioissa sen järkeilyn tien, se on totta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että vaisto siinä mielessä kuin sen tässä tarkoitin, on oman sisäisen äänen kuuntelemista. Sisäinen äänemme kertoo meille paljon sellaista, joka perustuu siihen, mitä olemme elämässä nähneet ja kokeneet. Sisäisen äänen sanoma ei aina miellytä, ja siksi ihminen usein torjuu sen. Jälkeenpäin voi sitten myöntää itselleen, että aavisteli huonoja jo alun alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko vaistoasi.

Ihmisen erottaa eläimistä se, että me osataan myös ajatella. Ei tarvitse mennä pelkkien vaistojen varassa.

Moni kyllä valitsee parisuhdeasioissa sen järkeilyn tien, se on totta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että vaisto siinä mielessä kuin sen tässä tarkoitin, on oman sisäisen äänen kuuntelemista. Sisäinen äänemme kertoo meille paljon sellaista, joka perustuu siihen, mitä olemme elämässä nähneet ja kokeneet. Sisäisen äänen sanoma ei aina miellytä, ja siksi ihminen usein torjuu sen. Jälkeenpäin voi sitten myöntää itselleen, että aavisteli huonoja jo alun alkaen.

Sekoitat siis eri tasoiset ajattelut vaistoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko vaistoasi.

Ihmisen erottaa eläimistä se, että me osataan myös ajatella. Ei tarvitse mennä pelkkien vaistojen varassa.

Moni kyllä valitsee parisuhdeasioissa sen järkeilyn tien, se on totta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että vaisto siinä mielessä kuin sen tässä tarkoitin, on oman sisäisen äänen kuuntelemista. Sisäinen äänemme kertoo meille paljon sellaista, joka perustuu siihen, mitä olemme elämässä nähneet ja kokeneet. Sisäisen äänen sanoma ei aina miellytä, ja siksi ihminen usein torjuu sen. Jälkeenpäin voi sitten myöntää itselleen, että aavisteli huonoja jo alun alkaen.

Sekoitat siis eri tasoiset ajattelut vaistoihin?

Jos sen niin näet, niin olkoon sitten niin.