Pelko ja turvattomuus

Kuolema on pahinta mitä siinä voi käydä ja joskus se koittaa kuitenkin

Elämä on täynnä uhkia, miks sota ois jotenkin kummempi kuin auton alle jääminen, no todennäköisesti siinä vaan kuolee enemmän ihmisiä...

Kamalaa jos lapset kuolee ensin.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--si…-

Jälleensyntyminen. Samsara. Sielu. Elämästä elämään. Kuolemasta kuolemaan.

Miksi pitäisi pelätä, kun ihminen syntyy kuitenkin uudelleen, alusitpa sitä  tai et. Mutta  on pakko.

https://krishna.fi/wp-content/uploads/2019/10/file.jpg

Jälleensyntyminen. Samsara.

Tämän kuvan maalannut henkilö tunsi todella syvällisesti vedalaista filosofiaa, muuten hän ei olisi osannut maalata sitä niin hyvin.

Olen kuolematon, koska:

kun ruumiini kuolee, minä en kuole, koska en ole tämä ruumis. Kehoni ei ole sama kuin minä. Minä olen tietoisuus, minä olen sielu kehossani. Sieluni elävöitti ruumiini, koska sielu on myös energiaa. Kehoni on annettu minulle sen tuloksena, miten elin edellisessä elämässä. Kun minusta aika jättää, seuraava ruumis annetaan minulle: miten olen elänyt tämän elämäni, mikä on tietoisuuteni taso kuolinhetkellä.

Reinkarnaatiosta on paljon mielenkiintoisia todisteita, jotka virallinen tiede jättää huomiotta. Esimerkiksi hypnoottisella regressiolla menneeseen inkarnaatioon, jolloin menneeseen kehoon... liittyvä muisti aktivoituu. Näissä tiloissa ihmiset muistavat aiemmat nimensä ja muita yksityiskohtia. Tiedetään tapauksia, joissa he itse lasten ruumiissa muistavat ja löytävät yhä elossa olevat, mutta jo vanhat lapsensa menneistä inkarnaatioista jne. Mielenkiintoinen on myös ksenoglossia-ilmiö, jota ei voida selittää muuten kuin jälleensyntymisellä. Ksenoglossia on kyky puhua hypnoottisen regression tilassa kielellä, jota ihminen ei osaa tässä elämässä. Eräässä tällaisessa kokemuksessa Yhdysvalloissa eräs nainen puhui vanhaa ruotsin murretta, vaikka hänellä ei ollut mitään yhteyttä Ruotsiin tässä elämässä. Selitys on yksinkertainen: tämä henkilö oli asunut edellisessä elämässään ruotsalaisessa maakunnassa, ja kieli on säilynyt muistin syvissä kerroksissa hienojakoisessa kehossa, joka pysyy sielun päällä kuin kotelo - karman, halujen ja muistojen varasto.

Fyysinen kehomme heikkenee vähitellen ajan myötä. Sama tapahtuu kaikelle tässä maailmassa. Meissä on kuitenkin ikuinen, ylimaallinen alku(piste). Kun ymmärrämme henkisen luontomme, kuoleman maailma ei enää vaivaa meitä. Länsimaissa ihmiset samaistavat sielun ja mielen. Emme ole tästä samaa mieltä. Lukemattomat intialaisen ajattelun luomukset sanovat, että sielu on mielen valtias. Mieli on vain välittäjä, jonka kautta sielu on vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa. Aineellisessa maailmassa sielu on ulkokuoren peitossa. Ruumis on eräänlainen ulkovaate. Sielu on ikään kuin kääritty karkeaan ja hienojakoiseen ruumiiseen. Nämä annetaan sielulle joksikin aikaa. Jos sielun todellinen elämä ei ilmene, niin silloin vain mieli ja tunteet ovat aktiivisia ja peittävät sielun molekyylisellä substanssilla. Ihmisen todellinen olemus on kuitenkin sielussa.

Projisoitumalla ulkoiseen maailmaan sielun tietoisuus luo hienojakoisen kehon, psyykemme, joka toimii sielun väliaikaisena kaksoisolentona tai varjona. Tämä hienojakoinen keho varastoi aiemmat kokemuksemme, tietomme, vaikutelmamme ja rakentaa maailmankuvamme sinne. Aineellisen kasvatuksen ja koulutuksen myötä tämä ohut keho menettää tiedon siitä sielusta, josta se on syntynyt, ja voi jopa kieltää sielun ja Jumalan. Tällöin hienojakoinen keho toimii vanhempien ja koulun opettajien määräämän ulkoisen kehitysohjelman mukaisesti ja jättää sielun edut huomiotta. Näin ihminen ajautuu väistämättä arvomaailman kriisiin, jolloin ruumiillinen onnellisuus tuhoutuu vanhuuden ja lähestyvän kuoleman vuoksi, ja henkisellä tasolla hän jää täysin vararikkoon.

Mutta intuitiivisesti jokainen ymmärtää, että tässä kehossa on jotain tuhoutumatonta. Kun joku kuolee, sukulaiset huudahtavat: "Kenelle jätit meidät!". Vaikka ruumis makaa heidän edessään. Jos persoonallisuus on ruumis, kukaan ei ole hylännyt ketään. Mutta jokainen ymmärtää, että vaikka kaikki kehon osat ovat paikallaan, tärkein asia on jäljellä - tietoisuus. Sielun ikuinen luonne pitää katoavan ruumiin koskemattomana, ja kun tämä ikuinen hiukkanen poistuu ruumiista, se alkaa nopeasti hajota. Jopa paatuneet materialistit tunnustavat epäsuorasti sielun olemassaolon, kun he toteavat, että kuoleman jälkeen on yhdeksän ja neljäkymmentä päivää. Mitä he juhlivat, jos ruumis on jo mätänemässä maassa? On selvää, että tämä perinne liittyy sielun kuolemanjälkeiseen olemassaoloon. Kaikilla maailman kansoilla on käsitys, että kuoleman hetkellä "jokin" irtoaa ruumiista ja menee jonnekin. Energian säilymislain mukaan sen on jatkettava olemassaoloaan muodossa tai toisessa. Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Ai aloittajallako on vaan pelko ja turvattomuus nyt, kun sodan uhka koskee häntä itseään?

Vähääkään ei ole miettinyt, mitä se oikea sota oli 40-luvulla ja ihmiset pakenivat kauhuissaan miehitetystä Karjalasta. MINÄ, minä, minä ja vain minä!

Luultavasti Putinia on ärsytetty niin paljon, että aloittaa ydinsodan. Olen ainakin saanut elää jo 67 vuotta, eikä ole jälkeläisiä, joiden kohtaloa surisin. Oma valinta.

Minua kammottaa palstakommentoijat jotka vähättelevät muiden (sinun, minun, jonkun muun) kärsimystä ja vääristelevät sanoja. Tuolla ulkona samanlaisia osa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kammottaa palstakommentoijat jotka vähättelevät muiden (sinun, minun, jonkun muun) kärsimystä ja vääristelevät sanoja. Tuolla ulkona samanlaisia osa.

Millä tavalla vähättelevät?

Olen melko varma, että syksyllä Putin on jo niin ärsyyntynyt, että aloittaa ydinsodan.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17256690/olen-kuolematon

Olemme ikuisia, kuolemattomia tietoisuushiukkasia.

Reinkarnaatio.

Yksittäinen sielu siirtyy aineellisesta ruumiista toiseen, ja hänen nykyinen ruumiinsa sekä hänen

toimintansa tässä elämässä määräävät, millainen hänen seuraava ruumiinsa tulee olemaan.

Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uusia

haluja ja tavoitteita, tiettyjä luonteenlaatuja ja uuden tietoisuuden eli hienojakoisen kehon. Ja

tämä määrittää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässä.

Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta ruumiista siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

Fyysinen ruumis ja hienojakoinen ruumis toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa todellinen olemus - sielu - matkustaa matkustajana.

Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Menneisyydestä tulevaisuuteen.

Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).

Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita ruumiita monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan. On yhtä naurettavaa ajatella, että yksi sielu on ikuisesti sidottu kehoon ja että "venäläiset sielut" asuvat venäläisissä kehoissa, kuin ajatella, että japanilaisissa autoissa on välttämättä japanilaisia. "Venäjällä tehdyissä" ruumiissa voi olla sieluja, jotka ovat eläneet muissa maissa ja jopa muissa elämänmuodoissa menneisyydessä.

Keho on vain väline, joka toimii tietoisuuden tahtoa tottelemalla. Jos tietoisuus ei hallitse kehoa (esimerkiksi poistuu siitä kuoleman hetkellä), se muuttuu elottomaksi, kaikki prosessit siinä pysähtyvät, ja hajoaminen alkaa, ja tämä on seurausta tietoisuuden puutteesta.

Absoluutin osasina (hiukkasina), tietoisuutena, me olemme passiivisia, vain tarkkailemme. Kaikki toimet täällä eivät siis ole meidän tekemiämme. Jumala sanoo Bhagavad-gitassa, että aineellinen energia on syyn ja seurauksen perusta, kun taas sielu on ilon ja surun lähde. Näin on silloin, jos sielu assosioituu ruumiiseen ja katsoo toimivansa tässä maailmassa, toisin sanoen se ottaa kantaakseen suoritettujen tekojen seuraukset. Jos toimintaa kuitenkin toteutetaan ilman kiintymystä tuloksiin - huonoihin tai hyviin - nämä toiminnot eivät orjuutta sielua, ja sen seurauksena ne johtavat sen todellisen ”minän” oivaltamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Projisoitumalla ulkoiseen maailmaan sielun tietoisuus luo hienojakoisen kehon, psyykemme, joka toimii sielun väliaikaisena kaksoisolentona tai varjona. Tämä hienojakoinen keho varastoi aiemmat kokemuksemme, tietomme, vaikutelmamme ja rakentaa maailmankuvamme sinne. Aineellisen kasvatuksen ja koulutuksen myötä tämä ohut keho menettää tiedon siitä sielusta, josta se on syntynyt, ja voi jopa kieltää sielun ja Jumalan. Tällöin hienojakoinen keho toimii vanhempien ja koulun opettajien määräämän ulkoisen kehitysohjelman mukaisesti ja jättää sielun edut huomiotta. Näin ihminen ajautuu väistämättä arvomaailman kriisiin, jolloin ruumiillinen onnellisuus tuhoutuu vanhuuden ja lähestyvän kuoleman vuoksi, ja henkisellä tasolla hän jää täysin vararikkoon.

Mutta intuitiivisesti jokainen ymmärtää, että tässä kehossa on jotain tuhoutumatonta. Kun joku kuolee, sukulaiset huudahtavat: "Kenelle jätit meidät!". Vaikka ruumis makaa heidän edessään. Jos persoonallisuus on ruumis, kukaan ei ole hylännyt ketään. Mutta jokainen ymmärtää, että vaikka kaikki kehon osat ovat paikallaan, tärkein asia on jäljellä - tietoisuus. Sielun ikuinen luonne pitää katoavan ruumiin koskemattomana, ja kun tämä ikuinen hiukkanen poistuu ruumiista, se alkaa nopeasti hajota. Jopa paatuneet materialistit tunnustavat epäsuorasti sielun olemassaolon, kun he toteavat, että kuoleman jälkeen on yhdeksän ja neljäkymmentä päivää. Mitä he juhlivat, jos ruumis on jo mätänemässä maassa? On selvää, että tämä perinne liittyy sielun kuolemanjälkeiseen olemassaoloon. Kaikilla maailman kansoilla on käsitys, että kuoleman hetkellä "jokin" irtoaa ruumiista ja menee jonnekin. Energian säilymislain mukaan sen on jatkettava olemassaoloaan muodossa tai toisessa. Tämä on jälleensyntymisen perusta.

Kun elämä loppuu, se on sama kuin tietokoneesta sammuvat sähköt. Ruumis sitten hajoaa aikanaan kun sitä ei korjata enää.