Lue keskustelun säännöt.
Ystävät eri elämän tilanteissa, voiko ystävyys oikein jatkua?
25.02.2022 |
Ollaan nuoresta asti oltu ystäviä, minä olen hänen 10-vuotiaan lapsensa kummi. Nykyään hän on suurperheen äiti omakotitalossa, lemmikkeineen päivineen. Minä asun vuokralähiössä ikisinkkuna.
Luonnollisesti tuntuu, että ei oikein tahdota ymmärtää toisiamme. Minun murheet ovat hänestä todella mitättömiä (vaikka samoja asioita itsekin pähkäili ennen lapsia ja puolisoa). Ja hänen elämänsä tietysti on erilaista pienten lasten ja ruuhkavuosien merkeissä.
Itse olen jättänyt ihan tietoisesti yhteydenpitoa melko vähäiseksi. Hän kyllä ottaa yhteyttä usein.
Nykyään jokaisen tapaamisen jälkeen minulle jää tunne, että mun elämä on jotenkin huonompaa kuin hänen. Hän ehkä ylpeilee saavutuksillaan ja kun on niin hyvä äiti, joka on duracellpupu 3h yöunilla. Lisäksi akkuni ovat aivan tyhjät hänen näkemisensä jälkeen. Hän pölöttää omat asiansa, mutta jos itse kerron omista jutuista, tunnen, että saan vähän sellaisen ns. väheksyvän tokaisun, kun taas palataan hänen elämäänsä ja "oikeisiin" ongelmiin.
En tiedä, tuntuu, että tekisi mieli lopettaa yhteydenpidot, mutta olen hänen lapsensa kummi.
Onko sinulla ystäviä, joilla on eri elämäntilanne kuin sinulla? Miten ystävyys jatkui? Vahvistuiko vai hiipuiko?
Kommentit (8)
Selkeästi hän saa voimaa sinun kiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, on aina ollut ystäviä eri elämätilanteissa.
Ei ole estänyt ystävyyttä.
Oikea ystävyys kestää eri elämäntilanteetkin
Sitten on sellaista tilannesidonnaista kaveruutta, mutta sellainenkin voi muuttua ystävyydeksi vaikka vuosien päästä
Ei sitä tiedä mitä tulevaisuus teille tuo. Pidä nyt taukoa, ota etäisyyttä, mutta jätä ovi auki tuleville muutoksille yhteydenpitoonne. Ei siitä mitään häviä
Liki kaikki ystävät ovat eri elämäntilanteissa sekä minuun verrattuna, että keskensä. Ystävyys voi ihan hyvin jatkua, jos on joku yhteinen juttu linkkinä.
Itse olin samantyylisessä tilanteessa, jossa kummilapsen äiti (alunperin ystäväni) suhtautui minuun vuosia ikävästi. Jätin lopulta yhteydenpidon lapsen äitiin, mutta muistin kummilasta aina syntymäpäivänä, jouluna ja muulloinkin vuoden aikana (asuivat kaukana, joten ei tavattu kasvokkain). Vuosien kuluessa huomasin olevani pelkkä lahja-automaatti, johon ei pidetty yhteyttä. Kummilapsen päästyä rippikoulusta lopetin yksipuolisen yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin samantyylisessä tilanteessa, jossa kummilapsen äiti (alunperin ystäväni) suhtautui minuun vuosia ikävästi. Jätin lopulta yhteydenpidon lapsen äitiin, mutta muistin kummilasta aina syntymäpäivänä, jouluna ja muulloinkin vuoden aikana (asuivat kaukana, joten ei tavattu kasvokkain). Vuosien kuluessa huomasin olevani pelkkä lahja-automaatti, johon ei pidetty yhteyttä. Kummilapsen päästyä rippikoulusta lopetin yksipuolisen yhteydenpidon.
Pakko kommentoida että sen lapsen on aika vaikeaa pitää yhteyttä puolivieraaseen ihmiseen. Kyllä se on kummin tehtävä jos yhteyttä haluaa pitää. En itsekään olettaisi että lapsi soittaisi lähes vieraalle aikuiselle joka asuu vielä satojen kilometrien päässä että moi voinko tulla kylään.
Ärsyttää nämä jotka tuomitsee sen lapsen ja toteaa että kiittämätön kakara ja lopettaa lahjojen ostelun tuollaiselle "ahneelle pennulle".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin samantyylisessä tilanteessa, jossa kummilapsen äiti (alunperin ystäväni) suhtautui minuun vuosia ikävästi. Jätin lopulta yhteydenpidon lapsen äitiin, mutta muistin kummilasta aina syntymäpäivänä, jouluna ja muulloinkin vuoden aikana (asuivat kaukana, joten ei tavattu kasvokkain). Vuosien kuluessa huomasin olevani pelkkä lahja-automaatti, johon ei pidetty yhteyttä. Kummilapsen päästyä rippikoulusta lopetin yksipuolisen yhteydenpidon.
Pakko kommentoida että sen lapsen on aika vaikeaa pitää yhteyttä puolivieraaseen ihmiseen. Kyllä se on kummin tehtävä jos yhteyttä haluaa pitää. En itsekään olettaisi että lapsi soittaisi lähes vieraalle aikuiselle joka asuu vielä satojen kilometrien päässä että moi voinko tulla kylään.
Ärsyttää nämä jotka tuomitsee sen lapsen ja toteaa että kiittämätön kakara ja lopettaa lahjojen ostelun tuollaiselle "ahneelle pennulle".
Tuohan on vanhempien vastuulla, kenenkään ei tarvitse olla yksipuolinen lahja-automaatti. Oma lukunsa on vanhemmat, jotka välittävät lapsen (vai omansa) älyttömän kalliit lahjatoiveet.
No en olisi sen kanssa tekemisissä vähään aikaan, ärsytätte selvästi toisianne.